n niin aikaisin ylös kuin olin ajatellut. Pitää yrittää huomenna uudestaan herätä siten, että ehtii ottaa kuvia aamuauringossa, kun valo on vielä lempeämpi kuin päivällä. Syötyäni aamupalaa yhdessä thaimaalaisen pariskunnan kanssa, suunnistin ulos ja Rialton kautta San Marcolle. Porukkaa oli liikenteessä jo vaikka kuinka ja basilikaan hirveä jono, joten menin Dogen palatsiin.
Oli hieman krumeluurimpi palatsi kuin tanskalaisilla – tosin tässä palatsissa tuli näkyviin myös se ikävä puoli eli palatsin kellarin vankila. Uskonnolliset maalaukset alkoivat tulla jo kymmenennessä huoneessa korvista, eikä aseet ja haarniskatkaan jaksaneet kiinnostaa. Joten loppuosan palatsia kuljin aika vikkelään.Huokausten silta oli ikävä kyllä remontissa ja suurten mainosten ympäröimä, joten en vaivautunut edes ottamaan kuvaa. On aika ärsyttävää, että kuuluisan rakennuksen
tai monumentin päälle tai ihan viereen laitetaan hirveän suuria mainoksia, jolloin on ihan mahdotonta ottaa kuvaa, jossa ei nuo mainokset näkyisi.Toinen vastaava oli Rialton sillalla. Argh! Pyörin jonkin aikaa San Marcon läheisyydessä ja päätin ottaa vaporetton jonnekin. Mutta taisi olla lounasaika ja lautta oli ihan täynnä, joten jäinkin heti seuraavalla pois ja päätin yrittää löytää Internet-kahvilan.
Matkaoppaan mukaan kaupungissa on jopa kaksi vastaavaa laitoista ja hinnat oli sen mukaiset: 8 euroa tunti. Pakko oli kuitenkin katsoa meilit ja varata majoitus Firenzestä. En jaksanut ihan kauhean kauan valkata, joten otin melkein ensimmäisen mikä vaikutti hyvältä, joskin se oli taas hieman odotettua kalliimpi.
Hostelli Luna Rossa saa nyt kuitenkin 50 euroa yöltä kolmen yön verran. Oli taas sellainen tilanne, että sinkkuhuoneita oli aika vähän tarjolla ja naisten dormitkin olivat monessa paikassa täynnä osan öitä.
Lounaan nautin pikaseen pikkukahvilassa, josta napsin suuhuni mozzarella paninin ja cappuchion seitsemällä eurolla. Palasin sitten San Marcon läheisyyteen ja otin vaporetton aikomuksenani mennä rautatieasemalle, mutta kun vesibussi meninkin kanaalin toiselle puolelle, jossa on Peggy Guggenheimin taidekokoelma, muutin mieleni ja jäin pois.
Kävin ensin isossa katolisessa kirkossa ihmettelemässä ja kävelin sitten jotain takareittiä taidemuseoon. Museoiden hinnat ovat kanssa aika suolaiset:12-13 euroa. Peggyn kokoelmaan kuului joukko kuuluisien taiteilijoiden töitä mm. Dali, Picasso, Klee, Miro, Kadinsky, Modigliani, Max Ernst, Chagall ja Jackson Pollock, jonka töitä katselin hieman pidempään ja aloin miettiä, että ehkä niitä pitää katsoa samoin kuin 3D kuvia, jolloin kuvista nousee esille erilaisia pintoja ja tulee syvyyttä.
Taideannokseni saatuani lähdin vesibussilla rautatieasemalle ostamaan lipun huomiseen Firenzen junaan. Ostin lipun automaatista ja valitsin 14:43 junan ja ikkunan toivottavasti ikkunan vierestä. Lippu maksoin 37 euroa. Sitten palasin Rialton läheisyyteen, tavoitteena kuvata Venetsiaa ilta-auringossa.
Mulla oli pieniä vaikeuksia löytää sopivaa, rauhallista paikkaa, jossa olisin saanut hyviä kuvia kondoleista, sillä pääkanaalilla on niin hirveä trafiikki koko ajan, että aina joku moottorivene änkesi kuvaan. Aikani pyörittyäni päädyin kuitenkin ihan Rialton viereen ja sopivaa hetkeä odotellessani ryhdyin kuvaamaan talojen ja valon heijastuksia vedessä. Kuvasin toki kondoleitakin, mutta ei niistä monikaan onnistunut. Vedestä taas tuli oikein mieluisia taidekuvia.
Kun kortilta loppui tila, lähdin kohti kotia ja syömään. Tässä majatalon lähellä on pari ihan edullista ruokapaikkaa ja päädyin niistä toiseen. Eilisestä punaviinikokeilusta viisastuneena, tilasin proseccoa ja se olikin paljon parempi valinta. Tilaisin bruchettan ja pastaa. Ja huh, kun leipä tuotiin eteeni, tuli mieleeni, että lukiko siinä jossain, että se on perhekokoa. Bruchettaa olis riittänyt naapureillekin, mutta se oli sen verran hyvää, että vetelin kaikki ihan itse. Pastaa en sitten enää jaksanutkaan.
Nyt kello onkin sitten taas jo melkein kymmenen ja vielä pitää jaksaa katsoa valokuvat ja tehdä kortille tilaa uusille kuville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti