Tänä vuonna kausi tuntuu olevan hieman hiljaisempi kuin viime vuonna, tai sitten vain sattui juuri hiljaiset 4 yötä kohdalle. Pesintäkaudet saattavat olla toisistaan hyvinkin poikkeavia, kun pesiviä naaraita on suhteellisen vähän ja ne pesivät joka toinen tai kolmas vuosi. Myös merinahkakilpikonnien laajempi ymmärrys kotirannasta, noin 100km, tarkoittaa sitä, että ne saattavat pesiä joinain vuosina toisilla saarilla.
Vaikka kilpikonnia ei jonain yönä rannalla olisikaan, pitää rantaa siitä huolimatta partioida tasaisin väliajoin joka yö. Kun koskaan ei voi tietää ja munien ryövääjät vain odottavat tilaisuuttaan. Ei se silti haittaa, että välillä joutuu majailemaan rannalla itikoiden syötävänä ilman että näkee yhtään kilpikonnaa, sitten kun sen näkee, niin se on sen arvoista.
Ei elämä täällä silti ole tylsää, vaikkei rannalla olekaan actionia. Majapaikassa on kaikenlaista elämää. Koirat ja kissat pitävät huolen, että jatkuvasti on joku kaipaamassa huomiota. Ja täällä luonnon keskellä näkee kaikenlaista muutakin elämää. Olemme jo ihailleet paria puuboaa, toista keittiössä ja toista terassilla, suurta yökköstä ikkunalaudalla, maakilpikonnia puutarhassa, pelastaneet gekon pesukoneesta ja illalla on tarkoitus palauttaa luontoon yksi nuori opossumi (manicou).
Snorklaamassakin ehdittiin käydä eilen ja vaikkei nähty mitään hirveän erikoista, niin tunti siinä vierähti kaloja ihaillessa.
...uh, nyt syliin änkeää koira. Sachi, joka pentuna jäi auton alle ja halvaantui. Nyt se iloisesti juoksentelee jalat ristiin rastiin ja on niin hellyyttävä että. Ja näköjään pitää mennä pelastamaan maakilpikonna, joka juuri kellahti selälleen, eikä pääse takaisin jaloilleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti