Kilpikonnien kanssa snorklaamassa

Pidimme pari päivää vapaata todella kiireisen yön jälkeen. 16. päivän yönä löysimme ensin rannalta merinahkakilpikonnan poikasia ihan hiekan pinnasta. Kaivoimme niitä hellävaraisesti ylös ja mittaseimme 10 yksilöä ja lopulta 47 pienokaista vipelsi mereen. Ihan mahtava fiilis.

Aika pian sen jälkeen löytyi karettikilpikonna pesimästä ihan toisessa päässä rantaa ja tullessamme takaisin sieltä, törmäsin merinahkakilpikonnaan, joka oli jo aloittanut pesän kaivamisen rannalla. Vähän myöhemmin tuli vielä toinen merinahkakilpikonna ja aamulla viiden aikaan löysimme vielä yhden karetin. Taisi tulla enkat kun oli siis 51 kilpikonnaa samana yönä rannalla. Ei paljon nukuttu.

Aamulla ei ehditty nukkua montaakaan tuntia, kun piti lähteä kaupunkiin hakemaan uutta vapaaehtoista ja käymään kaupassa. Iltapäivälläkään ei tullut uni, kun taisin jo olla ihan yliväsynyt. Illalla kävimme syömässä paikallisessa, erittäin hyvässä ravintolassa. Kun on viikon kokkaillut omia sapuskoita, tekee todella hyvää syödä erinomaisen kokin ruokia.

Kotimatkalla pysähdyimme Nicon baarilla ja vaihdoimme kuulumisia Neilin kanssa. Tutustuimme vielä yhteen veljeksistä, Tinyyn, joka hoitaa baaria Nicon amerikan matkan ajan. Olemme yleensä tehneet snorklausreissun Nicon veneellä, mutta kun hän on matkoilla oli tarkoitus mennä Tinyn kanssa. Mutta koska Tinyn piti mennä Grenadalle tyttärensä kanssa, vaihtui kapteenimme heidän serkkuunsa Keniin. Arvailimme, että mahtaako homma luonnata.

Aamulla kävelimme Boglesin rantaan ja kapteenimme oli kuin olikin siellä odottamassa. Aiemmasta poiketen teimme viralliset paperit maastapoistumiseksi, koska vapaaehtoisemme oli jäämässä Unionille pariksi yöksi "lomalle".  Carriacoun päässä siihen ei mennyt kovin kauaa, mutta Unionin päässä melkein tunti, joten en ihmettele, ettei tätä ole tehty aiemmin. Tunnin verran kirjoitettiin paperiin mitä erinäisempiä tietoja veneestä, meistä, kapteenista ja kävimme kolmella eri luukulla.

Kymmenen jälkeen suuntasimme sitten Bertelin saaren edustalle Tobago Caysissa snorklaamaan liemikilpikonnien kanssa. Jotenkin se aina jaksaa ihastuttaa, vaikka olen käynyt siellä jo pari kertaa aiemmin. Tällä kertaa matalassa vedessä uiskenteli myös pari pientä riuttahaita. Nauroimme, kun isot amerikkalaiset miehet eivät uskaltaneet olla vedessä metrin mittaisen kalan kanssa. Kuvasimme Tomin kanssa kilpikonnia ja haita videolla. Tom varmaan kasaa näistä hienon videon myöhemmin.

Saimme olla saaressa pari tuntia ihan itseksemme ilman amerikkalaisia ja ranskalaisia turisteja ja silloin iguanat alkoivat ilmaantua maisemiin. Saari on todella pieni, joten olisi ne sieltä varmaan löytyneet muutenkin, mutta nyt kun oli rauhallista ilmaantuivat ne rannan tuntumaan. Sain muutamia oikein hyviä valokuvia niistä, kun ne eivät olleet kovin arkoja.

Lopuksi näimme rantavedessä vielä kaksi pientä alle 50cm hainpoikasta ja kuvasimme niitäkin. Sitten alkoi ripautella vettä ja Ken tuli hakemaan meidät pois.

Päivän päätteeksi menimme Unionille parille oluelle ja veimme vapaaehtoisen majapaikkaansa. Matkalla piipahdimme kapteenin tutun kaupassa ja siellä oli myynnissä karettikilpikonnan kuoresta tehtyjä koruja. Poistuimme ostamatta mitään.

Kurjaa, kun monet turistit eivät varmasti tiedä, että ne korut on tehty uhanalaisen kilpikonnan kilvestä. Karettien metsästys on pesimisajan ulkopuolella sallittu, eikä tuotteiden tekeminen kilvestä ole täällä laitonta. Mutta uhanalaisista eläimistä tehtyjen tuotteiden vienti kotimaahan on monessa maassa kielletty. Shoppailijan kannattaa siis olla tarkkana.