Erikoinen viikko Sansibarin kilpikonnaprojektissa

Turistit ruokkivat merikilpikonnia

Hiljaisempi kausi Sansibarilla alkaa tyypillisesti maaliskuussa, kun sateet saapuvat. Tällä kertaa maaliskuun kolmas viikko oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen pohjoisen merikilpikonnaprojektissa. 

Vuosittain helmikuun 20. päivänä suurin osa projektin luonnonaltaassa olevista merikilpikonnista palautetaan mereen. Edellisen kesän poikaset ovat kasvaneet noin 15cm kokoisiksi ja ne pärjäävät paremmin kalojen ja muiden merenelävien joukossa. Isot konnat pääsevät takaisin uiskentelemaan koralliriuttojen läheisyyteen ja meriruohomättäille. 

Kalastajat tuovat vuoden ympäri uusia konnia akvaarion suojiin. Liemikilpikonnia (Chelonia Mydas) on altaassa noin 20 kpl. Yksi pieni konna on löytynyt rannalta ja se on tuotu takaisin. Ehkä sillä ei ollut voimia uida vielä meressä vapautuksen jälkeen ja se palautui takaisin akvaarion suojiin. Koska se on ainoa kokoaan ja syö vielä kalaa, se pidetään kelluvassa verkkoaitauksessa. Toisena projektipäivänä se saa seurakseen nuoren etelänbastardinkilpikonnan (Lepidochelys olivacea). Tätä lajia en ole nähnyt projektissa ennen. Henkilökunta kertoo, että tämä on kolmas tätä lajia oleva konna akvaariossa. IOSEA:n vuoden 2000 raportin mukaan, lajia ei ollut näkynyt Sansibarin vesillä yli 25 vuoteen. Jännittävää, että ne ovat palanneet.

Akvaario sisältä

Maailman seitsemästä merikilpikonnalajista, Sansibarin vesillä uiskentelee viisi. Ainoastaan liemikilpikonna ja karettikilpikonna (Eretmochelys imbricata) pesivät Tansanian rannoilla, Sansibarilla vain liemikilpikonna. Valekarettikilpikonnia (Caretta caretta), merinahkakilpikonnia (Dermochelys coriacea) ja etelänbastardinkilpikonnia voi nähdä meressä, mutta harvoin.

Tällä kertaa yhdellä kalastajien tuomista liemikilpikonnista on vaikeuksia uida ja sukeltaa. Ulkoisesti konnassa ei ole mitään vikaa, se näyttää syöneen hyvin eikä ole haavoja, mutta se kelluu pinnalla kuin puoliksi täytetty ilmapatja, eikä pääse sukeltamaan eikä uimaan kovin hyvin. Pinnalla kelluminen on vaara konnan terveydelle, koska se matelijana ei pysty säännöstelemään lämpötilaansa. Sen on vaikea myöskään saada ruokaa, koska ei pääse sukeltamaan pinnan alle. 

Etelänbastardinkilpikonna

Huomattuani konnan ongelmat luonnonaltaassa, pyysin akvaarion henkilökuntaa avuksi konnan pyydystämiseen pois altaasta. Parinkymmenen minuutin väijymisen jälkeen, yksi pojista onnistuu saamaan konnan kiinni. Laitan sen isohkoon vatiin, jotta voin seurata sen syömistä ja kakkaamista. Koska en itse ole eläinlääkäri ja kokemukseni sairaiden konnien hoidosta on muutamissa viikoissa, kysyn neuvoa ystäviltäni, jotka työskentelevät kilpikonnien pelastuskeskuksessa Italiassa ja Kreikassa. 

Tarvittaisiin röntgenkuva konnasta, jotta näkisimme, onko konna syönyt muovia, onko sillä vain ilmaa suolistossa vai onko sillä jokin infektio keuhkoissa. Valitettavasti projektissa ei ole tarvittavaa osaamista eikä välineistöä.

Merilevää rannassa

Ryhdyn metsästämään paikkaa, jossa voisimme saada konnan kuvattua. Pohjoisen kylässä ei ole edes uudella klinikalla vielä laitteita. Pitää kysyä Stone Townista. Saan vinkin mahdollisista sairaaloista, joissa on röntgen. Tuttavani onneksi tuntee niistä henkilökuntaa ja lupaa käydä kysymässä. Kahden päivän neuvottelujen jälkeen, röntgen ei onnistu. Ihan selkeää syytä en saa, mutta pelkona taitaa olla, että asiakkaat eivät halua tulla tutkimuksiin samaan sairaalaan eläinten kanssa.

Kolmeviikkoiset

Röntgenin metsästyksen aikana, projektin suojaansa ottamasta pesästä kuoriutuu poikasia. Ensimmäinen poikanen nousee kello 3:30 aamulla hiekasta, joten en olisi sitä ollut näkemässä kuitenkaan. Pyydän Suleimania, vapaaehtoiskoordinaattoria, mittaamaan uudet poikaset ja pitämään ne erillään toisista 3 viikkoa sitten syntyneistä poikasista. Tarkoituksena on seurata poikasten kasvua niin kauan kunnes ne päästetään takaisin mereen. Ne kasvavat akvaariossa nopeammin kuin meressä, koska niillä on jatkuvasti tarjolla kalaa. Luonnossa ne eivät kalaa juurikaan saisi vaan syövät piiloissaan mitä saavat, planktonia lähinnä. Pyydän myös, etteivät he sekoittaisi pesän munia muiden kanssa, sillä haluan käydä ne läpi, jotta näen miksi jotkut munat eivät mahdollisesti ole kehittyneet.

Koska röntgen ei onnistu, siirretään Greeneyksi ristimäni konna verkkoaltaaseen, jossa sitä voidaan seurata edelleen. 
 

Viikko projektissa on ollut hieman erikoinen. Tyypillisesti projektissa on viikkorutiini, sillä konnien ylläpito vaatii ruuan hankintaa, veden vaihtoa, siivousta ja puhdistusta. Isommat liemikilpikonnat syövät merilevää, jota kerätään päivittäin laskuveden aikaan. Pienet konnat pidetään laatoitetussa altaassa ja ruokitaan kaloilla, mikä tarkoittaa päivittäistä altaan puhdistusta ja veden vaihtoa. Pienet konnat mitataan kerran viikossa ja isompia pestään pari kertaa viikossa. Peseminen on tarpeen, koska vaikkakin altaan vesi vaihtuu vuoroveden mukana, virtaus on pientä, eikä altaassa ole puhdistuspistettä, jossa kalat puhdistaisivat konnan kilven. Puhdistusaikaa käytetään myös tarkistamaan, että konnat ovat kunnossa ja syövät hyvin.
 

Vedenvaihtopuuhissa

Vapaaehtoiset ovat mukana kaikissa näissä tehtävissä ja lisäksi he auttavat rannan siivouksessa ja erilaisissa korjaustehtävissä sekä turistien opastuksessa. Työtä on muutamia tunteja päivittäin maanantaista perjantaihin ja viikonloput ovat vapaita. Hektisemmät ajat projektissa on kun Sansibarilla on eniten turisteja eli heinäkuusta-maaliskuuhun. Vapaaehtoiset voivat myös auttaa paikallisessa koulussa ja vaikka opettaa kieliä.

Projektin majoitus on 1-2 hengen huoneissa, joissa on suihku ja vessa. Projektimaksu pitää sisällään myös kolme ateriaa päivässä. Juomat jokainen kustantaa itse. Vapaa-aikana voi osallistua erilaisille retkille ympäri saarta. Omia suosikkejani on retki maustefarmille ja snorklausretki Mnemban saaren läheisyyteen. Vaihtoehtoja on runsaasti ja myös sukellusretkiä on tarjolla. Projekti sopii siis hyvin sellaiselle, joka haluaa tutustua merikilpikonniin ja vapaaehtoistyöhön sekä nauttia trooppisesta rantaelämästä rennossa ympäristössä.

Projektipaikka

Projektiin lähtijän kannattaa ottaa huomioon, että Sansibarilaiset ovat pääosin muslimeja, joten Ramadanin aikana ei päiväsaikaan voi juoda tai syödä näkyvillä paikoilla. Projektissa tarjoillaan aamiainen ja lounas normaalisti, mutta monet ravintolat ovat kiinni. Kylissä ja kaupungilla tulee pukeutua peittävämmin, mutta rannoilla ja projektissa pukeutuminen on rentoa. 

Projektissa pärjää hyvin englannin kielellä, mutta toki on hyödyksi jos osaa muutaman sanan swahilia kuten Karibu = tervetuloa, Asante = kiitos, Jambo = hei, Mambo vipi?– Poa = Miten menee?- hyvin.

Kirjoittaja on Ekomatkaajien perustaja Marjut Valtanen