Merten muoviroska on yksi suurimmista ympäristöongelmistamme.

Merten muoviroska on yksi suurimmista ympäristöongelmistamme. Kansainvälisten sopimusten avulla roskaamisen kuriin saattaminen kestää ja kestää, joten moni yksityinen ihminen ja yritys yrittää ratkaista globaalia ongelmaa omin nokkinensa.

Meri huuhtoo roskat rannalle. Rannat täyttyvät monissa maissa roskista 2-3 kuukaudessa, jos niitä ei siivota rannoilta pois. Jos rantoja ei siivoa, roskaa tulee koko ajan lisää.


Vietin viikon Gambian rannikolla. Olin tottunut lukuisilla ulkomaan matkoillani siisteihin rantoihin ja muistikuvissani meret olivat turkoosin värisiä ja puhtaita. Ajatuksissani meri on kalojen ja merieliöiden elinympäristö. Olin elänyt omassa kuplassani. Totuus iski rankasti päin naamaa. Ei meri ole enää kalojen elinympäristö vaan kalat elävät muoviroskan seassa. Tutkijat ovat havainneet, että korallit suhtautuvat mikroskooppiseen muoviroskaan aivan kuin se olisi ruokaa. Korallit pyyhkäisevät lonkeroillaan esimerkiksi hiekanmurut pois, mutta muovia ne sen sijaan alkoivat saalistaa ja ahmia. Muovia päätyy mereen liikaa ja ongelmasta on vasta nyt alettu puhua ääneen etsien siihen ratkaisuja.

Atlantin aallokko oli sen verran tyrskyinen, että usein rannalla liehui punainen lippu. Aallot toivat mukanaan muoviroskat, joita siivottiin pois hotellin edustalta joka aamu. Kävelin hiekkarannalla, joka näytti kaukaa päin katsottuna paratiisilta. Gambian rannikko koostuu useista pienistä rannoista, jotka yhdessä muodostavat lähes koko rannikon mittaisen hiekkarannan. Hiekkaranta ja meri maisemana oli upea ja auringonlaskut olivat kuvissa mahtavia, mutta mitä oli todellisuus lähietäisyydeltä?


Sillä välin kun muut turistit lepäsivät aurinkotuoleilla, keräsin kangaskassiini muovipakkausten roskia ja muoviroskia. Joka minuutti yksi rekkalastillinen muovia dumpataan mereen. Jopa Itämeressä on paljon muoviroskaa, vaikkei moni asiaa sen enempää mietikään. Joka vuosi yli kahdeksan miljoonaa tonnia muovia päätyy maailman meriin.


Hotellin rannalla, joka oli aamulla siivottu muovioskista, oli niin paljon muoviroskaa, että totuus ongelmasta valkeni todella nopeasti. Keräsin kassiini roskia hyvin pieneltä alueelta parin minuutin ajan ja kassi täyttyi. Laskiessani roskien määrää mahtui pieneen kassiin yli 130 muoviroskaa, joista suurin osa oli pieniä muovipusseja, joissa oli luultavasti aiemmin ollut muutamia kymmeniä pähkinöitä. Tällaisia näin myytävän torilla. Muovipussien lisäksi rannalta löytyi paljon muovipullojen korkkeja, pillejä, tikkareiden varsia ja rikki menneiden muovitavaroiden palasia. Meressä kellui muovipusseja ja muovinpalasia, joiden joukossa kävelin. Miten tähän on jouduttu? Muoviroskan lisäksi metrin alueella saattoi olla viisikin kuollutta kalaa. En tiedä miten kalat olivat päätyneet rannalle (ilman päätä), ehkä ne olivat tippuneet yli laidan. Joka tapauksessa näiden kalojen näkeminen muoviroskan seassa on näky, jonka tulen muistamaan aina.

Kuluttajien ostokäyttäytyminen on johtanut siihen, että yhä useammat tuotteet myydään pakkauksissa. Tuotteet näyttävät jotenkin hyvältä varsinkin läpinäkyvässä pakkauksessa, vaikka moni mieluummin ostaisikin esimerkiksi kasviksensa ja marjansa torilta. Muovi suojaa tuotetta ja yksittäinpakatut tuotteet ovat suosiossa.


Ongelma ei ole monen mielestä suuri Suomessa, koska täällä kierrätys ja muovin uusiokäyttö ovat hoidettu hyvin. Ongelma alkaa kuitenkin myös täältä ja onneksi monia asioita on vireillä kansalaisaloitteista virkamiestasolle. Totumme tapoihin, jotka viemme mennessämme ulkomaille.


Kukin eurooppalainen käyttää arviolta 190 muovipussia vuodessa. Näistä 100 miljardista kassista 8 miljardia päätyy meriin ja jokiin. Muovipussia käytetään keskimäärin 5 minuuttia ja sen maatumiseen menee arviolta 500 vuotta. Onneksi se aika on ohi, kun jokaisen ostoksen mukana sai ilmaisen muovikassin! Nyt on aika vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa lapsemme tulevat elämään. Uitko muovikassien seassa? Entä lapsesi ja lapsenlapsesi? Itse en osta yhtään muovipussia. Entä sinä?


Suomessa ostettu muovipullo kierrätetään, mutta ulkomailla pullot päätyvät mereen. Gambiaan esimerkiksi muovipusseja on kielletty viemästä, mutta se on vain pieni apu suureen ongelmaan. Katsellessani muoviroskan määrää matkani aikana päädyin ajatukseen, että ainoa apu ongelmaan on se, jos paikallinen väestö saadaan mukaan talkoisiin. Jos jokaisesta kierrätykseen tuodusta muoviroskasta saisi rahallisen palkinnon, olisi se ainoa kannuste voittaa sota muoviroskaa vastaan.


Lasten kasvatus tulisi aloittaa jo nuorena, jotta luonnon kannalta huonoille tavoille ei totuta. Lapset käyttävät paljon mm. pillejä, ihan vain tottumuksesta ja monen lapsen pullossa olikin pilli = tuplaongelma. Nuorten glitter-meikkien kimalle on tavallisesti mikromuovia, joka päätyy kasvoja pestessä viemäriin ja ennemmin tai myöhemmin mereen. Esimerkiksi kosmetiikkavalmistaja Lush Ltd. on korvannut muovi-glitterin tuotteissaan muilla vaihtoehdoilla. National Geographicin mukaan jo 19 brittipäiväkotia on lakannut käyttämästä glitteriä askarteluprojekteissaan. Asioista ei puhuta eikä kuluttajalle kerrota. Tavaroiden, varsinkin kertakäyttöisten ja (heti rikki menevien) edullisten tuotteiden ostaminen on muotia. Tavaroita käytetään hetki, ne rikkoutuvat, niihin kyllästytään tai niiden käyttö on jopa tarkoittú lyhytikäiseksi. Vastuu onkin mielestäni eniten tuottajalla. Voisiko tuottajat velvoittaa kertomaan tuotteistaan tarkemmin? Voisimmeko saada aikaan maailmanlaajuisen muoviveron?


Mihin keräämäni muoviroskat sitten päätyivät?
Vein roskat hotellin roskikseen, keräsin lisää roskaa, vein nekin roskikseen. Toistin tätä, kunnes kuulin, että roskat päätyvät hotellialueen ulkopuolella olevalle kaistaleelle, jonka näin edessäni. Kävelin kaistaleen luo ja näin, kuinka sieltä valui puron mukana roskaa kohti merta. Tätä sotaa en voi voittaa yksin.