Olen ollut viimeksi Patongilla 2008 pidemmän aikaa. Silloinkin tämä oli mulle vähän liikaa, mutta nyt kun illalla kävelee Bangla Roadilla, se on kuin Las Vegas vilkkuvine valoineen, valotauluineen ja musiikin sekamelskaa. Tyttöbaareja on vierivieressä ja osassa "rock"-baareissa coverbändit esittävät listahiteistä omia versioitaan. Harmi kyllä en enää löytänyt sitä yhtä pientä aidohkoa rokkibaaria, jossa ei ollut tyttöjä, ja jossa bändi soitti omaa musiikkiaan. Se on varmaan työnnetty jonnekin syrjemmälle tai lopetettu kokonaan. Se ei varmastikaan ollut täällä vierailevan turistijoukon suosiossa.
Illalla kävin rannalla syömässä currya. Etsin Loma-ravintolaa, mutta siitä oli vain baari jäljellä. Ravintolat olivat jokseenkin sulautuneet yhdeksi ja samaksi pöytäkasaksi ja kaikki tarjoilijat yrittivät myydä omaa listaansa. Kaikki näyttivät samalta ja varmaan menukin oli sama. Päädyin kuitenkin istumaan yhteen niistä, kun en viitsinyt lähteä etsimään muutakaan. Ruoka oli maukasta.
Pääsyy miksi ylipäätään tulin Patongille oli se, että halusin käydä parissa kaupassa. Etsimääni alusvaateliikettä en löytänyt, mutta kirjakaupat olivat siellä missä ennenkin. Toinen on pieni kauppa Banglalla, jossa on uusia kirjoja ja toinen käytettyjen kirjojen kauppa Rat-u-thitilla. Olen käynyt tässä jälkimmäisessä nyt kaksi kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla en löytänyt kuin yhden kirjan. Kävin välillä uusien kirjojen kaupassa, josta ostin kaksi kirjaa. Kirjanälkäni ei kuitenkaan tyydyttynyt sillä, vaan menin takaisin ja löysin 3 kirjaa lisää. Ja kaikki vielä hyviä. Löysin George Owellin 1984, The next 100 years ja Malcom Gladwellin Tipping Pointin. Kaikki kirjoja, joiden lukemista olen pohtinut aiemmin. Nyt on lukemista kuukaudeksi ehkä toiseksikin.
Paljon muuta ostettavaa en sitten ole löytänytkään. Toivottavasti Phuket Townin kaupoissa niitä vielä on. Jotenkin on jäänyt muutamia juttuja, jotka olen todennut hyviksi ja jotka nytkin haluaisin ostaa mukaani saareen. Yksi ihan välttämätön ostos on hyttyskarkote ja haluan juuri sen tietyn vihreän pullon, jossa on luonnollista citronella öljyä. Toinen mitä tarvitsen on vara varvastossut tai vastaavat popot. Merivesi ja hiekalla kävely kuluttavat kengät alta aikayksikön ja on hyvä olla varatossut, sillä Kuraburissa ei ole sopivia. Ja sitten minun pitää ostaa Uuden vuoden lahja.
Viime Uutena Vuotena oli hiukan noloa, kun en ollut tajunnut lahja-arpajaisten sisintä olemusta. Tajusin ihan viime tipassa, että jokaisen piti osallistua lahjalla, eikä rahalla. Meillä ei oikein ollut muuta kuin t-paitoja, joten laitoin meidän puolesta t-paidan ja kassin. Kaikki muut lahjat olivat jotain kotitaloustavaraa ja minusta tuntui, että meidän lahjan saanut henkilö oli todella pettynyt lahjaansa. Noloa. Nyt siis pitää ehdottomasti ostaa lahja, jonka on thaimaalaisten mielestä hieno ja tarpeellinen. Eli se pitää ostaa Phuketista, ei Kuraburista. Pitänee kysyä Lorylta neuvoa lahjan ostamiseen. En luota omaan makuuni tässä asiassa.
Huomenna siis kohti Phuket Townia. Pitää pakata rinkka ja reppu uudestaan ja toivoa, että jaksan kantaa kaiken hankkimani lisäpainon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti