Kiireinen viikko

Olipas meillä kiireinen viikko ja ehdittiin tehdä vaikka mitä mielenkiintoista. Torstaina opettelimme tekemään thaimaalaista jälkiruokaa ja söimme niin paljon jälkkäririisiä, että oli vasta revetä. Sitä ennen tutustuttiin kookokospähkinän kuoren työstämiseen ja innostuin niin, että sain eilen ensimmäisen kaulakorukilpikonnan tehtyä. Heh. Pitäisköhän ruveta tekemään niitä oikein enemmänkin ja ryhtyä myymään turisteille. :)

Muut on pari kertaa kävelleet savannipolkua rannalle katsomaan auringonlaskua ja eksyivät joka kerta. No, nyt siellä on pari opastetta joiden pitäisi auttaa perille löytämisessä.

Perjantaina illalla yksi paikallinen mies toi meille makean veden kilpikonnan (Asian Box Turtle). Hän oli ensimmäinen, jota haastattelimme aiheesta ja sitten hän toi meille näytiksi yhden. Aika hauska tilanne, kun en oikein tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Piti laittaa Monicalle tekstiviesti että mitäs nyt tehdään. Saimme ohjeet ottaa mitat ja valokuvia ja merkitä se jotenkin, ettemme ota samaa kilpikonnaa uudestaan mukaan dataan, jos se sattuu tulemaan kohdalle uudestaan. Sitten piti selvittää, että mistä se oikein löytyi ja lopuksi palauttaa samaan paikkaan. Se osoittautuikin sitten hieman hankalaksi, kun meidän olisi pitänyt mennä mukaan, mutta paikka on suht kaukana. Päädyimme sitten antamaan sen takaisin löytäjälle ja pyytää häntä viemään se takaisin. Yritämme löytää paikan myöhemmin ja mahdollisesti laittaa sinne jonkinlaisen pyydystimen, jos vaikka saisimme mitattua muitakin.

Eilen aamulla rannalla yksi resortin vieraista toi meille linnun, jonka siipi on pahasti poikki. Saarella ei ole eläinlääkäriä, eikä meidän porukasta kukaan osannut auttaa. Lopulta päädyimme siihen, että on parempi tappaa lintu kuin jättää se luonnon armoille. Mutta sitten koin aikamoisen yllätyksen: kukaan kylässä ei halua tappaa lintua, kun se on heidän uskontonsa vastaista. Yllättynyt olin siksi, että usein näkee miten paikalliset kohtelevat eläimiä aika välinpitämättömästi ja juuri olimme kuulleet kuinka jotkut laittavat maakilpikonna elävänä tuleen, kun se valmistetaan ruuaksi. Ei siis ole uskonnon vastaista tappaa eläin ruuaksi, lähes miten tahansa, mutta loukkaantunutta eläintä ei voi armotappaa. Lintu on siis edelleen meillä ja nyt pitäisi tietää mitä sille oikein pitäisi tehdä. En oikein viitisisi pyytää ketään vapaaehtoistakaan sitä tappamaan, ja itse en osaa. Argh! No toivotaan, että pian keksimme jonkin ratkaisun, kun en halua sitä pitää pahvilaatikossakaan päiväkausia. Kurja juttu.

Tänään pitäisi tulla myös yksi uusi vapaaehtoinen. Emme vaan ole kuulleet hänestä mitään, joten emme tiedä mihin aikaan hän saapuu, jotta osaisimme laittaa veneen häntä hakemaan. Monet eivät ymmärrä, että tämä saari ole minkään säännöllisen venereitin päässä. Mutta eiköhän tämäkin ongelma ratkea jotenkin.