Vanhaa ja modernia rinta rinnan

Nousin aamulla puoli kahdeksan, toiveena päästä Uffizin galleriaan ilman tuntien jonotusta. No ei ihan tuntia tarvinnut jonottaa, mutta 45 minuuttia kuitenkin. Ja sitten olin hieman pettynyt sisältöön. Botticellin töitä lukuunottamatta, eipä siellä paljon muuta mieleistä ollut. Paras teos oli Caravaggion Medusa.

Rakennus itsessään on näkemisen arvoinen ja niskaa pakottaa kaikkien seinämaalausten tuijottamisesta. Join pikaisen kupin cappuccinoa museon kahvilassa. Suosittelen seisaallaan juontia, sillä hintaero sen ja pöydässä istumisen välillä oli huikeat 2,80€.

Uffizin jälkeen päädyin San Crocen kappeliin ja museoon katsomaan kuolleiden taitelijoiden ja tietäjien hautoja. Kuuluisimmat olivat juuri restauroitavina, mutta tuijottelin Michelangelon ja Galileo Galilein hautoja jonkin aikaa. Jälleen oli turistien ihmeteltäväksi tuotu myös nykyaikaisempaa taidetta: veistoksia erilaisista materiaaleista, lähinnä kivestä ja marmorista.

Syötyäni mikrossa lämmitetyn lasagnen ja lasin proseccoa (6€) lounaaksi, päätin vielä mennä Accademiaan katsomaan Davidin patsasta. Ilokseni myös Accademiassa oli tarjolla modernimpaa taidetta: Mappelthorpen valokuvia.

David oli tietysti mahtava, mutta ilman Mapplethorpen kuvia ei siellä paljon muuta katsottavaa olisi ollutkaan. Hieman huvitti jonkun vierailijan närkästyneet kommentit vieraskirjassa, ettei Mapplethropen kuvia voi mitenkään rinnastaa Michelangelon mestarillisiin töihin. Oli pakko kirjoittaa perään, että mielestäni Mapplethorpen valokuvat ovat moderni ylistys ihmisen keholle, kuten David aikoinaan. :)

Kotimatkalla takaisin hostelliini käännyin useaan kertaan väärään suuntaan, kun olin kadottanut oikean suunnan. Löysin kuitenkin aina itseni kartalta ja pääsin kiertoteitä ihailemaan taas maisemaa ikkunastani. Siihen ei kyllästy.