Sataa sataa ropisee

Vettä tulee taivaalta jo toista päivää peräkkäin. Puuh. Ei oo kivaa, kun ei voida laittaa lehmiä, hevosta ja aasia ulos ja joudutaan putsaamaan talli kun elikot on sisällä. Eipä ne muutkaan eläimet hirveästi näytä tykkäävän.
Tänään siirrettiin pari lintua häkistä toiseen, kun ne kastuivat toisessa. Oli mielenkiintoinen operaatio. Mutta onnistuttiin ihan hyvin. Kukaan ei loukkaantunut, eikä karannut. :)

Käytiin myös poimimassa lähes kaikki maakilpikonnat talteen, kun niitten pitäis kaivautua maan alle piiloon kylmältä, mutta eivät ne reppanat tajua tai osaa. Eläinlääkäri sanoi kuulemma, että se voi johtua siitä, että lämpötila laski niin nopeasti, etteivät ne ehtineet valmistautua ja sulattaa kaikkea ruokaa. Nyt ne sitten ovat vähän ihmeissään, että mitä kuuluu tehdä. Meidän pitää pestä ne lämpimällä vedellä, jotta ne kakkaisivat ja laittaa sitten aurinkoisena päivänä takaisin pihalle ja katsoa osaavatko ne sitten kaivautua maan alle piiloon talvelta.

Alkaa yhä enemmän vaikuttaa siltä, ettei tätä projektia voi suositella ihan kaikille. Pitää olla tietyntyyppinen ihminen, että jaksaa. Harmi todella, sillä eläimet ovat pääosassa ja itsekin olen tosi ristiriitaisissa fiiliksissä. Tuskin opin mitään eläimistä täällä, eikä työkään ole mitään herkkua ja sitten on henkilö, joka on suorastaan ilkeä. Tänäänkin aamulla hän sanoi, että mulle pitää puhua italiaa, eikä englantia. Tämä on jo toinen kerta. Hän ei selkeästikään pidä siitä, ettei hän itse ymmärrä mitä puhutaan.

Toisaalta nyt olen kuullut, että hänellä on ollut ongelmia muittenkin hieman vanhempien vapaaehtoisten kanssa, kun ei voi vaan käskeä ja odottaa, että toinen tottelee, eikä kysele miksi jotain tehdään. Osa vapaaehtoisista kuitenkin pitää paikasta ja tulevat aina uudestaan, joten ehkä tämä on vain henkilökysymys. Tosin he ovat italialaisia. Mutta en tiedä voinko suositella tällaista paikkaa nuorille vapaaehtoiseksi haluaville, kun kokemus saattaa olla tosi ikävä, ja sitten he ehkä jättävät vapaaehtoishommat kokonaan.

Päivä Bolognassa

Vietin tänään päivän Bolognassa ja oli oikein kivaa, kun osa taidemuseoista on ilmaisia. No, eipä niissä mitään suuria taide-elämyksiä tullut koettua, mutta tulipa tehtyä jotain muuta vaihteeksi, kun on viikon lapioinut sontaa ja paloitellut ruokaa. :)

Päivän ihmettelyt meni tekniikan puolelle. Keskustan suurimassa kirkossa oli Foucaultin Pendulum, joka todistaa, että maapallo pyörii. Ihmettelin hieman, että miten se on katolisessa kirkossa ja vielä yhdessä alttaritilassa. Palvotaanko katolisessa kirkossa nykyään tiedettäkin?

Toinen ihmetyksen aihe löytyi Pianorosta. Siellä on maitoasema. Paikalliset tilalliset tuovat tuoretta lehmän maitoa, joka on siis pastoröimätöntä asemalle, josta maitoa voi ostaa litran pulloon 50 centillä. Paikalliset juovat sitä kuulemma keittämättäkin, kun se on niin hyvää.

Sydäntä lämmitti taas kun tulin takaisin keskukseen ja paikan pienin koira tuli innoissaan tervetimään ja halusi syliin. Sain sitten monta märkää pusua. Eläinten kiintymys on niin välitöntä.

Seuraavan vapaapäivän vietän kyllä peiton alla. Nousen vaan syömään.

Varpaat jäätyy, mutta sydän sulaa

Maanantaina reissasin taas junalla ja täytyy sanoa, että trenitalia toimii ihan hyvin, vaikka italialaiset usein siitä valittavatkin. Lähdin Latinasta ja pääsin intercityllä 30 eurolla Pratoon asti. Prato on joitain kilometrejä Firenzestä pohjoiseen. Siellä vaihdoin paikallisjunaan ja onneksi mulla oli internetistä printattu aikataulu, sillä muuten en ois tiennyt missä jään pois, sillä paikallisjunissa ei paljon ilmoitella. Mutta saavuin suhteellisen kivuttomasti Pianoroon, lähelle Bolognaa, jossa mua piti olla vastassa projektista joku. Vaan ei ollut. Hmm...

Odoteltuani 15 minuttia aloin jo miettiä, ettei kukaan tulekaan, mutta sitten minuutin päästä tuli aseman eteen auto, jossa oli tarrassa eläinten kuvia, joten päättelin, että se oli mun kyyti. Ja olihan se. Ja sitä ajanut nuorimies puhui englantia.

Eläintensuojelukeskus on noin 8 km Pianorosta johonkin suuntaan (?) ja maisemat olivat kauniita. Bellissima, kuten italialaiset sanoisivat. Perille päästyämme, sanoin päivää huoneessa olleille ja mulle näytettiin huone, johon majoittauduin yhdessä kahden muun vapaaehtoisen kanssa. Tilaa ei juurikan ollut tavaroille, joten päätin purkaa tavaroita sitten myöhemmin. Paikan kaikki muut vapaaehtoiset ovat italialaisia paitsi yksi saksalaistyttö. Hän on ehtinyt olla täällä jo reilut kolme viikoa ja tuntui aika iloiselta, kun ei enää ollut ainoa, joka ei ymmärrä italiaa. Tosin hän on täällä puoli vuotta, joten kyllä siinä ajassa oppii, kun on pakko.

Italiankielen taito olisi täällä kyllä eduksi. Tuntuu vähän väliä aika ulkopuoliselta, varsinkin silloin kun syödään, kun keskustelua käydään lähes ainoastaan italiaksi. En oikeastaan tykkää ruoka-ajoista yhtään juuri siksi, että on koko ajan vähän vaivautunut olo. En ymmärrä mitä puhutaan, tavat ja ruuat ovat erilaisia, eikä kukaan silloin tunnu kovin ystävälliseltä. Paikan omistaja ei puhu ollenkaan englantia ja hänen tyttärensä, joka on oikein mukava ja puhuu englantia tuntuu olevan koko ajan kiireinen ja liikenteessä. Tuntuu myös hieman omituiselta, että hän kyllä juo ruuan kanssa viiniä, mutta me vapaaehtoiset emme saa juoda viiniä. En tiedä onko se vaan minä, että tuntuu jotenkin epäkohteliaalta. No, kaikista ihmisistä ei voi pitää.

Vapaaehtoisia täällä on aika monta, mutta heistä suurin osa on siviilipalveluksessa. Italiassa on ohjelma, jolloin voi ilmoittautua vapaaehtoiseen siviilipalvelukseen ja saa 400€ kuukaudessa palkkaa. Paikat on joko organisaatioissa kuten täällä tai sitten erilaisissa laitoksissa vanhusten, lasten, vähäosaisten jne. parissa. Sittten on pari muuta vapaaehtoista, jotka tulevat tänne joka vuosi viikoksi tai kahdeksi.

Vapaaehtoisissa on pari oikein mukavaa tyyppiä ja heidän kanssaan tekee mielellään töitä. Muutama ei puhu juurikaan englantia, ja he tekevät työtä eri ryhmässä, joten kommunikaatiota ei ole ollut toistaiseksi kovinkaan paljon. Mutta työtä on mukava tehdä, kun porukka on kivaa. Nämä pari vapaaehtoista jaksavat selittää meille englanniksi asioita ja toistaa eläinten, kasvisten ja hedelmien nimiä italiaksi.

Eläimiä täällä on tosi paljon. Meitä on 8 vapaaehtoista ja teemme töitä 3-4 eri ryhmässä. Ryhmillä on aina omat eläimet ja ruokinta-aikataulut. Olen pari päivää tehnyt töitä maa-ryhmässä, jossa on välillä 1 tai 2 muutakin. Meillä on kaikki helpot ja vaarattomimmat eläimet kuten kanat, koirat, emut, varis, papukaijat, ketut, jänikset, pöllö, huuhkaja, kilpikonnat, hamsterit (ei taida olla oikea nimi guineapigille), iguana, pesukarhut, hevonen, lehmät ja aasi. Ruuan valintaan, paloitteluun ja jakamiseen sekä siivoamiseen menee noin 8 tuntia päivässä. Osa eläimistä ruokitaan kaksi kertaa päivässä ja osa vain kerran.

Muita eläimiä täällä on mm. simpanssit, apinat, leijonat, tiikerit, ferretit, jne. Varsinainen eläintarha. Ja kissoja ja koiria on joka puolella.

Ja täällä on yllättävän kylmä. Villasukat olisivat tarpeen. Viime yönä taisi olla jo pakkastakin. Onneksi aurinko sentään hieman lämmittää päivisin. Jos työ ei olisi palkitsevaa ja porukka mukavaa, niin tuskin täällä jaksaisi kolmea viikkoa olla. Mutta onneksi on ja niinpä se ei ihan hirveästi haittaa, että varpaita ja sormia palelee.

Yllätys

Kokous Corissa on ohi ja kohta on taas aika syödä italialaista ruokaa niin että napa venyy. :)
Hauskinta on ollut tavata vanhoja tuttuja. Tässä kokouksessa alkaa olla pieni vakiporukka, joka jaksaa tulla joka vuosi.

Itselle suurin yllätys on se, että lupauduin Thaimaan projektiin töihin helmi-maaliskuuksi. Suunnitelmat eivät muutu kauheasti tämän johdosta, edelleen opastetut Thaimaan ryhmät pidetään, jos on riittävästi kiinnostuneita. Roolini projektissa vain on hyvin erilainen kuin aiemmin. Onneksi tässä on pari kuukautta aikaa opiskella. Hienoa tässä on se, että kun kaksi vuotta sitten mietin alan vaihtoa, halusin juuri tällaisiin hommiin. Sittemmin suunnitelmat hieman muuttuivat kun ryhdyin yrittäjäksi, mutta tuntuu tämä silti isolta saavutukselta. Nyt se sitten nähdään millaista on olla oikeasti töissä projektissa, eikä pelkästään vapaaehtoisena.

Maanantaina matka jatkuu kuitenkin suunniteltuun vapaaehtoisprojektiin. Olen kuullut että projektipaikassa on sekä simpansseja että leijonia. Siis Italiassa. Mitähän muita lajeja siellä on?!?

Kivaa olla Corissa jälleen

Päädyin sitten tulemaan suoraan Coriin lauantaina, kun Rooman yösijat olivat kalliinpuoleisia. Tulin siis puolentoista tunnin junamatkan (hinta 14,50€) Napolista Latinaan. Olin saanut Alessandran äidiltä eväät ja istuin 6 hengen osastossa, joten rinkkakin pysyi lähellä. Ale oli kovin huolissaan, että mun laukku ryöstetään Napolin rautatieasemalla. Mutta kokeneella matkailijalla on konstit pitää kassit kasassa. :)

Oli mukava tulla Coriin, kun kaikki on tuttua. Nautiskelen kauniista, historiallisista maisemista ja rakennuksista. Olen tutussa majapaikassa, vaikkei se enää olekaan B&B. Edullista majoitusta ja mukavia ihmisiä. Sunnuntaina käytiin Fossanovan luostarilla, kun tällä viikolla ihmiset patikoivat eri puolilta Laziota Roomaan. Se liittyy jotenkin Santiago de Compostelaan ja tiehen Jerusalemista Cantenburyyn. He kävelevät tällä viikolla myös Coriin ja Christiana olis halunnut tietää mitä kautta kävelyreitti menee. Mutta This is Italy, eikä oikeastaan kukaan tiennyt. :)

Kiloja on kertynyt varmaan muutama lisää tän ekan kuukauden aikana. Joka paikassa pitää ahtaa itseensä ruokaa vaikka kuinka, ettei ole epäkohtelias. Olen opetellut sanomaan italiaksi, että olen syönyt tarpeeksi kiitos, mutta ei sekään tunnu auttavan. No ehkä ens viikolla tulee tehtyä töitäkin, että kilot karisee pois.

Kävin eilen Roomassa kunnon taidekierroksella. Jonotin ensin Vatikaanin museoihin tunnin verran ja kiersin osan museoista noin kolmen tunnin aikana. Näin Rafaellon tekemät Borgian asunnon seinät ja tietysti Sixtuksen kappelin. Porukkaa oli niin hirveästi että meinas ruveta ahdistamaan. Iltapäivällä olis varmaan hieman vähemmän väkeä.

Sen jälkeen kävin Pantheonissa, Minervan aukiolla ja kirkossa, sekä St. Ignazion kirkossa, josta luin Mondon Rooman oppaasta. Nämä kaikki ovat ilmaisia ja niistä kaikista löytyy huikeita taideaarteita. Sitten kello olikin jo viisi ja oli aika lähteä takaisin Coriin.

Tänään olen auttanut valmisteluissa viikonlopun tapaamista varten. Hauskaa, kun tulee vanhoja tuttuja sekä vapaaehtoisia, jotka olivat kanssani samaan aikaan Thaimaassa. Ihan kaikki vaki-ihmiset eivät taloudellisen tilanteen takia ikävä kyllä pääse.

On kivaa olla taas täällä!

Napolissa

Huh. 12 tuntia bussissa ei kyllä ole mitään luksusmatkailua. Jouduimme kiertämään Cataniasta takaisin Palermon kautta Messinaan, sillä Catanian ja Messinan välistä oli Etnan vuoristosta tullut sateen takia maavyörymiä ja tie oli suljettu. Eli istuimme bussissa ylimääräiset 2 tuntia. Onneksi oli ihan hyvin tilaa, mutta oli aikas hyytävän kylmä ja selkä tietysti puutui täysin. Ja takamus.

Kyllä mun mielestä edelleen juna on parempi vaihtoehto. Siinä pääsee sentään pitkäkseen, vaikkei ehkä sen paremmin nukukaan. Ja on peitto ja tyyny. No maksaahan se toki tuplasti enemmän myös.

Mun piti ottaa täällä Alessandran kotona nokoset ennen lounasta, mutta tässä mä vaan olen istunut koneen ääressä koko ajan. Ensin latasin joitain kuvia ja katsoin sähköpostit, sitten chattasin Salvatoren kanssa googlekääntäjää hyödyntämällä, heh, ja sitten olen etsinyt majapaikkaa Roomasta. Ei oikein tunnu löytyvän hyvänhintaista paikkaa, joka ei olisi jollain tavalla epämiellyttävä ajatus. Kaikki huoneet maksaa vähintään 60€ ja dormeissa on niin paljon ihmisiä, että alkaa hirvittää. Monica kyllä antoi ystävänsä puhelinnumeron, mutta hänenkin hotellinsa vaikutti olevan täynnä. No soitan hänelle ja katson sitten uudestaan. Onko sen huoneen sitten niin hirveän väliä kahden yön ajan, kunhan ei ole ötököitä. :)

Maite elokuva on nyt julkaistu http://www.youtube.com/watch?v=GE0i5BsAos8&feature=autofb