Huomaan, että nälkä on kasvanut syödessä. Tuntuu siltä, että minun pitäisi saavuttaa työlläni jotain erityistä, mutta sitten ihmettelen omaa asennettani. Mitä vapaaehtoistyöllä voi viidessä kuukaudessa saavuttaa? Onko sillä mitä teen, oikeasti merkitystä.
Merikilpikonnien suojelutyötä ja ympäristönsuojelutyötä on tehty tässä paikassa jo 16 vuotta, josta saman organisaation kanssa 10 vuotta. Saavutuksia ja vaikutuksia on silti vaikea mitata. Riittääkö omaksi saavutukseksi se, että projekti jatkaa työtään niin kuin aiemminkin?
Vai olisiko hyvä tavoite se, että oppii ymmärtämään paikallisten tavoitteita ja pystyy tukemaan heitä niiden tavoitteiden saavuttamisessa. Entä, jos ne ovatkin projektin tavoitteiden kanssa ristiriidassa.
Olen kuitenkin hyvin positiivisella mielellä lähdössä töihin. Saaren lähivesille on suunnitteilla useampia meriruohonsuojelualueita paikallisten aloitteesta. Projektiorganisaatiomme ehdotti, että suojelualueisiin lisättäisiin pari meille tärkeää aluetta ja ne hyväksyttiin mukaan. Vau! Hieno fiilis. Vielä ei tiedetä, mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta ehkä viiden kuukauden aikana sen näkee. Nyt ainakin näyttäisi siltä, että olemme paikallisten kanssa samoilla linjoilla. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemään heidän kanssaan yhteistyötä.
Kirjoitan blogia kauden kulumisesta ja toivon, että monet vapaaehtoiset innostuvat lähtemään mukaan ja katsomaan itse paikan päälle mitä vapaaehtoistyössä saa aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti