Eilen sitten Trovatella lähti vapauteen oikein vauhdilla. Ei pysytty millään perässä. Hetken se ui verkkaisesti, mutta huomattuaan meidät vedessä ja pisti pökköä pesään ja lähti sellaisella vauhdilla, että heikoimmat kroolarit jäivät lähtöviivoille.
Kävin katsomassa hieman paikkoja snorklaamalla, eikä täällä nyt mitään hirveän ihmeellistä ole, mutta pientä oranssia korallikukkaa ja joitain kotiloita. Jotenkin on aavemaista uida ruskeiden meduusojen keskellä. Vaikka tietää ettei ne ole vaarallisia, siitä huolimatta ei mitenkään halua mennä niiden keskelle.
Siivosimme altaita ja vaihdoimme niihin vedet. Alkaa olla sellaista loppuajan tunnelmaa. Vielä kuitenkin saattaa tarkastajat tulla käymään, joten ihan kaikkea ei voi pakata.
Illalla sain taas niin ison oppimäärän italian kielen opetusta, että aivot olivat kärähtää. Ei mitenkään pysty muistamaan kaikkea ja vaikka joitain sanoja ymmärränkin ja pysyn ehkä jollain tavalla keskustelussa perässä, jos puhutaan todella hitaasti, mutta sitten aina unohtuu, etten mä osaakaan italiaa ja vauhti muuttuu sellaiseksi, että sauhu nousee korvista. On todella rankkaa yritää jatkuvasti pinnistellä, että ymmärtäis mitä puhutaan.
Mutta olen sitten vastaavasti yrittänyt hieman edistää paikallisten englannin ja suomenkielen taitoja. Yksi puoliksi suomalainen nainen on ollut täällä jo 12 vuotta aina kesäisin sukelluskeskuksessa töissä ja siksi jotkut osaavat joitain suomenkielen sanoja. Englantia kaikki sanovat osaavansa vain lukea ja ymmärtävät ehkä jotain kun puhun, mutta kukaan ei muka osaa puhua. Lähes kaikki kuitenkin puhuvat enemmän englantia kun minä italiaa.
Joitakin selkeästi ärsyttää, kun puhutaan englantia Alen kanssa. Mutta ehkä heidät voi jättää omiin oloihinsa. Olen myös huomannut, että välillä on suorastaan eduksi kun voin sanoa, etten ymmärrä. Ihan kaikkea ei aina haluakaan ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti