perjantai 31. maaliskuuta 2017

Äiti pelastaa sarvikuonoja



Äiti lähtee maailmalle – kuka hoitaa 3-vuotiasta?

Mietintävaihe

Tammikuussa istuin takan äärellä ja katselin tätä lumista maisemaa. Mieheni oli poikamme kanssa ulkona. Mietin onko mahdollista enää tässä iässä ja elämäntilanteessa lähteä vapaaehtoistöihin keskellä ruuhkavuosia, lapsen ollessa pieni ja äidin keksiessä tällaisen uuden päähänpinttymän. Pohdin mahdollisuuksia lähteä matkalle ja vaihtoehtoja siihen, miten järjestää poikamme hoito. 
 
Maailma on täynnä kohteita, jonne haluaisin lähteä. Keräsin ennen valtavan isoon maailmankarttaan nuppineuloja. Olin ulkomailla aina kun pystyin. Aina kun oli lomaa. Tämän projektin valitsin monien joukosta ensin sillä kriteerillä, että pystyisin olemaan perillä vain viikon. Halusin tehdä vapaaehtoistyötä uhanalaisten eläinten hyväksi, mutta mieheni ei pystyisi olemaan sesongin aikana viikkokaupalla lapsen kanssa yksin kotona. Lentohinnan rajasin 500 euroon ja lähdin karsimaan pois kohteita. 

Maailmassa on niin paljon uhanalaisia eläimiä, että on vaikeus valita mitä lajeja voi auttaa. On hellyttäviä koalakarhuja ja kuvia, joissa niitä saa pitää sylissä. On kuvia, joissa saa ruokkia norsuja tuttipullosta. Ihan kivoja kuvia, mutta ekomatkaajien toimintaan ne eivät liity millään tavalla. Eläinten käyttäytymistä ei voi ennustaa etkä välttämättä näe eläimiä matkan aikana, paitsi jos ne ovat häkissä tai akvaariossa. Olen päättänyt keskittyä merikilpikonniin ja sarvikuonoihin. Muutama muu laji pääsee mukaan ekomatkaajien projektien joukkoon lähinnä merten suojelun kautta. Päädyin siis valitsemaan lajin ja maan: Etelä-Afrikan ja sarvikuonot. Jossain luki, että sarvikuonot ovat uhassa kuolla sukupuuttoon 2020; siis jo vajaan 3 vuoden päästä! Kevään aikana luin paljon uhanalaisista eläimistä, katsoin dokumentteja, keräsin tietoa verkostoista, netistä ja ajankohtaisista lehtijutuista. Ilokseni myös Helsingin Sanomat kirjoitti jutun sarvikuonoista ja se sai minut innostumaan aiheesta yhä enemmän.

Yhteydenotto projektiin

Lähetin kyselyn projektille, josta olin lukenut netistä jo useamman päivän ajan. Projekti houkutteli, koska siitä kerrottiin useammallakin sivustolla netissä, Tripadvisorissa ja lisäksi siitä oli useita videoita Youtubessa. Kyseisessä kansallispuistossa ei ole riittävästi henkilökuntaa, joten vapaaehtoisten toiminta on todella tärkeää ja myös mielenkiintoista, sillä siellä pääsee monitoroimaan laajan alueen lajeja ja niiden elinoloja. Olin onnekas ja minulle löytyi paikka. Varasin paikan ja kuljetukset. Projektissa minimi perillä oloaika on 2 viikkoa, joten jouduin selittämään miksi pääsen tulemaan vain viikoksi. Onneksi he ymmärsivät, kun kerroin haluavani markkinoida tätä paikkaa kaikille kunhan pääsen ensin itse tutustumaan.

Kukaan kavereistani ei päässyt lähtemään matkalle samaan aikaan. Osalla ei ollut lomaa, osalla ei ollut rahaa ja osa ei pystynyt irtautumaan arjesta, koska lapsille ei löytynyt hoitajaa. Kaikki kysyivät uskallanko tosiaan lähteä Afrikkaan yksin. Kyllä – kohteen valinta oli jopa helppoa, koska projektiorganisaatio lupasi järjestää kuljetukset mennen tullen. Afrikka on aina houkutellut, koska luonto on niin uskomattoman kaunista ja näitä isoja lajeja ei näe muualla luonnon oloissa.

Valmistautuminen - suunta kohti kirppiksiä

Ensimmäisenä selvitin ovatko rokotukseni vielä voimassa. Lavantautirokotteen sain tabletteina.
Tein listaa, mitä matkalle pitää ottaa mukaan ja luin projektilta saamaani listaa, mitä matkalla pitää olla mukana. Kevään aikana hankin erinäisiä varusteita. Ensimmäisenä piti hankkia beigejä, ruskeita tai vihreitä vaatteita, jotka soveltuisivat maastoon. Kaapistani ei löytynyt sellaisia, joten lähdin Mankkaan Akselin kirppikselle, Fidan kirppikselle ja tavallisiin halpiskauppoihin, jotta löytäisin sopivan värisiä vaatteita matkalle. Olarin kirppikseltä löysin 2 eurolla nätin pitkähihaisen paidan ja vahankaytetty.fi nettikirppissivustolta shortsit, caprit, pitkäpunttiset ohuet housut ja nätin kauluspaidan yhteensä 15 eurolla (sisältäen postikulut). Housut olivat liian pitkät, joten niitä varten ostin kuminauhaa kaupasta 3 eurolla (pitkän nauhan, jota voi käyttää muuhunkin).Kuvassa korjattavat housut.

 Kuka hullu ottaa oman patjan mukaan Afrikkaan?

Tärkeimpänä hankintana koin ilmapatjan, josta tein hintavertailua. Turhaan en mitään matkalle kantaisi, mutta selkävaivaisen matkan patja saattaa pelastaa. HaltiOutletista löytyi Luxlite pump std merkkinen pumpattava alusta, joka painaa vain 680 grammaa ja maksoi 75 euroa (norm. 110 euroa). Patjan voi pumpata kädellä tai jalalla painamalla ja alusta täyttyy n. 7 cm korkeaksi patjaksi parissa minuutissa. Patja on todella helppo myös laittaa takaisin kokoon. Vertailun vuoksi halpa sentin paksuinen alusta maksaa vain viitisen euroa. Prismassa itsestään täyttyvä paksu makuualusta olisi maksanut 19,90 euroa, mutta ei täyttynyt kokeillessa lainkaan. Mieheni mielestä olen ihan hullu - aion ottaa mukaan myös oman tyynyn. Tämäkin johtuu huonosta selästä.

Hyttysiä vastaan luonnollisin keinoin

Seuraavaksi lähdin pohtimaan hyttysmyrkkyä, jonka pitäisi tietenkin olla luonnonmukainen. NaturaZone nimisestä kaupasta löytyi laventeliöljyä (10 ml / 8,70 euroa), jota ajattelin kokeilla. Sen haju karkottaisi ötökät. Muiden tuotteiden on pakko olla hajusteettomia, joten mukaan lähtee myös hajustamaton dödö.  


Myyntipuhe: "Tämä auttaa ihan kaikkeen"

Samaisesta kaupasta ostin myös Propolis-uutteen, joka on luonnon oma antibiootti. Myyntipuhe oli loistava ja tuotetta ei voinut olla ostamatta. Lukekaa itse mihin kaikkeen se tehoaa. Itse harmittelin, etten ole kuullut tuotteesta aiemmin. Hinta 6,95 euroa/ 20 ml.


Hyttysverkko, safarihattu, pattereilla toimiva kello.. Mitä vielä?

Käyttämätön hyttysverkko sängyn yläpuolelle löytyi Olarin facebook-kirppikseltä 5 eurolla. En tosin tiedä onko perillä edes sänkyä, mutta eiköhän sen jonnekin kattoon saa kiinni.
Mieheni muistutti safarihatusta. Pitäähän sellainen olla! Onneksi hattu löytyi poikamme naamiaisvaatteiden joukosta. Äitini ullakolta löytyi lisäksi hellehattu, jolle ajattelin keksiväni jotain käyttöä matkan aikana. Äitini lainasi matkalle myös juuri lahjaksi saamansa uuden ja kevyen kiikarin sekä repun.

Päätin lisäksi hankkia pattereilla toimivan kellon – jos sellaista vaikka tarvitsisi. Pattereilla toimivaa kelloa ei löytynyt keneltäkään lainaksi. 5 – 10 euroa maksavat jätin hyllylle liian kalliina. Halvin ja sopivan hintainen löytyi Ikeasta: (Väckis 0,99 euroa). Otsalamppu löytyi pojalta lainaksi (äiti, se on minun, sitä ei saa ottaa!) ja taskulampun ja adapterin lainasi veljeni. Halvalla pääsee eikä kaikkea kannata ostaa omaksi. Onneksi muistin tarkistaa onko passi voimassa. Monelle tuttavalle on käynyt niin, että he muistavat asian vasta lentopäivänä ja huomaavat passin menneen vanhaksi.

Välillä mietin olenko ottamassa mukaan ihan liikaa tavaraa. Perillä työpäivinä ei saa pitää edes omia paitoja, joten vaatteitakaan ei pahemmin tarvitse ottaa mukaan. Kuvassa osa tavaroista, joita olin pakannut kasaan jo maaliskuun alussa.

Äiti pelastaa sarvikuonoja!

Poikani on koko kevään ajan kuunnellut kun olen innoissani kertonut lähteväni pelastamaan sarvikuonoja Afrikkaan. Päiväkodissa kerroin hoitajille, että jos kuulevat aiheesta puhuttavan, niin kyllä se pitää paikkansa. Eilen poikani kertoi lähtevänsä mukaan. Yhdeksi päiväksi. Olisipa asia niin helppo, että lapset voisi aina ottaa matkalle mukaan. Tällaisille matkoille se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska lähimpään lääkäriin on pitkä matka ja kohteessa ei ole leikkipaikkoja. Kunhan poikamme kasvaa isommaksi pääsee hänkin varmasti mukaan. 10-vuotias positiivinen ja eläinrakas kummityttöni innostuisi varmasti lähtemään – vaikka heti huomenna.

Rahaa kuljetuksia varten vaihdoin Forexissa. Olisiko hyvä piilopaikka vaikka hikisukka? 

Luottamus

Mieheni kehotti jättämään sormukset kotiin. Yhtään hetkeä ne eivät ole olleet poissa sormesta, paitsi synnytyksen ajan.

Nuha ja korvakipu

Matka lähenee ja olen kipeä. Pitihän sen tarttua pojalta. Aion kuitenkin lähteä matkalle lääkearsenaalin kanssa. Finrexin, särkylääkkeet ja muut dropit on pakattu mukaan.