Olin Ateenassa niin kilpikonnien lumoissa, etten ehtinyt edes blogia kirjoittaa. Päivät meni paloitellessa kalaa kilpikonnien ruuaksi, altaiden ja kilpikonnien pesemisessä, sitten ruokkimisessa ja lääkitsemisessä. Reilut 30 kilpikonnaa piti meidät töissä aamusta pitkään iltapäivään.
Osa kilpikonnista oli tosi pahasti loukkaantuneita ja niiden eloa oli aika ikävä katsoa, mutta onneksi muutamankin päivän aikana näin miten jotkut edistyivät pikkuisen paranemisessa. Yksi alkoi syödä altaa pohjalta, yhdelle kilpikonnalle laitettiin kelluke, jotta se pysyi paremmin tasapainossa ja se rauhoittuikin huomattavasti, yksi kilpikonna näytti hieman piristyvän, vaikkei vielä itsekseen syönytkään. Mutta se onkin ollut keskuksessa 7 vuotta.
Vietin keskuksessa viikon verran ja pääsin ihan hyvin kiinni töihin. Huomasin kyllä, että asuminen keskuksessa ei välttämättä sovi kaikille. Itse tuskin pystyisin asumaan siellä kovin kauaa. Hieman liian ahdasta meikäläiselle, kun tarvitsen aina jonkin verran omaa tilaa ja aikaa. Kesäaikaan asuminen on varmasti ihan ok, sillä silloin voi viettää paljon aikaa ulkona, mutta näin syksyllä tuntui hieman ahtaalta.
Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan jälkeen ensin ratikalla keskustaan, sitten metrolla Omonialle ja sieltä bussilla bussiasemalle. Sieltä otin bussin Patraan. Patrassa ostin lipun laivaan. Myyjäneitonen antoi 5€ alennusta jostain syystä ja sitten lipussani luki senior citizen. En tiedä oliko se 5 euron alennuksen arvoista. Heh.
Otin taas pedin jaetusta hytistä, jossa olin kuitenkin yksin. Vaeltelin yksin ulkona auringon paisteessa ja myöhemmin kun kävin syömässä, olin ravintolassakin yksin. Tuli ihan sellanen olo, ettei koko laivassa ole muita ihmisiä, vaikka olihan niitä. Yöunet ei olleet kovin makoisat, kun hytissä oli aikamoinen meteli.
Brindisiin tultiin seitsemän aikaan aamulla. Juuri kun olin menossa ilmaiskuljetukseen näin taivaalla tuhansia pikkulintuja ryhmässä. Vau! Aurinko oli juuri noussut, taivas oli vaaleanpunainen ja linnut lensivät erinäisiä kuvioita taivaalle. Aikamoista.
Kipitin keskustasta juna-asemalle, kun en muistanut ihan tarkkaan mihin aikaan mun juna oli lähdössä. Ehdin sitte kuitenkin ihan hyvin kahville. Maksoin 1,90€ cappucinosta ja kroissantista. Nami.
Otin paikallisjunan Taranton kautta Napoliin. Aikaa kului 7 tuntia. Ehdin hyvin lukea kirjan loppuun. World without us olisi kyllä hyvää luettavaa kaikille. Pistää miettimään, että mikä rooli ihmisellä maailmassa oikein on ja mitä jätämme jälkeemme.
Napolissa olin kolmen maissa iltapäivällä ja koska kaverit olivat jossain muualla, päätin mennä käymään taidemuseossa. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään järkevää Napolin karttaa ja lähdin heti alkuunsa hieman kiertotietä. Enkä viitsinyt ihan koko aikaa tuijottaa opaskirjaa, joten meni hetken aikaa ennen kuin tajusin missä olin. Onneksi en kiertänyt puolta kaupunkia ja olin suurin piirtein oikeassa suunnassa. Tuli kyllä mieleen, että opastukset ei ole ihan samaa luokkaa kuin esim. Roomassa. Löysin kuitenkin MADREn ja sisältö oli ihan hyvä. Muutamia oikein innostavia teoksia.
Illalla kävimme tietysti porukalla syömässä napolilaista pizzaa. Maailman parhaassa pizzeriassa. ;)
Huomenna olen toivottavasti menossa Pompeiin. Tosin keli on tänään illalla ollut aikamoista myrskyä ja jos se ei rauhoitu sattaa jäädä Pompeii taas väliin. Pidetään peukkuja, että aurinko paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti