Iloisia uutisia!

Kylläpä on Thaimaan merikilpikonnien pesimiskausi lähtenyt hurjaan vauhtiin. Jo ennen projektin alkamista löytyi rannoilta kuuden liemikilpikonnan pesintäjäljet ja viime yönä merinahkakilpikonna oli käynyt pesimässä rannalla. Aivan mahtavaa! Sehän tarkoittaa sitä, että helmi-maaliskuussa on hyvät mahdollisuudet nähdä pienten jalkojen tepsuttelua rantahiekassa.

Projektin vetäjä Ale kertoi, että myös ruokailupaikalla on käynyt kuhina. Jokaisena päivänä on karettikilpikonnat käyneet syömässä ja niitä on nähty sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Liemikilpikonnia ei ilmeisesti ole juurikaan näkynyt, joten saattaa olla, että meriruohoa ei tänä vuonna paikasta löydy. Mutta pääasia on, että pesimiskaudesta on tulossa hyvä.

Tuskin maltan odottaa, että pääsen itse paikalle.

Oi, miten söpö

Katselin eilen tv:stä Australialaista eläintenpelastustiimiohjelmaa ja siinä oli juurisyntynyt lepakon poikanen kiipelissä. Ja sitten kun se saatiin pelastettua sähkölinjoista ja reppanaa näytettiin läheltä, niin ajattelin että oi kun söpö. Ihan kuin pikkuruinen koiranpentu, eikä ollenkaan pelottava tai inhottava.

Siinä samalla mieleni muuttui. Olin paria päivää aikasemmin sanonut kollegalle, että Australian lepakkoprojektit ei minua kyllä yhtään kiinnosta, eikä varmaan montaa muutakaan. Mutta Australian lepakoita on syytä suojella.

Australian lentävät ketut eli flying foxes ovat alttiita tietyn punkin aiheuttamille sairaudelle, minkä takia useita satoja poikasia jää ilman emon hoivaa. Myös sairastuneita aikuisia lepakoita voidaan vielä hoitaa, jos ne pääsevät hoitoon tarpeeksi ajoissa.

Kaksi neljästä lentävästä kettulajista on vaarantuneita nopean vähenemisen takia ja siksi, että poikasia syntyy yksi per naaras vuodessa. Lepakot ovat tärkeitä Australian ekologian kannalta, sillä ne levittävät puiden ja kasvien siemeniä tehokkaasti, jopa 60 000 siementä yössä. Ja osa lajeista syö myös hyönteisiä. Ne jotka ovat käyneet Australiassa tietävät kuinka hurjia kärpäsiä siellä on.