Jokseenkin masentavaa

Yöt rannalla ovat olleet aika tuskaisia viime aikoina. Kilpikonnia on ollut harvakseltaan, mutta hietakirppuja ja hyttysiä sitäkin enemmän. Itsensä motivointi sarongin sisältä ulos ja kävelemään rantaa on vaatinut hieman vahvempaa asennetta parina yönä. Sitten kun vielä heittää vettä niskaan tasaisin väliajoin niin heikommalta alkaisi jo stamina kadota.

Mutta onneksi sentään pari yötä sitten tuli rannalle uusi merinahkakilpikonna. Se antaa toivoa, vaikkei onnistunutkaan pesinnässään. Taisi olla ensikertalainen. Eilen aamulla, kun me olimme viettäneet vapaata yötä, paikallinen pariskunta, joka partioi rantaa, oli kuuden aikaan aamulla rannan läheisyydessä hakemassa heinää vuohilleen ja he olivat töränneet munien ryövääjään. Yli 70-vuotias sukulaismies oli heidän silmiensä edessä ruvennut hakkaamaan kepillä kohtaa, jossa näkyi pöyhinnän jälkiä. Kun pariskunta oli nostanut siitä metelin, oli hän onneksi lopettanut sen, mutta oli sitten napannut linnun pesästä munan.

Homma päättyi siihen, että projektin vetäjät soittivat tourism boardin vetäjälle, joka oli kehottanut soittamaan poliisille. Poliisi ei kuitenkaan ollut lähtenyt paikanpäälle ja tuskin ryövääjä enää siinä vaiheessa olisi ollut paikanpäällä. Ihmettelin hiukan sitä, että miksi soittaa tourism boardin vetäjälle, eikä suoraan poliisille, mutta paikallista politiikkaa on vaikea ymmärtää.

Poliisi harvemmin puuttuu kilpikonnien tai niiden muniin liittyviin tekoihin, vaikka ne ovatkin laittomia. Katupuodeissa myydään kilpikonnan kilvestä tehtyjä koruja, eivätkä ihmiset ymmärrä miksi ei pitäisi. Kun näin kilpikonnan kilvestä tehtyjä koruja yhden paikallisen naisen myyntitiskillä sanoin hänelle, etten voi ostaa häneltä mitään. Kun hän kysyi miksi en, sanoin, että yritän suojella merikilpikonnia sillä ne ovat uhanalaisia. Hänen selityksensä oli, että joskus kilpikonna kuolee ja he löytävät kilven rannalta. Siitä huolimatta uhanalaisesta eläimestä tehty tuote on laiton kansainvälisessä kaupassa, eikä sitä voi laillisesti tuoda kotiin. Hän myönsi että monet ovat sanoneet hänelle näin, mutta että jotkut silti ostavat. Ehkä kaikki eivät tiedä tai ymmärrä ostavansa laittomia tuotteita tai sitten eivät vain välitä.

Onhan se jokseenkin masentavaa, että ihmiset eivät välitä ja vaikka toiset yrittävät suojella ja säilyttää uhanalaisia lajeja tuleville sukupolville, osa porukkaa on niin itsekästä, että heitä kiinnostavat vain omat tarpeet. Kilpikonnien ja lintujen munien hakeminen on monta kertaa kovemman työn takana kuin kananmunien poimiminen, eikä se ole hinnastakaan kiinni. Pelkkää välinpitämättömyyttä se on.

Eläimiä kun pitäisi ruokkia ja hoitaa. Täällä lehmät, kanat, vuohet ja koirat juoksevat vapaina, ja syövät mitä löytävät yleensä toisten ihmisten kasvimailta. Sitten, kun ne loukkaantuvat joko jääden auton alle tai sattuu jotain muuta, ei kukaan omista sitä kyseistä eläintä. Shazin leikkaus, joka jäi pentuna autonalle ja halvaantui, maksoi noin 300 US dollaria. Toisaalla Cake, lehmä, joka oli jäänyt jumiin ojaan, maksoi lähes saman verran. Omistajat eivät noita laskuja maksa, eivätkä korvaa eläinten aiheuttamia tuhoja toisten kasvimailla. Ovatko he edelleen oikeutettuja noihin eläimiin?

Aika raivostuttavaa. Ei voi kuin ihailla ihmisiä, jotka jaksavat vuodesta toiseen taistella näitä tuulimyllyjä vastaan.