Kirpeä keli

Olipas kirpakka aamu tänään! Piti hakea talvitakki ja kengät vintin kätköistä, että uskalsin pistää nenäni ulos. Toivon, ettei pakkanen kiristy ihan hirveästi ennen Thaimaahan lähtöä. Muuten lämpötilaerosta toipumiseen voi mennä useita päiviä.

Thaimaan merikilpikonnien pesinnästä ei ole vielä kuulunut korviini tietoja. Toivon, että se tarkoittaa enemminkin sitä, ettei kukaan ole käynyt katsomassa rannoilla kuin sitä, ettei pesintä ole alkanut. Kohta pääsen itse katsastamaan tilanteen.

Italian ja Kreikan reissun kustannukset on nyt laskettu. Matkoihin (lennot, junat, bussit ja laivat) meni noin 1000€. Siitä noin 320€ meni lentoihin, 350€ juniin, 250€ laivoihin ja loput busseihin. Majoitukseen kului rahaa vähän yli 400€, sillä suurimman osa ajasta asuin ilmaiseksi projekteissa tai ystävien luona. Muutamina öinä nukuin junissa ja laivoissa.

Erinäisiin muihin kuluihin (puhelin, internet, laukun säilytys jne) meni vajaat 100€. Ruokiin, ostoksiin ja harrastuksiin (näyttelyt, sightseeing, museot jne.) meni noin 630€. Eli kaiken kaikkiaan 71 päivän reissuun meni 2350€. Se tekee noin 33 euroa per päivä.

Reissu on päättynyt

Olen palannut kotiin. Hieman synkkään ja kylmään Suomeen. Tuntuu aika omituiselta olla täällä ja kuulla ihmisten puhuvan kieltä, mitä ymmärrän. Jotenkin tuntuu siltä, että pitäisi seurata kaikkia keskusteluja. ;)

Ihan vielä en ole ehtinyt miettiä miten koko reissu meni ja laskea mitä reissulle tuli kaikkiaan hintaa. Päällisinpänä on tällä hetkellä ihmetys siitä, kuinka halvalla Euroopassa voi lentää verrattuna siihen minkä verran junat ja laivat maksavat.

Enkä mitenkään voi ymmärtää, että miten lentomatka lähes tyhjässä koneessa on niin paljon halvempaa kuin kolme kertaa lyhyempi matka melko täydessä junassa. Ehkä sen ymmärtämiseen tarvitaan korkeampaa matematiikkaa.

Junayhtiöt ovat usein valtioiden omistuksessa ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen hinnat ovat välillä aika uskomattomia. Ja se, että eikö voisi viimeisiä paikkoja junassa myydä halvalla ennemmin kuin hirveän kalliilla. Monta kertaa ei ole juurikaan valinnan varaa, eikä vuoroja tule lisää vaikka junat olisivat ihan täynnä. Joustavuus puuttuu. Ehkä se johtuu koko junaliikenteen organisoinnin hankaluudesta. Tai ehkä tässä olisi suuri kehittämisen paikka.

Lentomatkoissa on kovaa kilpailua ja selkeää ylitarjontaa monilla välimatkoilla ja hinnat ovat todella halpoja. Ei voi olla kannattavaa lentää 50 ihmistä noin 100€ hintaan koneessa. Ja siitäkin hinnasta puolet on veroja, jolloin lentoyhtiölle jää noin 2500€ per lento. Sillä tuskin maksetaan henkilöstön palkkoja ja lennon kustannuksia.

Kyllä jokin mättää ja pahasti tässä yhtälössä. Ei voi syyttää kansalaisia siitä, että he valitsevat lentokoneen junan tai laivan sijaan. Ympäristöystävälliseen matkailuun pitäisi kannustaa paljon enemmän. Siihen taas vaaditaan poliittista tahtoa ja päättäväsisyyttä.

Pompeii - finally

I had planned to go to Pompeii on this trip already two times before and so I decided to go in whatever weather. I took the circumvesuvius train from Naples centrale and after 30 minutes arrived to Pompeii Scavi. The old Pompeii is very short walk from the train station.

After buying a drink bottle with horrid price got my 11 euro ticket to the site. After some thought, I went back and also bought the audioguide. I usually am not a great fan of them, but this time it was better option than just a map or a guide book.

Area is big and pretty complex. Audio guide gave nice historical details as well as information for most of the open excavations. There is nearly 100 different specific sites you can visit and I nearly did all of them that were open. Some which were in the map, where not open, but then others that were not in the map were. It was a bit confusing.

I walked around for nearly 6 hours. I did not do any of the suggested tours, but made one of my own and managed to escape the big tourist growds sometimes. Even in November there were quite a few tourists and big groups. I can just imagine how it is in spring or summertime. Ugh.

I was very impressed by the site. This is one of the top Roman or Greek ruins I have seen. And I have seen a few by now. In Pompeii you can go into houses, imagine how people lived there and see their taste in decoration and furnishing. I loved the deep red painted walls and beautiful decorations. I wish I had the patience to paint my house walls similar style. I am very inspired by the colors and I am ready to go and buy the paint when I arrive home. :)

Lot of the statues and mosaics have been taken to museum in Naples, but still there is plenty to see here too. You can see the storage full of artefacts found on the site. Some of these were people living in Pompeii when the Vesuvius erupted. The city was just recovering from the earthquake and then the volcano erupted. People did not evacuate the city, but stayed and hid in their houses, which they had just been renovating.

You can see the volcano looming over the ruins. It is active volcano and can errupt any day.

Takaisin Italiassa

Olin Ateenassa niin kilpikonnien lumoissa, etten ehtinyt edes blogia kirjoittaa. Päivät meni paloitellessa kalaa kilpikonnien ruuaksi, altaiden ja kilpikonnien pesemisessä, sitten ruokkimisessa ja lääkitsemisessä. Reilut 30 kilpikonnaa piti meidät töissä aamusta pitkään iltapäivään.

Osa kilpikonnista oli tosi pahasti loukkaantuneita ja niiden eloa oli aika ikävä katsoa, mutta onneksi muutamankin päivän aikana näin miten jotkut edistyivät pikkuisen paranemisessa. Yksi alkoi syödä altaa pohjalta, yhdelle kilpikonnalle laitettiin kelluke, jotta se pysyi paremmin tasapainossa ja se rauhoittuikin huomattavasti, yksi kilpikonna näytti hieman piristyvän, vaikkei vielä itsekseen syönytkään. Mutta se onkin ollut keskuksessa 7 vuotta.

Vietin keskuksessa viikon verran ja pääsin ihan hyvin kiinni töihin. Huomasin kyllä, että asuminen keskuksessa ei välttämättä sovi kaikille. Itse tuskin pystyisin asumaan siellä kovin kauaa. Hieman liian ahdasta meikäläiselle, kun tarvitsen aina jonkin verran omaa tilaa ja aikaa. Kesäaikaan asuminen on varmasti ihan ok, sillä silloin voi viettää paljon aikaa ulkona, mutta näin syksyllä tuntui hieman ahtaalta.

Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan jälkeen ensin ratikalla keskustaan, sitten metrolla Omonialle ja sieltä bussilla bussiasemalle. Sieltä otin bussin Patraan. Patrassa ostin lipun laivaan. Myyjäneitonen antoi 5€ alennusta jostain syystä ja sitten lipussani luki senior citizen. En tiedä oliko se 5 euron alennuksen arvoista. Heh.


Otin taas pedin jaetusta hytistä, jossa olin kuitenkin yksin. Vaeltelin yksin ulkona auringon paisteessa ja myöhemmin kun kävin syömässä, olin ravintolassakin yksin. Tuli ihan sellanen olo, ettei koko laivassa ole muita ihmisiä, vaikka olihan niitä. Yöunet ei olleet kovin makoisat, kun hytissä oli aikamoinen meteli.

Brindisiin tultiin seitsemän aikaan aamulla. Juuri kun olin menossa ilmaiskuljetukseen näin taivaalla tuhansia pikkulintuja ryhmässä. Vau! Aurinko oli juuri noussut, taivas oli vaaleanpunainen ja linnut lensivät erinäisiä kuvioita taivaalle. Aikamoista.

Kipitin keskustasta juna-asemalle, kun en muistanut ihan tarkkaan mihin aikaan mun juna oli lähdössä. Ehdin sitte kuitenkin ihan hyvin kahville. Maksoin 1,90€ cappucinosta ja kroissantista. Nami.

Otin paikallisjunan Taranton kautta Napoliin. Aikaa kului 7 tuntia. Ehdin hyvin lukea kirjan loppuun. World without us olisi kyllä hyvää luettavaa kaikille. Pistää miettimään, että mikä rooli ihmisellä maailmassa oikein on ja mitä jätämme jälkeemme.

Napolissa olin kolmen maissa iltapäivällä ja koska kaverit olivat jossain muualla, päätin mennä käymään taidemuseossa. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään järkevää Napolin karttaa ja lähdin heti alkuunsa hieman kiertotietä. Enkä viitsinyt ihan koko aikaa tuijottaa opaskirjaa, joten meni hetken aikaa ennen kuin tajusin missä olin. Onneksi en kiertänyt puolta kaupunkia ja olin suurin piirtein oikeassa suunnassa. Tuli kyllä mieleen, että opastukset ei ole ihan samaa luokkaa kuin esim. Roomassa. Löysin kuitenkin MADREn ja sisältö oli ihan hyvä. Muutamia oikein innostavia teoksia.

Illalla kävimme tietysti porukalla syömässä napolilaista pizzaa. Maailman parhaassa pizzeriassa. ;)

Huomenna olen toivottavasti menossa Pompeiin. Tosin keli on tänään illalla ollut aikamoista myrskyä ja jos se ei rauhoitu sattaa jäädä Pompeii taas väliin. Pidetään peukkuja, että aurinko paistaa.

Ateenan merikilpikonnien pelastuskeskus

Pari päivää Ateenassa on mennyt nopeasti, vaikka onkin ollut aika paljon odottelua. Kreikkalaisilla näyttää ottavan kaikki keskustelut aikaa. :)

Ekana päivänä kävin Acropolissa ja arkeologisessa museossa. Onpa ainakin yksi "pakollinen" nähtävyys käyty katsomassa. Lippu maksoi 12 euroa ja samalla lipulla pääsee viiteen muuhun pienempään arkeologiseen paikkaan. En oikein tykkää näistä yhdistelmälipuista, kun sitte tulee sellanen olo, että on pakko käydä niissä muissakin, kun lippu maksoi noin paljon. No en ole vielä käynyt muissa, mutta ehkä huomenna.

Eilen tultiin käymään täällä merikilpikonnien pelastuskeskuksessa ja on kyllä niin surullista nähdä kilpikonnia, joita ihmiset on ihan tahallaan vahingoittaneet. Täällä on parisenkymmentä konnaa, joista aika monella on todella pahan näköinen haava päässä. Joku on lyönyt jollain teräaseella päähän ja jättänyt konnan sitten kuolemaan. On todella ihme, että ne toipuvat ollenkaan. Ja useita kuukausia se ottaakin ja jotkut eivät tervehdy koskaan. Yksi konna on sokea ja sille yritetään etsiä kotia jostain akvaariosta.

Tänään muutin tänne keskukseen asumaan ja huomenna aloitan vapaaehtoishommat. Täällä on 6 nuorta vapaaehtoista, joista yksi on ahvenanmaalta, kaksi ruotsista, yksi englannista, yksi saksasta ja yksi espanjasta. Keski-ikä on varmaan 20 vuotta. Keskuksen melkein kaikki rakennukset on vanhoja junavaunuja, sillä tänne ei saa rakentaa pysyviä rakennuksia. Ihan hauskan näköistä, mutta aika ahtaat oltavat, jos täällä viettää 6 kuukautta, kuten nämä nuoret.

Tällä hetkellä on myös hieman haasteita sähköjen kanssa, eikä mun "talossa" ole sähköjä. Tulin tänne naapuriin kirjoittamaan. Onneks on taskulamppu ja tulee makuupussillekin käyttöä ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Toivottavasti yöllä ei tule kylmä, ettei ala luita kolottamaan. :)

Ateenassa

Lähdin aamulla varttia vaille seitsemän majapaikastani ensin Argostolin linja-autoasemalle, josta bussilla Samiin. Olikin oikein VIP-bussi, paikkavaraukset ja kaikki. Sitten Samista lautalla Patraan. Aikamoinen tuuli oli yöllä ja vielä aamullakin, mutta ei onneks keikuttanut juurikaan. Otin nokoset ja söin evääni sitten ulkosalla Kreikan saaria katsellen.

Patraksen satamassa taas bussiin ja kohti Ateenaa. Matka sujui yllättävän joutuisasti ja olin melkein kaks tuntia odotettua aikaisemmin Ateenan bussiasemalla. Etukäteen vähän mietitytti, et miten löydän mihinkään, kun ei ole hajuakaan mistään, mutta matka sujui hyvin kivuttomasti. Löysin keskustaan menevän 051 bussin pysäkin ja ostin yhden euron lipun.

Matka Omosiasin aukiolle kesti noin vartin ja löysin aukionkin ja metron ihan hyvin. Metroasemalla oli selkeät opasteet ja löysin oikeaan suuntaan menevän metron. Kahden pysäkin päästä olin Syntagman aukiolla, josta lähti raitiovaunu kohti määränpäätäni. Noin puolen tunnin päästä olin oikealla pysäkillä, jotka ilmoitettiin aina hyvissä ajoin. Ja löysin oikean talonkin. Mutta oikeaa asuntoa en sitten enään löytänytkään, kun nimet oli kreikkalaisin kirjaimin, joten päätin mennä viereiseen kahvilaan odottamaan.

Aurinko paistaa ja tuli oikein mukava fiilis Ateenasta näin ihan alkuunsa.

Argostoli, Kefalonia

Olin aika lailla yllättynyt siitä, että Kefaloniassa ei juurikaan ole suomalaisia turisteja. Kummallista, kun Kreikka on niin suosittu matkakohde ja kun tännen tulee kuulemma ihan suora lentokin kerran viikossa.

Mun ensivaikutelma Kefaloniasta oli, että täällä on vihreää ja korkeuserot ovat aikamoiset. Samin satamaan tullessa ihastelin kukkuloiden huippuja jonkin aikaa ennen kuin huomasin yhdessä kohtaa joukon tuulimyllyjä. Eivätkä ne mielestäni pilanneet maisemaa ollekaan. Ennemminkin ajatukset olivat positiivisia.

Argostoli on Kefalonian pääkaupunki, mutta eipä mikään suuren suuri paikka. Olin myös hieman pihalla, sillä pitkästä aikaa mulla ei ollut hajuakaan mihin olen menossa, enkä ymmärrä kielestä mitään. Kirjoituskin on ihan vierasta, eikä siitä voi päätellä mitään. Onneksi kaikki ovat puhuneet ihan hyvää englantia.

Majapaikkani on ihan Argostolin keskustan tuntumassa. Vivian Villa on mukava ja tasokkaampi paikka, kun mitä olen tottunut projekteissa. On oma keittiö ja parveke. Keli vaan ei ole ollut koko aikana kauhean hyvä. Yhtenä päivänä kävelin siltaa pitkin noin tunnin verran vastakkaiselle puolella ja silloin aurinko paistoi tosi lämpimästi. Muuten on ollut pilvistä ja sateista.

Projektien puolesta tämä reissu on hieman erilainen, sillä Fiskardon projekti on juuri jäänyt talvitauolle ja toiset projektit ovat vasta suunnitelmatasolla, joten en päässyt tekemään mitään vapaaehtoisten töitä.

Kävimme katsomassa rakennusta, johon projektin on tarkoitus tehdä vastaavanlainen museo kuin mitä Fiskardossakin on ja sen lisäksi community centre. Muitakin ajatuksia on vaikka kuinka, mutta kaikki tarvitsevat rahoitusta.

Puhuttiin paljon senioreiden vapaaehtoisohjelmasta ja mahdollisesta nuorison musiikkifestivaalista, mutta suunnitelmat ovat vasta alkuvaiheessa.
Kävimme katsomassa erilaisia majoitusvaihtoehtoja vapaaehtoisille ja pohdiskelimme millaisia vapaaehtoisia projekti kaipaisi tähän alkuun. Lähes kaikki tapaamani ihmiset ovat käyneet Suomessa ja jotkut osaavat jopa jonkin verran suomea.

Fiskardo on paikkana hyvin viehättävä, mutta vaikutti aivan täysin turistikylältä. Hirveä määrä purjeveneitä rannassa ja enimmäkseen englantilaisia kahviloissa. Kuulin puhuttavan lähes ainoastaan englantia. Ihan pari ihmistä puhui kreikkaa.

Argostolissa on paljon enemmän paikallista elämää ja vähemmän turismia. Tietty nyt on kausi lopuillaan ja meininki voisi olla täysin toinen heinä-elokuussa.

Kreikkalainen vieraanvaraisuus saa meikäläisen hieman vaivaantuneeksi. En oikein tiedä mitä sanoa, kun tarjotaan lounaat ja illalliset, viinit ja kahvit. Kerran tai kaksi vielä menettelee, mutta sitten alkaa jo tulla sellanen olo, että pitää kieltäytyä ottamasta mitään.

Tosin sekään ei toiminut, kun sitten tilattiin mun puolesta ja oli pakko joka tapauksessa syödä. Ja ruokahan on oikein hyvää.

Koska keli on ollut hieman huono, on tullut kerättyä voimia Ateenaan ja siellä nähtävyyksien kiertämiseen. Mulla ei ole minkäänlaista opaskirjasta, joten pitänee ensimmäiseksi selvittää mitä kaikkea siellä on ja valita sitten muutamia kohteita.

Sen jo on oppinut mm. Roomasta, että jos yrittää ahtaa kaikki mahdolliset arkeologiset löydöt ja historialliset kohteet yhteen kertaan, alkaa pylväät ja patsaat tulla korvista, eikä sitten enää jaksa ihastella mitään. Parempi keskittyä muutamaan paikkaan, jotta osaa arvostaa niiden ainutlaatuisuutta.

Odotan myös jo sitä, että on vähän rennompi olo, kun on tutun luona. Ja näen taas kilpikonnia. ;)