Ateenan merikilpikonnien pelastuskeskus

Pari päivää Ateenassa on mennyt nopeasti, vaikka onkin ollut aika paljon odottelua. Kreikkalaisilla näyttää ottavan kaikki keskustelut aikaa. :)

Ekana päivänä kävin Acropolissa ja arkeologisessa museossa. Onpa ainakin yksi "pakollinen" nähtävyys käyty katsomassa. Lippu maksoi 12 euroa ja samalla lipulla pääsee viiteen muuhun pienempään arkeologiseen paikkaan. En oikein tykkää näistä yhdistelmälipuista, kun sitte tulee sellanen olo, että on pakko käydä niissä muissakin, kun lippu maksoi noin paljon. No en ole vielä käynyt muissa, mutta ehkä huomenna.

Eilen tultiin käymään täällä merikilpikonnien pelastuskeskuksessa ja on kyllä niin surullista nähdä kilpikonnia, joita ihmiset on ihan tahallaan vahingoittaneet. Täällä on parisenkymmentä konnaa, joista aika monella on todella pahan näköinen haava päässä. Joku on lyönyt jollain teräaseella päähän ja jättänyt konnan sitten kuolemaan. On todella ihme, että ne toipuvat ollenkaan. Ja useita kuukausia se ottaakin ja jotkut eivät tervehdy koskaan. Yksi konna on sokea ja sille yritetään etsiä kotia jostain akvaariosta.

Tänään muutin tänne keskukseen asumaan ja huomenna aloitan vapaaehtoishommat. Täällä on 6 nuorta vapaaehtoista, joista yksi on ahvenanmaalta, kaksi ruotsista, yksi englannista, yksi saksasta ja yksi espanjasta. Keski-ikä on varmaan 20 vuotta. Keskuksen melkein kaikki rakennukset on vanhoja junavaunuja, sillä tänne ei saa rakentaa pysyviä rakennuksia. Ihan hauskan näköistä, mutta aika ahtaat oltavat, jos täällä viettää 6 kuukautta, kuten nämä nuoret.

Tällä hetkellä on myös hieman haasteita sähköjen kanssa, eikä mun "talossa" ole sähköjä. Tulin tänne naapuriin kirjoittamaan. Onneks on taskulamppu ja tulee makuupussillekin käyttöä ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Toivottavasti yöllä ei tule kylmä, ettei ala luita kolottamaan. :)

Ateenassa

Lähdin aamulla varttia vaille seitsemän majapaikastani ensin Argostolin linja-autoasemalle, josta bussilla Samiin. Olikin oikein VIP-bussi, paikkavaraukset ja kaikki. Sitten Samista lautalla Patraan. Aikamoinen tuuli oli yöllä ja vielä aamullakin, mutta ei onneks keikuttanut juurikaan. Otin nokoset ja söin evääni sitten ulkosalla Kreikan saaria katsellen.

Patraksen satamassa taas bussiin ja kohti Ateenaa. Matka sujui yllättävän joutuisasti ja olin melkein kaks tuntia odotettua aikaisemmin Ateenan bussiasemalla. Etukäteen vähän mietitytti, et miten löydän mihinkään, kun ei ole hajuakaan mistään, mutta matka sujui hyvin kivuttomasti. Löysin keskustaan menevän 051 bussin pysäkin ja ostin yhden euron lipun.

Matka Omosiasin aukiolle kesti noin vartin ja löysin aukionkin ja metron ihan hyvin. Metroasemalla oli selkeät opasteet ja löysin oikeaan suuntaan menevän metron. Kahden pysäkin päästä olin Syntagman aukiolla, josta lähti raitiovaunu kohti määränpäätäni. Noin puolen tunnin päästä olin oikealla pysäkillä, jotka ilmoitettiin aina hyvissä ajoin. Ja löysin oikean talonkin. Mutta oikeaa asuntoa en sitten enään löytänytkään, kun nimet oli kreikkalaisin kirjaimin, joten päätin mennä viereiseen kahvilaan odottamaan.

Aurinko paistaa ja tuli oikein mukava fiilis Ateenasta näin ihan alkuunsa.

Argostoli, Kefalonia

Olin aika lailla yllättynyt siitä, että Kefaloniassa ei juurikaan ole suomalaisia turisteja. Kummallista, kun Kreikka on niin suosittu matkakohde ja kun tännen tulee kuulemma ihan suora lentokin kerran viikossa.

Mun ensivaikutelma Kefaloniasta oli, että täällä on vihreää ja korkeuserot ovat aikamoiset. Samin satamaan tullessa ihastelin kukkuloiden huippuja jonkin aikaa ennen kuin huomasin yhdessä kohtaa joukon tuulimyllyjä. Eivätkä ne mielestäni pilanneet maisemaa ollekaan. Ennemminkin ajatukset olivat positiivisia.

Argostoli on Kefalonian pääkaupunki, mutta eipä mikään suuren suuri paikka. Olin myös hieman pihalla, sillä pitkästä aikaa mulla ei ollut hajuakaan mihin olen menossa, enkä ymmärrä kielestä mitään. Kirjoituskin on ihan vierasta, eikä siitä voi päätellä mitään. Onneksi kaikki ovat puhuneet ihan hyvää englantia.

Majapaikkani on ihan Argostolin keskustan tuntumassa. Vivian Villa on mukava ja tasokkaampi paikka, kun mitä olen tottunut projekteissa. On oma keittiö ja parveke. Keli vaan ei ole ollut koko aikana kauhean hyvä. Yhtenä päivänä kävelin siltaa pitkin noin tunnin verran vastakkaiselle puolella ja silloin aurinko paistoi tosi lämpimästi. Muuten on ollut pilvistä ja sateista.

Projektien puolesta tämä reissu on hieman erilainen, sillä Fiskardon projekti on juuri jäänyt talvitauolle ja toiset projektit ovat vasta suunnitelmatasolla, joten en päässyt tekemään mitään vapaaehtoisten töitä.

Kävimme katsomassa rakennusta, johon projektin on tarkoitus tehdä vastaavanlainen museo kuin mitä Fiskardossakin on ja sen lisäksi community centre. Muitakin ajatuksia on vaikka kuinka, mutta kaikki tarvitsevat rahoitusta.

Puhuttiin paljon senioreiden vapaaehtoisohjelmasta ja mahdollisesta nuorison musiikkifestivaalista, mutta suunnitelmat ovat vasta alkuvaiheessa.
Kävimme katsomassa erilaisia majoitusvaihtoehtoja vapaaehtoisille ja pohdiskelimme millaisia vapaaehtoisia projekti kaipaisi tähän alkuun. Lähes kaikki tapaamani ihmiset ovat käyneet Suomessa ja jotkut osaavat jopa jonkin verran suomea.

Fiskardo on paikkana hyvin viehättävä, mutta vaikutti aivan täysin turistikylältä. Hirveä määrä purjeveneitä rannassa ja enimmäkseen englantilaisia kahviloissa. Kuulin puhuttavan lähes ainoastaan englantia. Ihan pari ihmistä puhui kreikkaa.

Argostolissa on paljon enemmän paikallista elämää ja vähemmän turismia. Tietty nyt on kausi lopuillaan ja meininki voisi olla täysin toinen heinä-elokuussa.

Kreikkalainen vieraanvaraisuus saa meikäläisen hieman vaivaantuneeksi. En oikein tiedä mitä sanoa, kun tarjotaan lounaat ja illalliset, viinit ja kahvit. Kerran tai kaksi vielä menettelee, mutta sitten alkaa jo tulla sellanen olo, että pitää kieltäytyä ottamasta mitään.

Tosin sekään ei toiminut, kun sitten tilattiin mun puolesta ja oli pakko joka tapauksessa syödä. Ja ruokahan on oikein hyvää.

Koska keli on ollut hieman huono, on tullut kerättyä voimia Ateenaan ja siellä nähtävyyksien kiertämiseen. Mulla ei ole minkäänlaista opaskirjasta, joten pitänee ensimmäiseksi selvittää mitä kaikkea siellä on ja valita sitten muutamia kohteita.

Sen jo on oppinut mm. Roomasta, että jos yrittää ahtaa kaikki mahdolliset arkeologiset löydöt ja historialliset kohteet yhteen kertaan, alkaa pylväät ja patsaat tulla korvista, eikä sitten enää jaksa ihastella mitään. Parempi keskittyä muutamaan paikkaan, jotta osaa arvostaa niiden ainutlaatuisuutta.

Odotan myös jo sitä, että on vähän rennompi olo, kun on tutun luona. Ja näen taas kilpikonnia. ;)

Brindisi

Ei menny eka päivä ihan suunnitelmien mukaan, mutta melkein. Laivalipun hakumatka kesti hieman kauemmin, kun tuli jonkin aikaa pyörittyä Brindisin keskustassa. En kuitenkaan jaksanut hirveästi innostua katselemaan nähtävyyksiä. Kävin kuitenkin Via Appian päätepisteessä, jossa on vielä yksi roomalaisaikainen pylväs pystyssä. Jätin kaikki kirkot ja linnat käymättä. Nautin vain kupillisen cappucinoa keskustan kahvilassa ja istuin hetken aikaa meren äärellä. Sitten kävelin takaisin hostelliin. Väsyttää ja meinaan ihan kohta mennä ottamaan nokoset. :)

Huomenna jaksaa sitten taas matkustaa. Laiva lähtee 18:30 ja on seuraavana aamuna Patraksessa. Sieltä pitäisi sitten löytää lautta Kefaloniaan ja bussi Argostoliin. Sain hyvät ohjeet Kreikasta, joten eiköhän siitä selvitä. Toivon vain että Kreikassa puhutaan jonkin verran englantia, sillä päähäni ei taida mahtua juuri nyt taas uutta kieltä.

Laivalippu, jaetussa naisten hytissä maksaa muuten 50 euroa. Hitsi, se on vähemmän kun mitä junamatka Roomasta tänne. Pidän peukkuja, että keli on hyvä, eikä laiva keinuta liikaa.

Junamatkalla

11.10.2010 kello 20

Olen matkalla Brindisiin. Aion viettää siellä 2 päivää ihan vain rentoutuen ja hengaillen. Jos ei tee mieli katsomaan kaupunkia, niin en aio mennä.

Ainoa tavoite kahden päivän aikana on ostaa laivalippu Kreikkaan. Muun ajan luen vaikka kirjaa tai surffailen netissä. Mitä nyt sitten mieleen juolahtaakin.

Tänään todistin taas junamatkailun mahtavuutta. Myöhästyin junasta, johon minulla oli lippu. Harmittihan se, kun yritin juosta kipittää rinkka selässä junaan, mutta kulku laiturille olikin suljettu siltä puolelta missä olin. Saavuin laiturille juuri kun juna lähti. Pakko myöntää, että siinä kohtaa pääsi pari kirosanaa.

No, mutta maailma ei kaatunut siihen. 2 tunnin päästä lähti juna samaan suuntaan ja lipun vaihtaminen onnistui puolen tunnin jonottamisen jälkeen ilman kulmien kurtistuksia. Päinvastoin - nuori mies tiskin takana vihelteli hyväntuulisesti ja toivotti hyvää matkaa. Eikä tarvinnut maksaa mitään vaihtomaksuja. Loistavaa.

No okei, tämä Frecciargento on kalliimmasta päästä junia. 5 tunnin matka maksaa 62 euroa, mutta toinen vaihtoehto on mennä paikallisjunalla 8 tuntia yön aikana, ilman makuupaikkaa tai vaihtaa ziljoona kertaa junaa. Ei ole mun mielestä 20 euron säästön arvoista.

Säästän rahaa nukkumalla 6 hengen jaetussa huoneessa Carpe Diem hostellissa. Maksaa 17 euroa yö. Pidän vain peukkuja, ettei ole hirveästi porukkaa tai että ovat hiljaista sorttia. Oli miten oli, kyllä sitä nyt 2 yötä jaksaa vaikka missä.

Kyseinen hostelli tarjoaa ilmaisen noudon rautatieasemalta ja vie myös lautalle. 7 euron päivähinnalla, saa hengailla hostellissa vielä check-outin jälkeen ihan rauhassa. Kuulostaa hyvältä paikalta, katsotaan miten homma toimii käytännössä.

Corissa oli tänä vuonna hyvin rauhallista, sillä porukkaa oli todella vähän. En tiedä mistä johtui, mutta meitä oli vain 6 osallistujaa, joista minä ja Ale oltiin mukana "työn puolesta". Mukavaa oli silti. Perjantaina käytiin tuttuun tyyliin pizzeriassa, jossa on todella isot pizzat. Lauantaina aamulla kaivettiin kuoppia Naucrateksen maatilkulla ja iltapäivällä pidettiin palaveri.

Illalla taas syötiin paljon. Sunnuntaina oli aika vapaamuotoista oleskelua linnan pihalla ja julkistettiin valokuvakisan voittajat. Jouduttiin äänestämään uudestaan, sillä äänet hajaantuivat todella paljon. Lopuksi jouduimme vielä arpomaan 2. ja 3. sijan, sillä 4 kuvaa sai toisellakin kierroksella saman verran ääniä. Voittajaksi selviytyi Marije, toisen palkinnoin sai Alain ja minä kolmannen. Sain palkinnoksi miniriippumaton, mikä oli ihan loistava palkinto.
Otan sen mukaan Thaimaahan, sillä se vie huomattavasti vähemmän tilaa, kuin Ecuadorista hankkimani riippumatto. Mutta oma riippumatto on must, sillä viimeksi meidän kaksi riippumattoa olivat kovassa käytössä.

Odotan mielenkiinnolla Thaimaan projektin alkua. Olen menossa ensimmäistä kertaa sinne niin, että olen aloittamassa projektia ja partiointia rannalla. Ensimmäiset päivät on varmasti hektistä organisointia ja tarvikkeiden tarkistusta. Pidän peukkuja, ettei sadevesi ole tuhonnut mitään tärkeää.

Mutta nyt keskityn vielä muutaman viikon ajan näihin Euroopan projekteihin. Käyn tutustumassa yhteen organisaatioon ja heidän projektiinsa Kefaloniassa. Toivon, että organisaatio ja projekti ovat hyviä ja että voin suositella projektia suomalaisille vapaaehtoisille tulevaisuudessa. Sitten käyn moikkaamassa tuttua Ateenassa ja katsastamassa merikilpikonnien pelastuskeskuksen toimintaa.

Sen jälkeen palaan takaisin Italiaan ja mahdollisesti poimin jonkin aikaa oliiveja ja käyn hakemassa tavarani ystävien luota, sillä jätin yli puolet rinkan sisällöstä Giulianelloon. Nyt rinkka onkin kiva kevyt.

Pitäisi oppia matkaamaan vähän vähemmällä määrällä vaatteita ja kirjoja, sillä aina tulee otettua ihan liikaa mukaan. Tavoitteena on 12 kg:n rinkka. Toitaiseksi se on painanut noin 18kg. Viisi kiloa pitäisi siis vähentää. Ainakin menosuuntaan. :)

Art of Travel

I have to quote this from one excellent book that I am reading for the second time. Art of Travel by Alain de Botton.

"Of all modes of transport, the train is perhaps the best aid to thought. The views have none of the potential monotony of the ship or the plane, moving quicly enough for us not to get exasperated but slowly enough to allow us to identify objects... At the end of hours of train-dreaming, we may feel we have been returned to ourselves- that is, brought back into contact with emotions and ideas of importance to us. It is not necessarily at home that we best encounter our true selves. The furniture insists that we can not change beacuse it does not; the domestic setting keeps us tethered to the person we are in ordinary life, who may not be who we essentially are."

I love to read this book while travelling and it gives me good feelings and inspiration every time.

Article about Ecotravellers Finland

After all articles about Ekomatkaajat, there is finally also one in English.
http://www.weescribble.com/the-news/current-news/94-ecotravellers-finland-blends-fun-with-environment

Catania

Kyllä juna vaan on mun kulkuväline. Pikaveneessä Linosalta Porto Empedocleen oli ihan sikatylsää ja 3 tunnin matka kesti ikuisuuden. Myöhästyin noin 30 sekuntia Catanian bussista, kun en ollut katsonut aikatauluja etukäteen ja olisin voinut ottaa Catanian bussin Porto Empedoclesta sen sijaan, että otin paikallisbussin Agrigentoon. Saavuin asemalle just kun Catanian bussi lähti.

Bussimatka Agrigentosta Cataniaan alkoi siis loistavasti ja jatkui yhtä kivasti. Porukat laittoivat tavaransa matkatavaroiden säilytykseen ja sitten se oli täynnä. Bussikuski kielsi tylysti tuomasta rinkkaa autoon, joten jouduin yksin ponnistelemaan sen pääni korkeudelle. Ei viitsinyt kuski edes nousta rattinsa takaa auttamaan.

Kuski oli muutenkin aika pelottava. Noin puolen tunnin välein hän kaivoi kännykkänsä esiin, laittoi nenänsä päälle lukulasit, jossa jo oli aurinkolasit ja sitten hän tuijotti näyttöä noin 5 minuuttia ja vilkuili välillä tielle. Bussi oli täynnä porukkaa, eikä hän viitsinyt laittaa ilmastointia päälle ennenkuin joku yläkerrasta kävi pyytämässä. Silloinkin vain yläkertaan. Onneksi istuin ihan etuosassa, kun jo siinäkin tuli välillä huono olo.

Saavuin viiden maissa Cataniaan ja löysin pienen etsimisen jälkeen B&B XXMiglian. Jouduin kipuamaan kolmanteen kerrokseen rinkkani kanssa ja sitten vielä pikkurappuset huoneeseen, mutta sitten olikin oikein mukavat oltavat. Iso huone, loistava suihku, ilmastointi (jota tarvitsin karkottamaan hyttysen kimpustani yöllä) ja televisio. Tosin telkassa oli vain yksi englanninkielinen kanava. Ja mukavaa oli myös nettiyhteys.

Aamiainenkin oli italialaisittain runsas. Nyt on check-out aika ja taida käydä ostamassa lipun Roomaan menevään yöjunaan. Taidan viedä kamppeeni asemalle säilytykseen, jos siellä on sellainen tai jätän tänne XXMigliaan.
Mitähän nähtävää Cataniassa on? Etnan ympäri en ehdi, sillä siihen menisi koko päivä. Ens kerralla sitten.