Aamu oli pilvinen, joten aamuauringon valossa kuvaaminen jäi hieman myöhään. Pakkasin aamulla loput tavarat, jotta voin palloilla vielä kaupungilla aamupäivän.Onnistuin eksymään pikkukaduilla jonnekin kartan ulkopuolelle, mutta seinään maalattu nuoli ja San Marco teksti pelasti minut. Ilmeisesti samaan paikkaan on eksynyt muitakin.
Löytäessäni tien takaisin ihmisten ilmoille, piipahdin juomaan kupin cappuccinoa pikkukahvilassa. Kahvinkupin hinta vaihtelee eurolla sen mukaan, että nauttiiko sen tiskillä vai pöydän ääressä istuen. Otin pikakahvin, josta pulitin 1,30€.
Matkalla San Marcolle näin taidenäyttelyn ilmoituksia ja piipahdin sisään. Vanhan kirkon sisällä oli marokkolaisen taitelijan töitä. Kontrasti modernien taideteosten ja alttarin kanssa oli aikamoinen.
Sitten olikin jo hieman kiire takaisin majataloon, kun en ollut ihan varma mihin aikaan uudet vieraat ovat tulossa. En viitsinyt maksaa 6,50€ pienestä matkasta vesibussilla, joten kävelin jälleen kerran San Marcolta Rialtolle. Porukkaa oli aikalailla, eikä kenelläkään mikään kiire. Mahtaa venetsialaisia ketuttaa moinen hidas massavaellus.
Matkalla tulin ostaneeksi myös ensimmäiset tuliaiset. Ei kai sitä voi olla Muranon lasia ostamatta. Tai en tiedä kuinka aitoa Muranon lasia ostamani pikkukorut olivat, mutta eivät ne paljon maksaneet vaikkei olisikaan aitoja.
Majatalon emäntä oli jo käynyt siivoamassa huoneen, mutta häntä ei näkynyt, joten päätin vielä mennä lounaalle johonkin lähelle. Junassa ei kuitenkaan ole kunnollista syötävää. Firenzessä pitää löytää jotain muuta syötävää kuin pizzaa tai pastaa. Ei, etteivätkö ne olisi hyviä, mutta ei jaksais joka päivä kahteen kertaan samoja. Sain itseni ja ihmeen painavan rinkkani rautatieasemalle ja junaan ilman kommelluksia.
Nyt maisemat vilahtaa ohi Eurostarissa kohti Firenzeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti