Kotimatkan suunnittelu on alkanut

Lupauduin olemaan projektissa ensi keskiviikkoon asti. On kaikenlaista hässäkkää, kun siviilipalvelusihmiset on koulutuksessa ja eläinlääkäri tulee hakemaan pikkupeurat ja hommat pitäis tehdä.

Joinain päivinä töitä on koko 8 tuntia ja vähän päälle niin ettei ehdi pientä taukoa edes pitää. Keli on sentään ollut ihan hyvä viimeisen viikon ajan. Tosin talossa on koko ajan suhteellisen viileä, mutta ulkona aurinko lämmittää.

Kun päätin poislähtöpäivän, alkoi olotila täällä hieman helpottaa. Myös yksi vapaaehtoinen on tehnyt olosta mukavamman, sillä hän puhuu mielellään englantia ja viitsii kääntää joitain keskustelujakin. Tosin häntä kohdellaan hieman epäreilusti ja muutenkin hän tuntuu olevan silmätikkuna monessa asiassa. 

Yhtenä päivänä meinas ihan totaalisesti palaa pinna. Harmittaa aina, kun tajuan keskustelusta, että he puhuvat minusta, mutta eivät puhu minulle. En ole koskaan aiemmin ollut projektissa, jossa esim. toisilta kysytään, että haluanko vaihtaa ryhmää, mutta multa ei kysytä mitään. Sitten projektin johtaja oli sanonut, että hänen mielestään mä en ole kovin hyvä näissä hommissa, enkä oppisi 10 päivässä uutta vuoroa. Ihan oikeesti. Jos osaisin puhua italiaa, niin olisin kyllä sanonut pari valittua sanaa. Tietenkään tätä ei sanottu mulle suoraan, vaan muille. Kuitenkaan ei kukaan opeta tai kerro, miten asiat sitten pitäisi tehdä ja jos jotain sanotaan, niin sekin muuttuu päivästä toiseen. Ihan vakiovitsi alkaa jo olla, että mikä on päivän sääntö, kun koskaan ei tiedä.

Argh. Jos ei olis ikävää niitten puolesta, jotka ovat täällä pidempään, tälle voisi jopa nauraa. Toisena päivänä sanotaan, että me laitetaan liikaa olkia lehmille, hevoselle ja aasille. Toisena päivänä olkia on liian vähän. Tämän päivän sääntö on, että olkia pitää lisätä päivän mittaan. Edellispäivänä en voinut muuta kuin nauraa, kun tallin ovea piti avata 15cm lisää, jotta yksi kukko mahtuu kulkemaan ovesta. Viiden minuutin päästä joku käy tallissa ja laittaa oven kokonaan kiinni. Heh.

No joo. Yritän ottaa tästä projektista opikseni ja tavoitteena on olla ainakin parempi projektinvetäjä kuin täällä on. Tämä projekti ei tosiaan ole valmis kansainvälisille vapaaehtoisille.

Mutta siis, kolmen päivän päästä alkaa kotimatka. Hiljakseen, ilman suurta kiirettä. Menen pariksi yöksi Veronaan ja sitten mua alkoi hirveästi kiinnostaa pohjoisen kylpylät. Hinta vaan on hieman korkea, mutta ehkä menen halpaan majoitukseen ja menen sitten sieltä kylpylään ja jätän hoidot väliin. Saunaan olis kyllä kiva päästä. No viimeistään 12 päivän päästä.