Italian Ekomatkan mietintöjä

Laskin päiviä, että olin reissussa tasan 70 päivää. Näin jälkikäteen olen oikein mielissäni, että tein matkan ilman lentoja vaikka välillä olikin vähän väsymystä.

Huomaan, että pidän paljon enemmän junamatkoista kuin bussissa istumisesta. Laivassa matkustaminen oli ihan ok, mutta ainakaan näin syksymmällä ei laivayhtiö ollut panostanut matkustajien mukavuuteen. Laivassa oltiin kuitenkin yli 30 tuntia, mutta siellä ei ollut mitään tekemistä ja mm. ruuan hinta-laatu suhde oli todella heikko. Onneksi oli hieman omia eväitä.

Rahaa reissun aikana meni matkoihin ja asumiseen noin 1600€. Tosin maksoin majoituksesta vain 3 viikon ajan ja lopun aikaa sain ilmaisen majapaikan tai se meni matkoihin. Yöpyminen pienissä hostelleissa, B&B:ssä, guesthousessa tai edullisessa hotellissa maksoi 20-55€ yöltä. Aika usein hintaan sisältyi ainakin italialainen perusaamiainen (kahvi/tee/keksejä) ja kaikissa olin omassa huoneessa.

Majapaikoissa eniten harmitti se, että hotelleissa usein vietiin pyyhkeet siitä huolimatta, että olin noudattanut heidän ympäristönsäästöohjeitan ja pitänyt pyyhkeet telineessä uutta käyttöä varten. Hostelleissa ja B&B:ssä tätä ongelmaa ei ollut. 

Matkoihin meni noin 800€. Tähän sisältyy 4 yötä laivassa, 2 junassa ja 1 bussissa. Halvemmalla olisin päässyt, jos olisin ostanut liput hyvissä ajoin. Saksan junalipuista olisin todennäköisesti säästänyt lähes 50%, jos olisin ostanut liput 3-4 viikkoa ennen matkustusta. Normaalihintaa en tosin maksanut mistään Saksan lipuista.

Italiassa junalla matkustaminen oli aika edullista. Joissain kohdissa olisin voinut säästää siinä, että olisin valinnut Intercityn tai paikallisjunan Eurostarin sijaan. Mutta reissun ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla ihan minibudjetin matka, joten sinällään olen ihan tyytyväinen.

Turvallisuuden takia Italiassa kannattaa ottaa yöksi naispaikka ja pitää matkatavarat lähietäisyydellä. Minulta ei kukaan yrittänyt mitään ryövätä, tai en ainakaan huomannut, että olisi kukaan yrittänyt.

Junien vessat olivat aika hirveitä ja käsidesi oli ahkerassa käytössä. Palermon ja Agrigenton välinen paikallisjuna oli kuitenkin tästä poikkeus. Uutuuttaan kiiltelevän junan vessa oli niin tekninen härpäke, etten tajunnut ollenkaan miten se toimi. Vasta kun luovutin ja avasin oven, automaattinen vessan veto ja desinfiointi lähti käyntiin. Missään ei tietkään lukenut aiheesta mitään...

Suosikkipaikkojani matkalla olivat Firenze, Linosan saari ja Cori. Tosin näistä Cori oli jo aiemmin tuttu. Roomassa tosin olin vain yhden päivän ja sekin meni suurimmaksi osaksi taidemuseossa, joten siellä tulee varmasti käytyä uudestaankin. Isot ja modernit kaupungit eivät minua niinkään kiinnosta, mutta pienet kaupungit, historialliset kylät, kansallispuistot, järvialueet ja saaret kiinnostavat enemmän. Matkan aikana minua alkoi kiinnostaa myös maatilamatkailu ja ensi kerralla ajattelin kokeilla, että onnistuuko maatiloilla majoittuminen ilman autoa.

Niin monta kiinnostavaa ja kaunista paikkaa odottavat vielä tätäkin Italian matkailijaa.

Kohti pohjoista

Lumi on kuulemma jo tullut Helsinkiin. Veronassa vielä paistaa aurinko ja oli mukavan lämmintä.
Projektiaika on nyt ohi ja pitää sanoa, että se oli aikamoinen pettymys. Tai ehkä odotukset olivat niin korkealla aikaisempin kokemusten pohjalta, että kokemus oli suurempi pettymys kuin ehkä ensikertalaiselle. Olen miettinyt kovasti, että laitanko heille palautetta ollenkaan, kun se ei ole kovin positiivista, mutta olen päättänyt laittaa. Yritän tehdä sen rakentavassa hengessä, mutta veikkaan, ettei sen johdosta tapahdu mitään.

Viimeisenä iltana kuulin vielä, että yksi vapaaehtoisista oli kertonut ihan valheita meikäläisen työpanoksesta. Ymmärrän, että hän sillä pelastaa ehkä omaa nahkaansa, mutta ei tuntunut kovin kivalta. Toki tässäkin pidän mielessä, etten kuullut tätä omin korvin, vaan minulle kerrottiin näin. Sitä tuli kovin epäileväksi jo kaikkien suhteen, kun niin monesta suunnasta kuuli eri tarinaa ja alkoi olla vaikea luottaa kenenkään sanomisiin enää. Lähdin siis aika mielläni pois.

Veronassa minua odotti iso ja lämmin huone ja aamiainenkin oli normaalia italialaista aamiaista parempi, kun oli leipää, jogurttia, mysliä ja mehua, kahvin ja kroissanttien lisäksi. Piti oikein syödä kunnolla, kun en eilen jaksanut lähteä syömään, enkä taida jaksaa tänäänkään. Ikävä flunssa vaivaa.

Ekomatka alkaa siirtyä kohti pohjoista ja kotia. Varasin huomenna yön hotellista Roveretosta. Pienestä paikasta, jossa on kuulemma kuuluisa modernin taiteen museo. Ajattelin ensin mennä Bolzanoon, mutten saanut omaa huonetta hostellista, enkä jaksa kipeänä jakaa huonetta muitten kanssa. Mutta ehkä piipahdan Bolzanossa matkalla Muncheniin, sillä Bolzano on kuuluisuus on jäämies Ötzi. Mutta koska en saanut varattua enää junalippuja netistä, katson sitten lauantaina millainen fiilis on.

Lauantaista tiistaihin olen Munchenissä. En ole käynyt siellä aiemmin ja ajattelin, että tekee hyvää olla yhdessä paikassa muutama yö. Ja Munchenissäkin on taidemuseoita. Tiistaina sitten menen junalla Rostockiin ja sieltä laivalla Helsinkiin. Nyt olen oikein onnellinen, että päätin törsätä ja otin pedin jaetusta naishytistä. Olis ollut aika kurjaa olla tuolissa kaksi yötä kipeänä.

Olen oikeastaan aika mielelläni jo menossa kotiin päin. Varmaan ensimmäistä kertaa matkoillani. :)

Kotimatkan suunnittelu on alkanut

Lupauduin olemaan projektissa ensi keskiviikkoon asti. On kaikenlaista hässäkkää, kun siviilipalvelusihmiset on koulutuksessa ja eläinlääkäri tulee hakemaan pikkupeurat ja hommat pitäis tehdä.

Joinain päivinä töitä on koko 8 tuntia ja vähän päälle niin ettei ehdi pientä taukoa edes pitää. Keli on sentään ollut ihan hyvä viimeisen viikon ajan. Tosin talossa on koko ajan suhteellisen viileä, mutta ulkona aurinko lämmittää.

Kun päätin poislähtöpäivän, alkoi olotila täällä hieman helpottaa. Myös yksi vapaaehtoinen on tehnyt olosta mukavamman, sillä hän puhuu mielellään englantia ja viitsii kääntää joitain keskustelujakin. Tosin häntä kohdellaan hieman epäreilusti ja muutenkin hän tuntuu olevan silmätikkuna monessa asiassa. 

Yhtenä päivänä meinas ihan totaalisesti palaa pinna. Harmittaa aina, kun tajuan keskustelusta, että he puhuvat minusta, mutta eivät puhu minulle. En ole koskaan aiemmin ollut projektissa, jossa esim. toisilta kysytään, että haluanko vaihtaa ryhmää, mutta multa ei kysytä mitään. Sitten projektin johtaja oli sanonut, että hänen mielestään mä en ole kovin hyvä näissä hommissa, enkä oppisi 10 päivässä uutta vuoroa. Ihan oikeesti. Jos osaisin puhua italiaa, niin olisin kyllä sanonut pari valittua sanaa. Tietenkään tätä ei sanottu mulle suoraan, vaan muille. Kuitenkaan ei kukaan opeta tai kerro, miten asiat sitten pitäisi tehdä ja jos jotain sanotaan, niin sekin muuttuu päivästä toiseen. Ihan vakiovitsi alkaa jo olla, että mikä on päivän sääntö, kun koskaan ei tiedä.

Argh. Jos ei olis ikävää niitten puolesta, jotka ovat täällä pidempään, tälle voisi jopa nauraa. Toisena päivänä sanotaan, että me laitetaan liikaa olkia lehmille, hevoselle ja aasille. Toisena päivänä olkia on liian vähän. Tämän päivän sääntö on, että olkia pitää lisätä päivän mittaan. Edellispäivänä en voinut muuta kuin nauraa, kun tallin ovea piti avata 15cm lisää, jotta yksi kukko mahtuu kulkemaan ovesta. Viiden minuutin päästä joku käy tallissa ja laittaa oven kokonaan kiinni. Heh.

No joo. Yritän ottaa tästä projektista opikseni ja tavoitteena on olla ainakin parempi projektinvetäjä kuin täällä on. Tämä projekti ei tosiaan ole valmis kansainvälisille vapaaehtoisille.

Mutta siis, kolmen päivän päästä alkaa kotimatka. Hiljakseen, ilman suurta kiirettä. Menen pariksi yöksi Veronaan ja sitten mua alkoi hirveästi kiinnostaa pohjoisen kylpylät. Hinta vaan on hieman korkea, mutta ehkä menen halpaan majoitukseen ja menen sitten sieltä kylpylään ja jätän hoidot väliin. Saunaan olis kyllä kiva päästä. No viimeistään 12 päivän päästä.