Linosalla

Corin jälkeen alkoi taas reissaaminen. Lauantaiaamuna kävimme ensin kastelemassa Claudion rakkaat puut ja sen jälkeen piipahdimme lounaalla. Sitten pääsimme kyydillä Nemi-järvelle ja ihailimme järvimaisemia, josta lähdimme Hannan kanssa paikallisjunalla kohti Roomaa. Meille oli kerrottu, että liput voi ostaa junasta, mutta kun kysyin lippuja, niin meille sanottiin vain että Vabene, hyvä on. Eikä mitää lippuja myyty. :O

Perillä Roomassa löysimme Hotelli Beautifulin aika nopeasti ja saimme ihan siistin neljän hengen huoneen. Tosin se oli ekassa kerroksessa neljännen sijaan, mutta oh well. Kävimme noukkimassa Annen rautatieasemalta ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Olen jo monet kerrat Roomassa halunnut käydä Afrikkalaisessa ravintolassa, mutta aina se on ollut kiinni. Nyt ei ollut kiinni, mutta ei ollut enää yhtään vapaata pöytää. Nyyh.

Kävelimme sitten parin korttelin päähän perinteiseen pizzeriaan, jossa söimme ensin antipastit ja sitten Anne ja Hanna söivät pääruokansa. Minä jäin ilman. Tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, mitä otamme ja siitä huolimatta jäin ilman. No, saimme litran talon viinä puoleen hintaan. Ja olin sentään syönyt alkupalat.

Aamulla söimme ho(s)tellin aamiaisen, kahvin, mehun ja kuivan kroissantin, jonka jälkeen raahasimme rinkkamme säilytykseen ja ryhdyimme kiertämään nähtävyyksiä. Quirinale, Colosseum, Forum Romanum, Minervan aukio, Pantheon, Vatikaani ja viimeksi Trevin suihkulähde. Siinä se päivä vierähti ja olimme valmiit yöjunaan kohti Palermoa.

77 euron makuupaikka oli ihan siedettävä, saimme lakanan, tyynyn, peiton, vettä ja aamun lehdet sillä hinnalla. Saatiin nukuttua ihan ok, vaikka juna jonkin verran keinuttikin. Mitään ihmeempää meteliä ei kuulunut. Palermossa kävimme pikaisesti haukkaamassa aamupalaa. Hannan vege-panniinissa oli kinkkua, mutta muuten alkaa aamupalan tilaus jo sujua. :)

Agrigenton junassa meitä odotti yllätys, kun noin tunnin matkan jälkeen yksi matkustaja kertoi meille, että nyt pitää vaihtaa bussiin. Missään muualla meille ei oltu kerrottu tästä, eikä henkilökuntakaan tätä maininnut. No tietysti meitä oli enemmän kuin mitä yhteen bussiin mahtui istumaan ja sitten piti neuvotella, että voidaanko ajaa vai pitääkö odottaa toista bussia. Onneksi emme joutuneet koko matkaa seisomaan, mutta Linosan lauttaa ehtiminen alkoi tehdä tiukkaa. Kun vihdoin pääsimme Agrigenton juna-asemalle syöksyimme taksiin. Kysyin, että kuinka kauan matka kestää ja suhtauduin vastaukseen 15 minuttista hieman epäillen. Mutta iloksemme noin 15 minuuttia myöhemmin olimme satamassa ja juoksin ostamaan liput. Meillä jäi vielä 7 minuttia luppoaikaa ennen lautan lähtöä. :)

Meri oli tyyni ja matka Linosalle sujui rattoisasti jotain tyhmää taisteluelokuvaa katsellessa. Dubattuna italiaksi tietysti.

Perillä Linosalla pääsimme vihdoin laskemaan rinkat selästämme vähäksi aikaa. Talo on aikalailla täynnä porukkaa, joten jaamme huoneen neljän muun tytön kanssa. Illalla pääsimme heti katsomaan kun kolme valekarettikilpikonnaa päästettiin vapauteen ja tutustuimme peri-italialaiseen ruokaan. Pastaa ja canneloneja. Söimme noin kello 23. Jonka jälkeen porukka lähti katsomaan elokuvan tekoa ja minä menin nukkumaan. :)