Luennoimassa Perho Liiketalousopistossa Ekomatkaajista

Kävin tänään 27.9.2017 pitämässä luennon Perho Liiketalousopiston Malmin kampuksella. Oli ilo päästä luennoimaan liiketalouden- ja matkailun opiskelijoille itselleni tärkeästä aiheesta.

Kerroin ensin liiketalouden opiskelijoille Ekomatkaajien historiasta, asiakkaista, kohteista ja vapaaehtoistyöstä. Koko iso auditorio oli täynnä ja opiskelijat keskittyivät kuuntelemaan.

Matkailun opiskelijoille kerroin syvällisemmin kohteista ja siitä mitä perillä pääsee tekemään. Omakohtaiset kokemukset kiinnostivat tietysti eniten ja ne jäivät parhaiten mieleen.

Lähde: Chasing Coral" - vasemmalla kuollut koralli

Kerroin lisäksi siitä mitä ympärillämme tapahtuu koko ajan, kun me vain nautimme elämästä:

Yksi norsu tapetaan joka 15. minuutti.

Sarvikuonot kuolevat sukupuuttoon jo 7 vuoden päästä.

30 vuoden aikana 50 % koralleista on hävinnyt.

Kerroin siitä, miten voit itse vaikuttaa ja mitä Ekomatkaajat tekee näiden asioiden hyväksi.

Yksi hyvä tapa auttaa isoja uhanalaisia eläimiä on lähteä Etelä-Afrikkaan Ekomatkaajien kohteeseen. Salametsästäjät pysyvät poissa kun vapaaehtoiset kiertelevät jeepeillä ympäri kansallispuistoa. He eivät halua tulla nähdyiksi. Sen takia jeepeillä kierretäänkin eri puolilla kansallispuistoa ja eri kellonaikoihin. Etelä-Afrikkaan voit lähteä ympäri vuoden.

Lähde: National Geographic. Kilpikonna juuttuneena verkkoon.

Thaimaassa tutkitaan koralleja vuosittain - myös tammi - helmikuussa 2018. Thaimaaseen voit lähteä vapaaehtoiseksi vuosittain joulu - maaliskuussa.

Palaute opiskelijoilta oli kaiken kaikkiaan hyvää. Tässä muutama kommentti:

"Yrityksen tekemä työ on tärkeää, jotta lajeja säilyy elossa."

"Yritys vaikutti toimivalta ja innovatiiviselta. Heillä on hyvä tarkoitus ja haluavat oikeasti auttaa ja pelastaa luontokappaleita."

"Luennoitsija kertoi yrityksestään paljon, piti aiheen kiinnostavana eikä ollut pitkästyttävä."

"Hän on paneutunut omaan työhönsä koko sydämellä ja hän vaikuttaa siltä, että haluaa oikeasti auttaa ja vaikuttaa."

Ensi vuonna jälleen Perhossa!
Perhosta voit lukea lisää www.perho.fi

Hae mukaan projekteihin ja auta! Kysele lisää info(a)ekomatkaajat.fi

@PerhoLTO

FAQ merikilpikonnien suojelutyö

Thaimaa, Phra Thong

Onko tärkeämpää hoivata merikilpikonnia pelastuskeskuksessa vai monitoroida rantaa?

Molemmat ovat tärkeitä. Pelastuskeskuksiin tuodaan yleensä nuoria tai aikuisia merikilpikonnia. Vain yksi tuhannesta poikasesta selviää aikuiseksi, joten on tärkeää pitää aikuiset kilpikonnat hengissä. Mutta lajin säilymiselle tärkeää on, että konnan pesät säilyvät turvassa. Tarvitaan useampi pesä, jotta saadaan se yksi tuhannesta. Erityisesti niissä maissa, jossa konnien munia ryövätään paljon, on rannan monitorointi tärkeää lajin säilymisen kannalta.

Mitä  tapahtuu sen jälkeen, kun konnan pesä on löytynyt?

Riippuu projektista ja siitä, kuinka todennäköistä on, että pesä ryövätään.  Päätavoitteena on pitää munat turvassa. Se voi tarkoittaa munien siirtämistä turvallisempaan, vartioituun paikkaan, jos on pelko, että munat muuten kaivetaan ylös tai nousuvesi hukuttaa ne. Jos pesä on turvallista jättää paikoilleen, niin yleensä otetaan mitat pesän paikasta, jotta sitä voidaan seurata ja katsoa että poikaset pääsevät turvallisesti mereen. Tutkimusta varten usein mitataan myös konnan jäljet, pesän koko, mahdolliset poikaset, ja tarkistetaan, kuinka paljon poikasia pesästä kuoriutui.  

Thaimaa, Phra Thong

Kerrotaanko siitä julkisesti? Miksi?

Kyllä pesän löytymisestä usein kerrotaan julkisesti, sillä se kiinnostaa monia.  Tällä tavoin tuodaan esille merikilpikonnien suojelua ja sen tärkeyttä ja markkinoidaan myös projektia.

Vartioidaanko sitten entistä tarkemmin vai vähemmän?

Joissain projekteissa pesät siirrettään suojellumpaan paikkaan ja sitä vartioidaan 24 tuntia vuorokaudessa. Toisissa projekteissa ei ole tarvetta jatkuvaan vartiointiin, sillä pesien ryöväys ei joka paikassa niin yleistä. Näissäkin paikoissa kuitenkin pidetään pesää silmällä, sillä vaarana ovat joskus eläimet kuten varaani tai koira tai korkealle nouseva merivesi.

Mitä päivä pitää sisällään?

Projektien sisältö vaihtelee paljon. Voit pyytää Ekomatkaajilta info (at) ekomatkaajat.fi esimerkkiä päiväohjelmasta, jos sitä ei ole esim. nettisivuilla näkyvissä. 

Tansania, Sansibar

Parhaita kommentteja matkan jälkeen?

Hienoja ovat tietysti aina ne, joissa kerrotaan, kuinka osallistuja on tykännyt projektista ja varsinkin ne, joiden elämään vapaaehtoistyöprojekti on vaikuttanut enemmän ja he ovat päättäneet osallistua aktiivisemmin ja useammin luonnon- ja eläinten suojeluun. Joidenkin kohdalla elämä on muuttunut niin hurjasti, että ovat vaihtaneet uraa tai muuttaneet siihen maahan, johon ovat tutustuneet vapaaehtoistyössä. 

Tässä muutama palaute:

"Palautetta kirjoittaessani en voi muuta kuin hehkuttaa kaikkea, mitä reissuun liittyi, matka oli kaikin puolin täydellinen" 

"Ainoa harmittava asia on että en ollut kuin ainoastaan 2 viikkoa, mutta suunnitelmissa palata vielä takaisin."

Thaimaa, Phra Thong

Nuorin ja vanhin osallistuja Ekomatkaajien kautta?

Nuorimmat ovat olleet 10-vuotiaita, vanhempien kanssa. Vanhimmat yli 70-vuotiaita. Nämä molemmat Thaimaan projektissa, joka soveltuu oikein hyvin perheille ja on kiinnostanut myös senioreita. 

Miksi merikilpikonnia pitää suojella?

Kaikki merikilpikonnalajit ovat uhanalaisia. Niitä uhkaa merien saastuminen, ilmaston lämpeneminen ja erityisesti ihmisten teot. Merikilpikonnien väheneminen ja poistuminen merien ekosysteemistä aiheuttaa haittoja myös ihmisille. Merikilpikonnat syövät myrkyllisiäkin meduusoja. Kun merikilpikonnia ei ole, meduusojen määrät räjähtävät merissä. Joissain paikoissa, kuten Thaimaassa, tämä on jo nähtävissä.

Meduusat syövät kalanmunia ja meduusojen lisääntyminen vähentää kalakantoja. Merikilpikonnat syövät pehmeitä koralleja, sieniä ja meriruohoa. Ne pitävät tietyt lajit kurissa ja siten pitävä huolta koralliriuttojen terveydestä. Näiden lisäksi on monia muita tutkittuja vaikutuksia, mutta myös paljon mitä ei tiedetä, sillä merikilpikonnien tutkimus on pitkäjänteistä työtä, eikä vaikutuksia nähdä heti.

Tansania, Sansibar

Miksi vapaaehtoistyö merikilpikonnien suojeluprojektissa kiinnostaa suomalaisia?

Vapaaehtoistyössä merikilpikonnien suojelun parissa on paljon sellaista, mistä monet suomalaiset pitävät. Trooppinen ilmasto ja meren läheisyys. Ranta ja lämmin merivesi.

Projektipaikat ovat usein rauhallisia, kaukana hälinästä ja luonnon keskellä.

Projektin työt ovat aika helppo oppia, eikä niissä välttämättä tarvita hyvää kielitaitoa. Yleensä näihin projekteihin ei vaadita aikaisempaa kokemusta vastaavasta työstä, joten ne sopivat hyvin ensikertalaisille.

Erikoinen viikko Sansibarin kilpikonnaprojektissa

Turistit ruokkivat merikilpikonnia

Hiljaisempi kausi Sansibarilla alkaa tyypillisesti maaliskuussa, kun sateet saapuvat. Tällä kertaa maaliskuun kolmas viikko oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen pohjoisen merikilpikonnaprojektissa. 

Vuosittain helmikuun 20. päivänä suurin osa projektin luonnonaltaassa olevista merikilpikonnista palautetaan mereen. Edellisen kesän poikaset ovat kasvaneet noin 15cm kokoisiksi ja ne pärjäävät paremmin kalojen ja muiden merenelävien joukossa. Isot konnat pääsevät takaisin uiskentelemaan koralliriuttojen läheisyyteen ja meriruohomättäille. 

Kalastajat tuovat vuoden ympäri uusia konnia akvaarion suojiin. Liemikilpikonnia (Chelonia Mydas) on altaassa noin 20 kpl. Yksi pieni konna on löytynyt rannalta ja se on tuotu takaisin. Ehkä sillä ei ollut voimia uida vielä meressä vapautuksen jälkeen ja se palautui takaisin akvaarion suojiin. Koska se on ainoa kokoaan ja syö vielä kalaa, se pidetään kelluvassa verkkoaitauksessa. Toisena projektipäivänä se saa seurakseen nuoren etelänbastardinkilpikonnan (Lepidochelys olivacea). Tätä lajia en ole nähnyt projektissa ennen. Henkilökunta kertoo, että tämä on kolmas tätä lajia oleva konna akvaariossa. IOSEA:n vuoden 2000 raportin mukaan, lajia ei ollut näkynyt Sansibarin vesillä yli 25 vuoteen. Jännittävää, että ne ovat palanneet.

Akvaario sisältä

Maailman seitsemästä merikilpikonnalajista, Sansibarin vesillä uiskentelee viisi. Ainoastaan liemikilpikonna ja karettikilpikonna (Eretmochelys imbricata) pesivät Tansanian rannoilla, Sansibarilla vain liemikilpikonna. Valekarettikilpikonnia (Caretta caretta), merinahkakilpikonnia (Dermochelys coriacea) ja etelänbastardinkilpikonnia voi nähdä meressä, mutta harvoin.

Tällä kertaa yhdellä kalastajien tuomista liemikilpikonnista on vaikeuksia uida ja sukeltaa. Ulkoisesti konnassa ei ole mitään vikaa, se näyttää syöneen hyvin eikä ole haavoja, mutta se kelluu pinnalla kuin puoliksi täytetty ilmapatja, eikä pääse sukeltamaan eikä uimaan kovin hyvin. Pinnalla kelluminen on vaara konnan terveydelle, koska se matelijana ei pysty säännöstelemään lämpötilaansa. Sen on vaikea myöskään saada ruokaa, koska ei pääse sukeltamaan pinnan alle. 

Etelänbastardinkilpikonna

Huomattuani konnan ongelmat luonnonaltaassa, pyysin akvaarion henkilökuntaa avuksi konnan pyydystämiseen pois altaasta. Parinkymmenen minuutin väijymisen jälkeen, yksi pojista onnistuu saamaan konnan kiinni. Laitan sen isohkoon vatiin, jotta voin seurata sen syömistä ja kakkaamista. Koska en itse ole eläinlääkäri ja kokemukseni sairaiden konnien hoidosta on muutamissa viikoissa, kysyn neuvoa ystäviltäni, jotka työskentelevät kilpikonnien pelastuskeskuksessa Italiassa ja Kreikassa. 

Tarvittaisiin röntgenkuva konnasta, jotta näkisimme, onko konna syönyt muovia, onko sillä vain ilmaa suolistossa vai onko sillä jokin infektio keuhkoissa. Valitettavasti projektissa ei ole tarvittavaa osaamista eikä välineistöä.

Merilevää rannassa

Ryhdyn metsästämään paikkaa, jossa voisimme saada konnan kuvattua. Pohjoisen kylässä ei ole edes uudella klinikalla vielä laitteita. Pitää kysyä Stone Townista. Saan vinkin mahdollisista sairaaloista, joissa on röntgen. Tuttavani onneksi tuntee niistä henkilökuntaa ja lupaa käydä kysymässä. Kahden päivän neuvottelujen jälkeen, röntgen ei onnistu. Ihan selkeää syytä en saa, mutta pelkona taitaa olla, että asiakkaat eivät halua tulla tutkimuksiin samaan sairaalaan eläinten kanssa.

Kolmeviikkoiset

Röntgenin metsästyksen aikana, projektin suojaansa ottamasta pesästä kuoriutuu poikasia. Ensimmäinen poikanen nousee kello 3:30 aamulla hiekasta, joten en olisi sitä ollut näkemässä kuitenkaan. Pyydän Suleimania, vapaaehtoiskoordinaattoria, mittaamaan uudet poikaset ja pitämään ne erillään toisista 3 viikkoa sitten syntyneistä poikasista. Tarkoituksena on seurata poikasten kasvua niin kauan kunnes ne päästetään takaisin mereen. Ne kasvavat akvaariossa nopeammin kuin meressä, koska niillä on jatkuvasti tarjolla kalaa. Luonnossa ne eivät kalaa juurikaan saisi vaan syövät piiloissaan mitä saavat, planktonia lähinnä. Pyydän myös, etteivät he sekoittaisi pesän munia muiden kanssa, sillä haluan käydä ne läpi, jotta näen miksi jotkut munat eivät mahdollisesti ole kehittyneet.

Koska röntgen ei onnistu, siirretään Greeneyksi ristimäni konna verkkoaltaaseen, jossa sitä voidaan seurata edelleen. 
 

Viikko projektissa on ollut hieman erikoinen. Tyypillisesti projektissa on viikkorutiini, sillä konnien ylläpito vaatii ruuan hankintaa, veden vaihtoa, siivousta ja puhdistusta. Isommat liemikilpikonnat syövät merilevää, jota kerätään päivittäin laskuveden aikaan. Pienet konnat pidetään laatoitetussa altaassa ja ruokitaan kaloilla, mikä tarkoittaa päivittäistä altaan puhdistusta ja veden vaihtoa. Pienet konnat mitataan kerran viikossa ja isompia pestään pari kertaa viikossa. Peseminen on tarpeen, koska vaikkakin altaan vesi vaihtuu vuoroveden mukana, virtaus on pientä, eikä altaassa ole puhdistuspistettä, jossa kalat puhdistaisivat konnan kilven. Puhdistusaikaa käytetään myös tarkistamaan, että konnat ovat kunnossa ja syövät hyvin.
 

Vedenvaihtopuuhissa

Vapaaehtoiset ovat mukana kaikissa näissä tehtävissä ja lisäksi he auttavat rannan siivouksessa ja erilaisissa korjaustehtävissä sekä turistien opastuksessa. Työtä on muutamia tunteja päivittäin maanantaista perjantaihin ja viikonloput ovat vapaita. Hektisemmät ajat projektissa on kun Sansibarilla on eniten turisteja eli heinäkuusta-maaliskuuhun. Vapaaehtoiset voivat myös auttaa paikallisessa koulussa ja vaikka opettaa kieliä.

Projektin majoitus on 1-2 hengen huoneissa, joissa on suihku ja vessa. Projektimaksu pitää sisällään myös kolme ateriaa päivässä. Juomat jokainen kustantaa itse. Vapaa-aikana voi osallistua erilaisille retkille ympäri saarta. Omia suosikkejani on retki maustefarmille ja snorklausretki Mnemban saaren läheisyyteen. Vaihtoehtoja on runsaasti ja myös sukellusretkiä on tarjolla. Projekti sopii siis hyvin sellaiselle, joka haluaa tutustua merikilpikonniin ja vapaaehtoistyöhön sekä nauttia trooppisesta rantaelämästä rennossa ympäristössä.

Projektipaikka

Projektiin lähtijän kannattaa ottaa huomioon, että Sansibarilaiset ovat pääosin muslimeja, joten Ramadanin aikana ei päiväsaikaan voi juoda tai syödä näkyvillä paikoilla. Projektissa tarjoillaan aamiainen ja lounas normaalisti, mutta monet ravintolat ovat kiinni. Kylissä ja kaupungilla tulee pukeutua peittävämmin, mutta rannoilla ja projektissa pukeutuminen on rentoa. 

Projektissa pärjää hyvin englannin kielellä, mutta toki on hyödyksi jos osaa muutaman sanan swahilia kuten Karibu = tervetuloa, Asante = kiitos, Jambo = hei, Mambo vipi?– Poa = Miten menee?- hyvin.

Kirjoittaja on Ekomatkaajien perustaja Marjut Valtanen