Linosalla - edelleen

Finnish turtlegirls

 Niin siinä sitten kävi, että jäin Linosalle paljon pidemmäksi aikaa kuin suunnittelin. Alunperin mun piti olla täällä kaks viikkoa, mutta koska kellään ei ollut halua lähteä täältä muuten kuin joko suoraan kotiin tai ystävän kanssa seuraavaan paikkaan, jäin tänne. Tämän viikon lopussa lähes kaikki muutkin lähtevät, joten silloin suuntaan minäkin kohti Coria.

Poistuminen täältä ei olekaan mikään yksinkertainen juttu, sillä sääolosuhteet vaihtelevat päivittäin aika rajusti. Koska täällä ollaan pelkän veneyhteyden varassa, kova merenkäynti estää lähtemisen.

Mr Grey

Sitten monet pohdiskelevat sopivaa suuntaa, että kannattako lähteä Lampedusalle ja lentää sieltä mantereelle vai mennäkö Porto Empedocleen, josta junalla tai bussilla eteenpäin. Välillä lennot ovat älyttömän halpoja, esim. keskellä viikkoa lentolippu Lampedusalta Roomaan maksoi 2 euroa + verot. Lautta Porto Empedocleen maksaa 34€, juna tai bussi Palermoon 8 euroa ja sieltä junalla Roomaan noin 70€. Siksi monet ihmettelevätkin, että miksi itsepäisesti haluan kulkea laivalla ja junalla. Yksikin neito kysyi, että kai kuitenkin lennät Suomeen. Ja kun sanoin, että aion senkin matkan tehdä junalla ja laivalla, oli hän todella ihmeissään.

Ekologisuus tuntuu muutenkin olevan aika kaukana italialaisten ajatuksista, vaikka täällä merikilpikonnaprojektissa luulisi ihmisten olevan enemmän kiinnostuneita ympäristön tilasta. Lähes joka päivä lounaalla ja illallisella yli 10 hengen porukka syö ja juo muoviastioista. Itsepäisesti otan itselleni joka kerta lasin ja tuon muillekin ja lupaan tiskata astiat. Siitä huolimatta moni valitsee muovisen. Roskan määrä viikossa on aikamoinen. Sama asenne taitaa ulottua muuhunkin elämään. On saarella sentään roskien kierrätyssysteemi. Tosin biojätettä ei taida kukaan kompostoida, vaikka maa ei varmaankaan ole hedelmällisimmästä päästä ja biojätteestä saisi hyvän lannoitteen.

Onni and Lucky

Turha sitä on kuitenkaan saarnata asiasta. Yritän omalla esimerkilläni vaikuttaa ja pitää huolta omista valinnoistani. Toki siinäkin tulee rajat välillä vastaan, kun ei ole niin rikas, että voisi maksaa ekologisuudesta mitä tahansa, eikä aina aikaa tarpeeksi. Toivon, että jossain kohtaa ihmiset ja varsinkin päättäjät heräävät ja ryhtyvät sellaisiin toimiin, että ympäristön tila ajaa taloudellisen hyödyn edelle.

Parina viime päivänä olen ollut todella iloinen, sillä olen saanut palautetta parilta Ekomatkaajien kautta vapaaehtoisprojektin löytäneeltä. Molemmat olivat viihtyneet projekteissa oikein hyvin, mutta mikä parasta, molemmat haluavat jatkaa vapaaehtoistyön tekemistä projekteissa.

measuring Onni

 Ekomatkaajat on saanut viime aikoina aika paljon julkisuutta, eikä kaikki niin positiivista. Joitain ihmisiä tuntuu ärsyttävän sana ekomatkailu ja jokut epäilevät, että koko homma on pelkkää bisneksen tekoa ja viherpesua. Mutta monet eivät tiedä edes mistä on kysymys, saatikka että olisivat itse kokeilleet. Tietenkään lentäminen lomamatkalle ei ole ekologista, jos vertaa siihen, että jäisi kotiin, ei ajaisi autoa, eikä söisi lihaa. Harva kuitenkin elää niin. Tuskin monikaan näistä kriitikoista.

Turtlevan

Jos vaihtoehtona on kahden viikon all inclusive loma tai pari viikonloppureissua shoppailemaan kaupunkikohteeseen lentäen, niin kyllä vapaaehtoistyö eläinten ja ympäristön hyväksi on ekologisempi vaihtoehto ja myös reilumpi taloudellisesti ja sosiaalisesti. Parasta on kuitenkin se, että vapaaehtoistyö lomalla saattaa oikeasti muuttaa koko elämän suunnan ja näistä tapauksista olen ehdottoman iloinen. Se oli alkuperäinen tavoitteenikin, kun www.ekomatkaajat.fi -palvelun perustin 2,5 vuotta sitten. Lisäksi olen pystynyt itse tekemään useita kuukausia työtä eläinten ja ympäristön hyväksi. Nytkin saan nauttia Linosan saaren kauneudesta ja työstä merikilpikonnien auttamiseksi. Se on ihan mieletöntä.

Assuntina

Ohessa muutamia kuvia Linosalta.

Linosan rutiinut

Linosassa aurinko paistaa ja välillä tuulee reippaasti, eikä yhteydet mantereeseen pelaa. Elämä on aika idyllistä pienessä kylässä ja meille on muodostunut omat päivärutiinit. Käymme aamukahvilla ja kroisantilla yhdessä paikallisista kahviloista, vuoronperään jokaisessa, että rahat jakaantuvat tasaisesti. Samaa systeemiä noudatetaan myös aperitiivon suhteen, tosin käymme hieman useammin Dammusossa, sillä se on ihan keskustassa ja siellä tuntuvat olevan "kaikki".

Apretitiivossa on se kiva juttu, että baari tarjoaa naposteltavaa ihan ilmaiseksi. Lasi viiniä maksaa 4 euroa ja kaupan päälle saa leipää. oliiveja, suolapähkinöitä ja pizzapaloja.

Lounasleivät pakataan usein mukaan meren ääreen, jossa loikoillaan pari tuntia auringossa ja vilvoitellaan välillä meressä. Illallinen syödään yleensä vasta yhdeksän jälkeen, joten aperitiivon naposteltavat tulevat tarpeeseen, kun seitsemän aikaan jo nälkä kurnii vatsassa. Illallinen on yleensä kohtalaisen ruhtinaallinen. Ensin syödään primo piatti pastaa ja sitten secondo piatti lihaa, kalaa tai kasviksia. Sen jälkeen on usein vielä jälkiruokaa ja sitten kahvit. Viiniä tietysti kuluu ruokajuomana. Sitten kello onkin jo yksitoista ja valmistaudutaan drinkille Dammusoon.
Siellä yleensä juodaan yksi tai max kaksi lasia viiniä tai vahvempaa, istutaan kadunvarrella ja höpistään pari tuntia.

Syömisten ja juomisten välillä tehdään töitä merikilpikonnien pelastuskeskuksessa. Aamulla siirretään poikaset ruokintakulhoihin ja annetaan niille kalaa. Isompien poikasten ruoka punnitaan ja merkitään ylös. Pienempien ruokaa ei vielä punnita, sillä ne vasta availevat suuta ja maiskuttavat yhtä pientä palaa tuntikaupalla. Ruokailun jälkeen ne siirretään vähäksi aikaa aurinkoon. Vartin välein vahditaan, ettei vesi ole liian kuumaa. Ja vähän päästä siirrämme ne taas varjoon. Kissat saavat myös aamulla ruokansa. Tosin niiden mielestä kalanpyrstöjä ei ole koskaan tarpeeksi ja ne käyvät naukumassa kalojen paloittelijan vieressä lähes koko aamun.

Isommat kilpikonnat ruokitaan joka toinen päivä iltapäivisin. Niiden ruokkiminen käy yleensä aika nopsaan, sillä isoin niistä Cleopatra pistelee poskeen kilon kalmareita tuossa tuokiossa. Suurin osa kilpikonnista on löytynyt merestä kellumasta ilman että ne pystyvät sukeltamaan. Se tarkoittaa sitä, että ne ovat syöneet muovia ja se on tukkinut niiden ruuansulatuksen. Keskuksessa niitä pidetään sen aikaa, että ne ovat kakanneet muovit pois, syövät taas reippaasti ja pystyvät sukeltamaan pohjaan. Surullisempia tapauksia ovat ne, jotka ovat nielaisseet pitkäsiiman koukun. Siitä voi olla seurauksena pahojakin vammoja, joiden hoitoon kuluu aikaa.

Yhdellä kilpikonnista on iso reikä leuassa ja siinä on lihasten lisäksi lähtenyt pala luusta, mikä alistaa sen hyvinkin pahalle tulehdukselle, joka voi johtaa kuolemaan.

Kerran viikossa puhdistetaan tankit ja tarvittaessa uima-allas. Niiden puhdistamiseen kuluu aina reippaasti aikaa, sillä likainen vesi pitää viedä putkea pitkin mereen ja sitten uutta tilalle pienen pumpun avulla.

Täällä Linosalla on myös pieni mustahiekkaranta, jossa tänä vuonna pesi kaksi valekarettikilpikonnaa. Neljästä pesästä odotamme vielä viimeistä ja huomenna on tarkoitus aloittaa ympärivuorokautinen vahti rannalla pesän vieressä. Tarkoituksena on saada mitattua kaikki kilpikonnanpoikaset ja myös seurata pärjäävätkö ne kaikki meressä alkutaipaleensa. Ne poikaset, jotka meillä on tällä hetkellä keskuksessa ovat olleet syntyessään niin heikkoja, etteivät ole pärjänneet tai sitten joku on löytänyt ne myöhemmin veneensä vierestä. Poikaset hakeutuvat mereen päästyään virtauksiin ja sitten mahdollisimman pian levälauttojen tai muiden vedessä kelluvien juttujen suojiin. Niillä riittää noin 10 päiväksi ruokaa ruskuaispussista ja sitten niiden pitää löytää ruokaa merestä.

Keskuksessa ne saavat kyllä hieman erilaista ravintoa kuin luonnossa, siellä ne tuskin saavat vielä noin pienenä kaloja tai kalmareita kiinni ja niistä palaa irti. Toivottavasti niistä tulee keskuksen hoivissa niin vahvoja, että ne pärjäävät vapauteen päästyään ja osaavat vältellä vaaroja.

Linosalla

Corin jälkeen alkoi taas reissaaminen. Lauantaiaamuna kävimme ensin kastelemassa Claudion rakkaat puut ja sen jälkeen piipahdimme lounaalla. Sitten pääsimme kyydillä Nemi-järvelle ja ihailimme järvimaisemia, josta lähdimme Hannan kanssa paikallisjunalla kohti Roomaa. Meille oli kerrottu, että liput voi ostaa junasta, mutta kun kysyin lippuja, niin meille sanottiin vain että Vabene, hyvä on. Eikä mitää lippuja myyty. :O

Perillä Roomassa löysimme Hotelli Beautifulin aika nopeasti ja saimme ihan siistin neljän hengen huoneen. Tosin se oli ekassa kerroksessa neljännen sijaan, mutta oh well. Kävimme noukkimassa Annen rautatieasemalta ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Olen jo monet kerrat Roomassa halunnut käydä Afrikkalaisessa ravintolassa, mutta aina se on ollut kiinni. Nyt ei ollut kiinni, mutta ei ollut enää yhtään vapaata pöytää. Nyyh.

Kävelimme sitten parin korttelin päähän perinteiseen pizzeriaan, jossa söimme ensin antipastit ja sitten Anne ja Hanna söivät pääruokansa. Minä jäin ilman. Tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, mitä otamme ja siitä huolimatta jäin ilman. No, saimme litran talon viinä puoleen hintaan. Ja olin sentään syönyt alkupalat.

Aamulla söimme ho(s)tellin aamiaisen, kahvin, mehun ja kuivan kroissantin, jonka jälkeen raahasimme rinkkamme säilytykseen ja ryhdyimme kiertämään nähtävyyksiä. Quirinale, Colosseum, Forum Romanum, Minervan aukio, Pantheon, Vatikaani ja viimeksi Trevin suihkulähde. Siinä se päivä vierähti ja olimme valmiit yöjunaan kohti Palermoa.

77 euron makuupaikka oli ihan siedettävä, saimme lakanan, tyynyn, peiton, vettä ja aamun lehdet sillä hinnalla. Saatiin nukuttua ihan ok, vaikka juna jonkin verran keinuttikin. Mitään ihmeempää meteliä ei kuulunut. Palermossa kävimme pikaisesti haukkaamassa aamupalaa. Hannan vege-panniinissa oli kinkkua, mutta muuten alkaa aamupalan tilaus jo sujua. :)

Agrigenton junassa meitä odotti yllätys, kun noin tunnin matkan jälkeen yksi matkustaja kertoi meille, että nyt pitää vaihtaa bussiin. Missään muualla meille ei oltu kerrottu tästä, eikä henkilökuntakaan tätä maininnut. No tietysti meitä oli enemmän kuin mitä yhteen bussiin mahtui istumaan ja sitten piti neuvotella, että voidaanko ajaa vai pitääkö odottaa toista bussia. Onneksi emme joutuneet koko matkaa seisomaan, mutta Linosan lauttaa ehtiminen alkoi tehdä tiukkaa. Kun vihdoin pääsimme Agrigenton juna-asemalle syöksyimme taksiin. Kysyin, että kuinka kauan matka kestää ja suhtauduin vastaukseen 15 minuttista hieman epäillen. Mutta iloksemme noin 15 minuuttia myöhemmin olimme satamassa ja juoksin ostamaan liput. Meillä jäi vielä 7 minuttia luppoaikaa ennen lautan lähtöä. :)

Meri oli tyyni ja matka Linosalle sujui rattoisasti jotain tyhmää taisteluelokuvaa katsellessa. Dubattuna italiaksi tietysti.

Perillä Linosalla pääsimme vihdoin laskemaan rinkat selästämme vähäksi aikaa. Talo on aikalailla täynnä porukkaa, joten jaamme huoneen neljän muun tytön kanssa. Illalla pääsimme heti katsomaan kun kolme valekarettikilpikonnaa päästettiin vapauteen ja tutustuimme peri-italialaiseen ruokaan. Pastaa ja canneloneja. Söimme noin kello 23. Jonka jälkeen porukka lähti katsomaan elokuvan tekoa ja minä menin nukkumaan. :)

Italiassa

Ugh, en kylla tykkaa tuosta lentomatkustamisesta yhtaan. Korvat oli lukossa, kun oli flunssa. Takana istuva tyyppi potki ja toni koko matkan, joten en saanut nukuttua. Niin mielellani olisin tullut junalla ja laivalla. No, ei mahda mitaan ja taalla ollaan. Kirjoitan tata pienessa kahvilassa, joten aakkoset on mita on. :)

Olimme yota paikallisessa pienessa hotellissa. 25€/yo. Aamulla lahdimme toihin auttamaan Claudiota puiden istutuskuoppien kaivamisessa ja teltan pystytyksessa maalle. Kuumaa hommaa. Olen kaynyt paikassa jo kolmena vuotena perakkain ja se on muuttunut ihan huikeasti. Sielta on kaikki risukko puhdistettu ja Claudio on istuttanut paikallisia puita. Nyt vaan on ollut hirvean kuiva kesa, joten puut kaipaavat vetta, jota menemme sitten huomenna sinne kantamaan.

Tanaan on kuitenkin aika nauttia Italialaisesta ruuasta ja viinista. Ciao!