Rutiinit tutuksi

Olen ollut saaressa reilut kolme viikkoa. Aika kuluu niin nopeasti ettei meinaa millään pysyä perässä. Sitä vain joka ilta ihmettelee, että taasko on aika mennä nukkumaan ja silmät ei millään meinaa kymmenen aikaan enää pysyä auki. Joinain iltoina silmät on täynnä unihiekkaa jo kahdeksalta. Silloin on yleensä jäänyt aamutorkut väliin.

Meillä oli kahden viikon ajan kaksi vapaaehtoista auttamassa hommien teossa ja nyt meillä on pari vierasta, jotka auttavat välillä. Ensi viikon aikataulu onkin sitten aika karu. Joka aamu herätys 5:15 ja 5km tai 10km aamukävely, jonka jälkeen aamiainen rannalla. Sitten lyhyet aamutorkut - toivottavasti, ennen kuin kello 10-12 observation from the rocks. Sitten venekyyti takaisin kylään ja kello 13 lounas. Iltapäivisin on kaikenlaista puuhastelua. Pieniä projekteja, englannin kielen opetusta ja thain kielen opiskelua.

Välillä perusrutiiniin saadaan vaihtelua, kun aamulla aallot saarten välissä ovat niin korkeat ettei päästäkään veneellä eteenpäin. Onneksi tätä on sattunut kohtalaisen harvoin, sillä aikaa turhaantuu paluussa takaisin kylään, fillaroinnissa reiluun puoleen väliin matkaa ja kävellen loput ja sitten voi 10km lenkki alkaa. Jos lenkin pääsee aloittamaan vasta puoli kahdeksan maissa, se tietää kuumaa paluumatkaa aurinkoisella rannalla. Onneksi sateet ja korkea nousuvesi on pitänyt rantahiekan kovana, jolloin sitä on hieman helpompi kävellä.

Miellyttävämpää vaihtelua rutiiniin saadaan vieraista. Kylään saattaa pölähtää vieraita resortista tai mantereelta. Ja koska museomme on jotakuinkin ainoa nähtävyys kylässä, houkuttelee se vierailijoita piipahtamaan. Eikä moista PR-tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Joten eikun avaimet käteen ja museolle kertomaan projektista ja kilpikonnista.

Ensi viikon jälkeen sitten alkaakin hulina. Projekti on vähän ylibuukattu tammikuun alkupuoliskolla, joten hommia saa varmasti tehdä ihan reippaasti. Onneksi saamme henkilökuntaan silloin lisäpuhtia uudesta fieldleaderista. Lisäenergiaa tarvitaan.

Mutta ensi viikon aikana voimme vielä rentoutus ja suunnitella tulevaa kaiken puuhastelun ohessa.

Ajantaju hämärtyy

Olen ollut saaressa kuusi päivää ja jo nyt päivät alkavat sekoittua, enkä enää muista mitä tein kaksi päivää sitten. Rannan ja kylän ulkopuolisen elämän olen unohtanut jo aikaa sitten.Ehkä aamukävely rannalla on niin meditatiivista, että aivot tyhjenee kaikesta ylimääräisestä ja kun palaa rannalta takaisin kylään, ei enää muista edellisen päivän asioita ja tekemisiä.

Kilpikonnista ei vielä ole jälkiä, mutta joka aamu lähdetään rannalle toiveikkaina. Huomenna saapuu ensimmäinen vapaaehtoinen ja on pakko käydä mantereella ostoksilla. Sitten jännitetään pääseekö toinen vapaaehtoinen lähtemään Suomesta lakkoilevien emojen takia. Pidän peukkuja, sillä apu tulee tarpeeseen.

Onneksi uusi thaimaalainen tulkki/opettaja/yhteisön kontakti vaikuttaa oikein hyvältä ja aikaansaavalta ihmiseltä. Se antaa toivoa siitä, että saamme paljon aikaseksi myös yhteisössä tämän kauden aikana. Jospa vaikka saisimme aikaan englanninkielen opiskelutkin, jota viime kaudella turhaan yritettiin moneen kertaan. Ehkä ihmisten bisnesvaistot ovat heränneet ja englannin kielen taidosta on tullut haluttu ja kiinnostava.

Positiivisella mielellä, ehkä jopa yltiöpositiivisella, kohti uutta kautta, jonka virallinen aloitus on huomenna.

Bangkokissa

Bangkok ei jostain syystä ole lempikaupunkejani. Ehkä se vaan on liian iso ja meluinen. Yllättäin kyllä löysin hyvin hiljaisen majapaikan läheltä Khao San roadia. Tosin aikaerosta johtuen en nukkunut kauhean hyvin. Illalla kävin syömässä aiemmin hyväksi todetussa pikkuputiikissa lähellä majapaikkani Rambutri-kadulla. Mr. Yui tekee aivan loistavaa vihreää currya ja sen seuraksi pitää ottaa tuoreesta mangosta tehtyä mehua. Nam. Hintaa illalliselle tuli 60 bathia.

Tänään otin paikallisen bussin 53 rautatieasemalle ostamaan lippua huomiseen junaan. Ystävällisesti lipunmyyjä bussissa tuli sanomaan, että seuraavassa jäät pois. Ja advance booking onnistui hyvin. 480 bathia toisen luokan vaunussa istumapaikka Chumphoniin. Ilmastoinnilla. Toinen vaihtoehto olisi ollut tuulettimella, mutta ehkä 7 matkalla on hyvä olla ilmastointi. Sitten soitin hostelliin ja onneksi siellä oli tilaa, eikä tarvinnut ryhtyä soittelemaan useampaa läpi.

Kävelin läpi China townin takaisin ja se kävikin yllättävän nopeasti. Jotenkin matka tuntui bussissa paljon pidemmältä, mutta ehkä se kiertää jonkin verran. Nyt olen istunut kohta reilun tunnin ja yrittänyt selvittää miten saan mokkulani toimimaan täällä, kun ei ole sopimusoperaattoria. Taidan kohta luovuttaa ja hankin toisen mokkulan, jossa on oma softa tallella. Tällaiset operaattoreiden omat softat aiheuttavat vain ongelmia matkustellessa.