Merikilpikonnien pelastuskeskus kutsuu kauniille Linosan saarelle

Ranta ja sammunut tulivuori ottavat tulijan vastaan

Linosan merikilpikonnaprojektin perustajajäsen Stefano Nannarelli vetää edelleen pelastuskeskusta Linosan saarella kesäisin yhdessä muiden Italialaisten työntekijöiden kanssa. Projekti on perustettu jo vuonna 1994 ja vuonna 1995 he avasivat pelastuskeskuksen loukkaantuneille valekarettikilpikonnilla (Caretta caretta). Mukana on aina myös eläinlääkäri, jotta merikilpikonnat saavat oikeanlaista hoitoa keskuksessa.  

Vuosien aikana projekti on auttanut satoja merikilpikonnia toipumaan ja saattanut tuhansia konnan poikasia turvallisesti matkalleen. Vuodesta 2010 myös suomalaiset vapaaehtoiset ovat osallistuneet tähän hyvään työhön Välimeren konnien hyväksi.

Osallistuin projektiin vapaaehtoisena ensimmäisen kerran syyskuussa 2009, sillä Thaimaan projektista tuttu Alessandra on yksi projektin työntekijöistä. Ihastuin heti Linosan saareen ja tietysti opin projektissa myös paljon uutta, koska olin ensi kertaa pelastuskeskuksessa, jossa konnia hoidettiin eläinlääkärin johdolla.

Alessandra opastaa suomalaisia vapaaehtoisia
 Hannaa ja Annea poikasten ruokinnassa

Syyskuussa suurin osa pelastetuista valekarettikilpikonnista oli jo toipunut tyypillisestä ongelmasta ongelmasta eli muovin syömisestä ja pääsin vapauttamaan nuoren Magica nimisen konnan takaisin mereen. Konnien mereen palauttaminen on projektin ehdoton kohokohta. Siihenhän koko homma perustuu, että saadaan konna terveeksi ja takaisin mereen.

Projekti ei ole pelkästään kokemus merikilpikonnien suojelusta vaan myös hyvin aidosta Italialaisesta elämänmenosta ja kulttuurista. Minua ennen ei projektissa ollut vielä ollut muita ulkomaalaisia, sillä projekti toimi silloin ison Italialaisen nuoriso-organisaation kanssa yhteistyössä ja kaikki muut vapaaehtoiset olivat Italialaisia. En osannut juurikaan italiaa ja monet paikalliset ovat ujoja puhumaan englantia, vaikka sitä opiskelevat koulussa. Kielimuuri ei juurikaan haitannut ja monet uskaltautuivat kahden kesken sanoa ainakin muutaman sanan, kun muut eivät olleet kuulemassa.

Valekarettikilpikonna on toipunut ja pääsee
takaisin mereen

Totuin hyvin äkkiä paikalliseen rytmiin. Tosin en ollut ensimmäistä kertaa Italiassa ja olin jo tietoinen, että vain aamulla juodaan maitokahvia croissantin tai keksien kera, lounaaksi syödään jotain kevyttä kuten voileipä, töiden päätteeksi käydään aperitivolla paikallisessa baarissa ja tavataan lähes kaikki sen baarin kanta-asiakkaat. Illallinen syödään melko myöhään ehkä vasta kahdeksan-yhdeksän aikaan ja sitten syödäänkin kunnolla alkuruokaa, ensimmäinen lautanen pastaa, toinen lautanen lihaa tai kalaa, sitten salaattia ja jälkiruokaa sekä kofeiiniton kahvi. Tämä kaikki tietysti viinin kera. Tämän jälkeen voi vielä mennä paikalliseen baariin lasilliselle ja tapaamaan kaikki tutut.

Delfiinien seurantaa Linosan ympäristössä

Linosan saarella on reilut 400 asukasta ja sen ympäri pyöräilee parissa tunnissa. Heti kun saapuu saarelle lautalla näkee upean näyn; sammuneen tulivuoren, mustahiekkaisen pienen rannan ja poukaman läpikuultavan kirkkaan veden. Mereen on mukava pulahtaa lounastauolla tai työpäivän päätteeksi. Mukaan kannattaa ottaa myös maski ja snorkkeli, jotta voi ihailla konnien vauhdikasta menoa kun ne vapautetaan takaisin mereen.

Pelastuskeskuksen lisäksi projektissa seurataan myös kilpikonnien pesintää pienellä rannalla. Alessandra kertoo, että kesällä 2016 rannalla oli 5 pesää. Ihan joka kesä niitä ei välttämättä ole ja jos on projektissa lyhyen aikaa, ei ehkä ehdi nähdä konnaa pesimässä tai poikasten kuoriutumista. Vuonna 2012 Stefano aloitti myös delfiinien ja merikilpikonnien seurannan meressä. Tämä aktiviteetti on hyvin riippuvainen sääolosuhteista, sillä pienellä kumiveneellä ei pysty isommassa aallokossa lähtemään merelle. Ja tietysti konnien pelastushommat ovat ensisijalla.

Päivät projektissa alkavat keskuksen siivouksella, sitten ruokitaan ja lääkitään konnia ja otetaan vastaan turisteja. Konnien altaita pestään säännöllisesti ja voit päästä avustamaan eläinlääkäriä konnien hoidossa. Projekti on aina pitänyt huolta myös kissoista, joita löytyy joka kesä hylättynä tai sairaana. Yleensä kerran viikossa osuu kohdalle myös majoituksen siivous, ostoksilla käynti ja ruoanlaitto. Muut aktiviteetit vaihtelevat, eikä niitä voi oikein etukäteen suunnitella. 

Konnanpoikaset mitataan ennen kuin ne jatkavat
matkaansa hietikolta mereen

Kuten moneen projektipaikkaan, myös Linosan saarelle on hiukan monimutkaista matkustaa, joten matkaan kannattaa varata riittävästi aikaa. Itse kuljin aina Roomasta yöjunalla makuuvaunussa Palermon suuntaan. Jäin noin kello 9 pois junasta asemalla, josta pääsin Agrigenton junaan. Liput pystyy ostamaan netissä ja näet myös millä asemalla pitää jäädä pois. Agrigentoon saavuin juuri sopivasti että ehtii bussilla Porto Empedocleen, josta lautat lähtevät Linosalle. Kolmen tunnin päivälautta lähtee kello 15 ja kahdeksan tunnin yölautta kello 23.

Vaihtoehtona on myös lentää Sisiliaan ja sieltä junalla/bussilla Agrigentoon/Porto Empedocleen tai lentää Lampedusalle ja ottaa sieltä lautta Linosalle. Suosittelen varaamaan etukäteen lautan varsinkin elokuussa. Matkajärjestelyistä kannattaa jutella etukäteen.

Hankalalta kuulostava matka on sen arvoinen. Vuosien saatossa on moni suomalainen vapaaehtoinen lähtenyt projektista kyyneleet silmissä ja vannonut palaavansa.

Aikaisemmista blogikirjoituksistani löytyy lisää juttua Linosan projektista ja sinne matkustamisesta. Toki jotkut asiat ovat hieman muuttuneet noista ajoista, mutta moni on pysynyt ennallaan.

http://ekomatkaajat.blogspot.fi/2009/09/kilpikonnien-pelastuskeskuksessa.html

http://ekomatkaajat.blogspot.fi/2009/09/set-them-free.html

http://ekomatkaajat.blogspot.fi/2010/09/linosan-rutiinut.html

Kirjoittaja on Ekomatkaajien perustaja Marjut Valtanen

Linosa - kuin suoraan sadusta

Lauantai

Kilpikonnakeskus

Pääsimme vihdoin Linosalle. Pienellä Linosan saarella asuu vain noin 400 henkilöä, joista 40 on alle 20-vuotiaita ja loput aikuisia. Täältä ja täältä voit lukea lisää Linosasta.

Vain 1 lapsi syntyy 10 vuodessa. Nyt onkin poikkeuksellinen tilanne, sillä kaksi naista on samaan aikaan raskaana. Samanikäisiä koulukavereita ei pahemmin ole ja kaikki ovat kaikkien kavereita. Kirkossa kuulutetaan kaikki tärkeät tiedot, kuten: "tänään on pikku Maxin syntymäpäivä".

Tässä talossa majoitumme

Keskustassa kävellessä tuntui kuin kävelisi keskellä satua. 

Näimme ensin kilpikonnakeskuksen ja merikilpikonnat. Yksi vapaaehtoinen kertoi, että viimeksi kun hän oli täällä (viime vuonna) oli kilpikonnia samaan aikaan hoidettavana 17. Tällä hetkellä hoidettavana oli kolme merikilpikonnaa. Kaikki  olivat keskuksessa sen takia, että ne olivat syöneet liikaa muovia eivätkä päässeet sukeltamaan. (Tämän takia paasaan koko ajan muovipakkauksista ja muovin kierrättämisestä!)

Ihastuin tähän baariin

Keskus oli pieni ja idyllinen eikä mikään jättimäinen turistirysä, vaikka siellä vierailee turisteja päivittäin.

Veimme tavarat talolle, jossa tulisimme asumaan seuraavien päivien ajan. Viehättävä talo sijaitsee keskustassa vain lyhyen kävelymatkan päässä kaikista baareista ja kaupoita sekä satamasta.

Saimme huoneen, jossa on kolme sänkyä.  Huoneeseemme ei tullut muita tällä viikolla, koska kesäkuu ei ole vielä sesonkiaikaa.

Upeita uimapaikkoja

Parissa huoneessa oli kerrossängyt ja majoitustilaa neljälle hengelle. Meidän lisäksi talossa majoittui tällä hetkellä 3 vapaaehtoista tyttöä ja 3 vapaaehtoista poikaa sekä keskuksen työntekijät. Kaikille riitti tällä viikolla huoneet niin, ettei tarvinnut tehdä sekahuoneita tytöistä ja pojista.

Olimme innoissamme, kun muutama vapaaehtoinen puhui hyvää englantia. Englannin kielellä pärjää yleensä kaikialla hyvin, mutta täällä hyvin harva osaa englantia. Elekieli toimikin matkan aikana hyvin. Pikkuhiljaa opimme itsekin muutamia olennaisia sanoja italiaksi.

Talossa on kolme suihkua ja vessaa ja yhteinen keittiö. Suihkussa odottivat shampoot ja suihkusaippuat. Ulkona on pyykinpesupaikka ja pesuaineet valmiina. Kaikki tarvittava löytyy eikä matkalle tarvitse pakata paljon tavaraa mukaan.

Laukkujen ei ehditty purkaa vaan nopean suihkun jälkeen lähdimme aperitiiveille. Istuskelimme kadulla viinilasien kanssa. Oli ihana fiilis istua pääkadulla lasillisella ja katsella tummenevaa maisemaa. Ohi ajoi muutama auto ja ohi ajavat polkupyöräilijät jättivät pyöränsä baarin viereen ja tulivat seuraamme.
 Tuntui siltä, että koko kylä kokoontui iltaisin samaan paikkaan ja ohi kävellessä oli helppo pysähtyä lasilliselle juttelemaan tuttujen kanssa.  Pienellä saarella kaikki tiesivät heti ketä me olemme. Ne, joilla oli yhtään kieitaitoa, tulivat heti juttelemaan ja nekin joilla ei ollut kielitaitoa yrittivät kommunikoida parhaan kykynsä mukaan.

Kaikkialla oli niin kaunista ja värikästä. Tuntui kuin kävelisi elokuvan lavasteissa.

En yhtään ihmetellyt kun yksi vapaaehtoinen kertoi olevansa täällä 9. kertaa, koska "this is like a drug". Hän on tulossa taas uudelleen syyskuussa. Toinen vapaaehtoinen sanoi tulevansa uudelleen elokuussa.

Lasillisen jälkeen lähdimme paikalliseen pizzeriaan syömään. Hauskuutin muita tilaamalla pizzan, jonka päälle tulee ranskalaisia. Täällä sellaisia tilaavat kuulemma kaikki lapset. Kerroin, että meillä Suomessa ei ole tällaisia pizzoja, jonka takia haluan maistaa sellaista.

Illalliselle ei tietenkään lähtenyt pelkästään vapaaehtoisten joukko keskuksen työntekijöiden kera vaan lisäksi mukaan lähti kourallinen ystäviä saarelta. Yllätyksenämme alkupalaksi tuli perunamunakkaita ja ranskalaisia - kuin kokonainen ateria! Pizzaa en olisi jaksanut edes maistaa alkupalojen jälkeen.

Illallisen jälkeen ilta jatkui discolla, joka alkoi ex tempore keskellä katua kirkon edessä. Kaikki tanssivat keskenään ja nauttivat illasta yhdessä.

Täällä ei tunneta ajatusta, että jollekin ei jutella tai joku jäisi yksin. Kaikki tekevät yhdessä ja lähtevät kaikkialle yhdessä. Pieniä kuppikuntia ei ole. 

Sunnuntai

Seuraavana päivänä aamu alkoi omaan tahtiin aamupalan tekemisellä. Suomalaisella on tottumista paikalliseen aamupalaan, joka on espresso keksin kera. Ainakin itse olen tottunut isoon aamupalaan, joka sisältää leipää, puuroa ja jogurttia monen kahvikupillisen kera. Jääkaapista löysin tomaatteja ja hedelmiä sekä kaapista muroja. Pitihän sitä saada jotain tuhdimpaa kuin pelkkä pikkumakea. Päivi uskaltautui kysymään voisimmeko saada leipää, mitä kukaan muu ei tuntunut kaipaavan. Alessandra lähti ostamaan patonkeja vain meitä vaativia suomalaisia varten.

Välillä tuntui, että olemme hieman vaativia kun olimme tiedustelemassa tuoretta leipää, mutta toisaalta meille sanottiin, että listalle saa kirjoittaa jos on jotain puutteita. Listasinkin saman tien nescafen!

Saarella on vain sata autoa

Päivittäinen vapaaehtoiselta perittävä maksu on 12 euroa/ henkilö ja siihen sisältyy aamupala, lounas ja illallinen sekä välillä jopa viinit! Lisäksi hintaan kuuluu välipalat, mehut, limut ja vedet - mitä nyt satut kaipaamaan jääkaapista.

Kymmeneltä aukesi keskus yleisölle, joten siihen asti oli aikaa herätä rauhassa ja istua aamupalalla terassilla. Keskuksessa oli pari vapaaehtoista kerrallaan työvuorossa. Me emme voineet olla työvuorossa ilman italian kielen taitoa, koska keskukseen tulevat turistit puhuvat lähinnä ainoastaan italiaa. Joskus keskuksessa on paljon työtä eikä retkille ehditä niin paljon kuin tällä viikolla, mutta tällä hetkellä sesongin alkaessa ja vain kolmen kilpikonnan kanssa vapaa-aikaa jäi enemmän. Keskuksesta lähdimme saarikierrokselle. 

Näimme saarta ja sen sanoinkuvaamattoman upeita uimapaikkoja. Tässä vaiheessa tajusimme, että meillä on täysin väärät vaatteet päällä. Kaikilla muilla oli uikkarit vaatteiden alla ja meillä tottumattomilla suomalaisilla normivaatetus eikä uikkareita edes mukana. Katselimme kun muut hyppelivät uimaan 9 metriä syvään koloon ja menivät uimaan kauniilta kalliolta ja haaveilimme uinnista keskellä hellettä. Suomalaiseen tapaan emme kuitenkaan tällä kerralla menneet uimaan vaan päädyimme katselemaan ja kuvaamaan.

Retken jälkeen talolla odotti lounaana pestopasta ja jälkkärinä persikat. Työvuorot tehtiin niin, että aina oli jonkun vuoro auttaa lounaan tekemisessä ja siivota - toisen taas illallisen kanssa.

Lounaan jälkeen oli tarkoitus lähteä veneelle tarkkailemaan jos näkisimme merikilpikonnia tai delfiinejä. Lampedusa e Linosan kunnan pormestarin mahdollinen vierailu keskukseen
kuitenkin sekoitti suunnitelmat. Italialaiseen tyyliin tämäkään iso tapahtuma ei kuitenkaan vaatinut kelloon katsomista tai siistimpiä vaatteita kuin tavallisena arkipäivänä. Siihenkin löytyi aikaa, että meidät vietiin uimaan saaren toiselle puolelle kesken tämän tärkeän päivän.

Saimme kuulla, että saarella ei ole vaarallisia eläimiä eikä muutakaan pelätävää, mutta punaista vedessä elävää kovaa pistävää "matoa" Hermodice carunculataa tulee varoa.

Eläinlääkäri kertoo meille työstään

Uimisen jälkeen pääsimme syöttämään kalmareita kilpikonnille. Kalmari oli otettu jo aamulla pakastimesta sulamaan, jonka jälkeen se leikattiin pienemmiksi osiksi ja punnittiin kullekin kilpikonnalle sopiviksi annoksiksi. Pienin kilpikonna ei jaksanut syödä kaikkea mitä sille oli punnittu.

Kolmesta pelastetusta kilpikonnasta löytyneet muovit

Illalla lähdettiin tietekin aperitiivolle. Viinit juotiin tällä kerralla eri paikassa, jotta meidän turistien tuomat rahat päätyvät myös moneen eri baariin eikä aina samalle yrittäjälle. Tässä paikassa 3 euron viinin hintaan kuului myös suolakeksejä, kapriksia, oliiveja ja erilaisia keksin päälle laitettavia tahnoja.

Klo 22 oli meidän vuoro lähteä monitoroimaan rantaa nightvisionin kanssa. Lisäksi mukana oli taskulamppu - tietysti punaisella valolla. Valoa sai tarvittaessa käyttää. Ranta oli meille uusi ja päädyimme käyttämään valoa, jotta näimme paremmin missä kävelemme. Käveleminen tällä tavalla oli jännittävää ja koko ajan odotti näkevänsä kilpikonnan. Meille selitettiin, että ainoastaan jokin liikkuva voi olla kilpikonna. Ensin erehdyin tuijottamaan pitkään mm. kiveä. Tunnin välein joku käy kävelemässä rannalla ja monitoroimassa onko kilpikonna tullut munimaan rannalle.

Tätä rantaa monitoroimme

Illallinen oli italialaiseen tapaan myöhään - klo 22:45. Illallisella oli tarjolla munakasta, linssipyöryköitä ja salaattia. En ole koskaan syönyt linssejä ja nämä linssipyörykät olivat vailla vertaa. Tajusin vasta kotona, että unohdin pyytää reseptiä!

Yritimme illallisen aikana tiedustella mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Ohjelma huomiselle ei kuitenkaan ollut vielä selvillä, joka johtui mm, siitä ettei pormestari eilen saapunutkaan. Osittain syynä on myös se, ettei ole tiedossa millainen sää huomenna on, muniiko kilpikonna tai saapuuko uusi kilpikonna keskukseen hoidettavaksi. Isoin syy on tietenkin italailaisella elämäntavalla, johon pikkuhijaa alkoi tottumaan. Asiat järjestyvät eikä kaikkea tarvitse tietää etukäteen. Kelloa katsotaan harvoin. 

Maanantai, kilpikonnakeskus kiinni

Lähdimme tsekkaamaan saaren ainoan b&b majoituspaikan. Uusi, upea majoituspaikka on edullinen ja hyvä omatoimisille turisteille, jotka viihtyvät keskellä saaren hiljaisuutta.

Seuraavaksi lähdimme tietenkin uimaan ja yllätyksekseni löysin itseni snorkkeloimasta 1. kertaa! Vesi oli niin kirkasta, etten halunnut jättää väliin sitä mitä meressä näkyi. Ensi kerralla otan omat snorkkelit mukaan (pitää laittaa ne ostoslistalle).

Iltapäivällä lähdimme veneelle ja uimaan. Tähän rentoon elämäntapaan voisi tottua! Kukaan ei katsonut kelloa. Kaikki nauttivat uimahetkestä ja missään vaiheessa ei ollut kiire minnekään.

Illalla lähdettiin kohti Monte Neron kraaterin huippua. Auringonlasku oli upea. Ylhäältä näkyi myös monitoroimamme ranta. Viinit otettiin mukaan. Mukana oli myös sipsejä, joiden päälle puristettiin sitruunaa.

Illalliseksi klo 22:30 oli couscous salaattia tomaatilla ja avocadolla. Lisäksi oli isoja kurkkuviipaleita, joita luulin ensin melonin lohkoiksi, koska ne olivat niin herkulisen makuisia.

Pataccaa mitataan

Tänään oli meidän vuoromme valvoa. Vuorossa oli yömonitorointi, kuten joka yö klo 00 - 06. Ihastelimme pitkään tähtiä ja tähdenlentoja pimeässä. Puolen tunnin välein oli kello soittamassa ja herättämässä, jotta jompi kumpi kävelee rannan edestakaisin. Aamukuuden jälkeen rannalta sai lähteä takaisin talolle. Päätimme levätä vielä hetken omassa sängyssä.

Tiistai

Suunnittelimme jo ennakkoon mitä tekisimme huomenna Lampedusalla. Päädyimme varaamaan auton, joka kuljettaa meitä päivän ajan kaupoille ja rannalle sekä säilyttää tavaroitamme autossa. Päivän hinnaksi kahdelta tuli 50 euroa.

Tänään oli tärkeää muistaa mennä lipputoimistoon vaihtamaan voucher lippuun. Lipputoimistossa kukaan ei puhunut englantia. Googletranslaterin kanssa he onnistuivat kertomaan meille, että satamaan tulee mennä aamulla klo 7 ja laiva lähtee klo 7.30. Kävimme vielä kävelemässä keskustassa ja jätskillä. Sielläkin tiedettiin keitä me olemme - ammattia myöten!

Ilmoitus muille, että kilpikonnan vapauttamista saa
tulla katsomaan klo 18:30

Seuraavaksi oli vuorossa tarkkailuveneelle lähtö. Pääsimme katsomaan näkyisikö yhtään merikilpikonnaa tai delfiiniä veneeltä käsin. Yhtä kilpparia seurasimme aikamme, kunnes se sukelsi eikä sitä onneksi tarvinnut pelastaa. Alessandra oli valmiina hyppäämään mereen jos merikilpikonna näyttäisi sellaiselta, että se pitäisi pelastaa keskukseen. Tarkkailuveneillä on tärkeä viettää aikaa, koska sieltä käsin saattaa havaita pelastettavan eläimen. Tämäkin on tärkeää vapaaehtoisten työtä.

Kaikki halusivat nähdä kun Patacca vapautetaan

Illalla meillä oli luento merikilpikonnista yleisesti, keskuksen kilpikonnista, kilpikonnien tunnistamisesta ja mittaamisesta. Oli ilo oppia lisää kilpikonnista, joiden eteen teemme täällä hyvää työtä.

Puoli seitsemältä vapautimme Pataccan mereen. Patacca oli tuotu keskukseen 13.6., koska se oli syönyt liikaa muovia eikä pystynyt sukeltamaan. Kaikki saivat tulla katsomaan vapauttamista. Osa meistä jäi rannalle ja osa, kuten eläinlääkäri, oli valmiina meressä ja lähti seuraamaan Pataccaa ja katsoi, että se on valmis mereen.

Pieni Ludovica vapautetaan ilmeisesti viikon päästä. Harmi, ettemme ole silloin paikalla näkemässä sitä.

Dadive ja Alessandra kantavat Pataccan rantaan

Illalla oli vuorossa vielä aperitiivo. Ilmeisesti kaikki tiesivät, että on meidän viimeinen ilta saarella, koska meille haluttiin tarjota lasilliset. Yksi seuraamme tullut mies kertoi, että hän on saarella 32. kertaa. En ihmettele! Kesken iltaa lähdimme polkupyörillä kohti rantaa, koska oli meidän vuoro monitoroida rantaa klo 21. Pyörien ansiosta pääsimme myös pian takaisin baarille.

Myöhäinen illallinen piti sisällään alkupalaksi pastaa ja pääruoaksi sisilialaisella reseptillä valmistettua barracudaa sekä kasviksia. Onneksi oli miesten kokkausvuoro kun vuorossa oli kalan perkaus!

Täkäläisissä taloissa  ei ole rakennusoikeutta eikä taloja saa rakentaa enempää. Haaveilin itsekin matkan aikana siitä, että vanhempana muuttaisin Linosalle asumaan ainakin talvikuukausien ajaksi, mutta valitettavasti Linosalle ei ole mahdollista muuttaa paitsi vuokraamalla sikäläinen talo.


Olimme kuulleet muilta bioluminaissi rannasta, jonne halusimme ehdottomasti mennä. Davide lupautui viemään meidät autolla rannalle. Yhtäkkiä auto oli täynnä, koska muutkin halusivat yöuinnille. Kun auton valot sammutettiin ei nähnyt enää yhtään mitään. Täällä ei ole katuvaloja vaan ainoastaan tähdet, joiden avulla voi yrittää nähdä eteensä. Mukana olleet liitäjiä tutkimassa olleet pojat hyppäsivät kalliolta pimeään mereen. Yhtäkkiä siellä täällä alkoi välkehtiä kuin tähtiä. Päätimme mennä itsekin mereen.

Tämän hetken tulen muistamaan aina. Tunne oli kuin magiaa. Uin meressä ja kaikkialla edessäni välkkelehti. Taivaalla loistivat tähdet. Oli hiljaista ja tunne kuin suoraan Tuhannen ja yhden yön tarinoista.

Viikossa ehtii näkemään ja kokemaan todella paljon. Puutteellisen kielitaidon takia jäimme vähän keskusteluista sivuun emmekä päässeet keskukseen opastamaan turisteja. Tämän voikin laskea ainoaksi miinukseksi. Ainakin itse laitan tämän paikan ehdottomasti ykköseksi paikoista, joissa olen maailmassa käynyt (ja niitä on paljon).

Vapaaehtoiseksi? Vapaaehtoisille minimi perilläoloaika on viikko ja hinnat kesällä 2017 ovat 250 - 350 euroa / viikko + varausmaksu 50 euroa. Ensi vuonna kausi lienee taas kesäkuusta syyskuuhun. Lisätietoja saat lähettämällä viestiä info(a)ekomatkaajat.fi


Keskiviikko, kotimatka ja Lampedusa

Lähdimme 2 tunnin laivamatkalle Ferry Sinemarilla klo 7:30 ja pääsimme perille klo 10. Meitä oltiin vastassa auton kanssa ja pääsimme keskustaan hetkeksi shoppailemaan ja syömään. Kaikki kaupat olivat auki ja saimme hieman kilpparitavaroita mukaamme.

Olimme sopineet, että kuski hakee meidät klo 11:15 ja vie meidät Rabbit Beachille (Spiaggia deiConigli), joka on valittu maailman parhaaksi rannaksi. Rannalle oli keskustasta pitkä ajomatka ja rannalle kävely kestää kauan. Mitään pikavisiittiä rannalle ei voi tehdä. Olimme onneksi kuulleet, että rannalle kestää 20 min kävellä suuntaansa ja olimme varautuneet tähän.

Ranta oli upea. Ei tällaista kirkasta turkoosinväristä rantaa löydä monesta paikasta ilman baareja, kahviloita ja kuppioita ja turistimelua. Osassa rantaa sai olla aurinkovarjo, mutta osassa ei sitäkään. Rannalta sai ottaa mukaansa tuhkakupin, jotta ranta pysyi siistinä. Matala ranta sopi lapsille ja syveni lopulta aikuisillekin sopivaksi.

Klo 14 sopimamme auto tuli hakemaan meidät ja viemään meidät lentokentälle. Seikkailu oli vihdoin ohi. Mutta ei todellakaan viimeistä kertaa.

Lampedusalla odottamassa laivaa kohti Linosaa

Lampedusalla

Lampedusa

Lento Cataniasta Lampedusaan kesti vain tunnin. Olimme jo etukäteen selvittäneet, että lentokentältä satamaan on vain 1,8 kilometrin matka. Se tuntui niin lyhyeltä matkalta, että päätimme tutustua saareen kävellen, vaikka paikalliset oppaat ja autonkuljettajat yrittivät tarjota palveluitaan. Voi minkä virheen teimmekään, kun emme ymmärtäneet ottaa tarjousta vastaan.. Lentokentän kahvilasta ostimme mukaan kylmät juomat ja lähdimme vetolaukkujemme kanssa lampsimaan googlemapsin opastamana.

Lippu!

30-asteen helteessä juomat loppuivat äkkiä ja kävely oli rankkaa vetolaukkujen ja reppujen kanssa. Matkalla lentokentältä satamaan ei tullut vastaan yhtään kauppaa eikä kioskia, josta olisi voinut ostaa aurinkorasvaa tai juomista.

Googlemapsin ohjeiden mukaan kävelimme aikamme kohti satamaa"Linosa ferry", kunnes huomasin, että Liberty Linesin laiva on täysin vastakkaisella puolella satamaa. Lähdimme kävelemään ja ehdimme satamaan oikean laivan luo ajoissa, 30 min ennen laivan lähtöä.

Olimme odottaneet satamaan pääsyä, jotta saisimme ostaa sieltä tai laivalta juomista ja pääsisimme vihdoin varjoon. Satamassa ei kuitenkaan ollut terminaalia, tuoleja, infopistettä eikä kioskia. 15 minuuttia ennen laivan lähtöä asiakkaita (10 henkilöä) alettiin ottamaan sisään laivaan.

Vettä!

Ovella selvisi, ettei meillä ole oikeanlaista lippua vaan pelkkä voucher, joka tulee vaihtaa lipputoimistossa ennen laivalle pääsyä. Ilman lippua laivalle ei pääse. Voucherissa teksti oli italiaksi, joten emme ymmärtäneet sääntöjä. Tässä vaiheessa pitkän päivän jälkeen oli tulla itku, kun näki missä lipputoimisto on. Sinne oli pitkä matka, taksia ei ollut näkynyt kertaakaan koko saarella eikä meillä ollut mitään juomista. Kyseessä oli päivän ainoa laiva. 

Onneksi yksi laivan henkilökunnasta tarjoutui lähtemään kanssani lipputoimistoon autollaan ja arvasin ehtiväni, koska hänenkin piti ehtiä takaisin laivalle. Henkilökunnan ansiosta pääsimme laivaan 5 minuuttia ennen laivan lähtöä. Samainen henkilökunnan edustaja, joka ei puhunut lainkaan englantia, tarjosi meille lasilliset vettä kun tajusi ettei meillä ole lainkaan juomista eikä laivalla myydä mitään. Olimme niin kiitollisia vesilasillisesta, että hän päätti antaa meille koko 2 litran vesipullon.Hypin ilosta ja tunnelma oli korkealla.

Kulttuuriero Suomeen verrattuna on vatava. Suomessa yhteiskunta auttaa kaikessa eivätkä ihmiset pahemmin välitä auttaa toisiaan. Kuulin eräältä paikalliselta tytöltä, että sisilialainen tyyli on auttaa toinen toisiaan. He auttavat, jotta kaikki pärjäävät, koska Sisiliassa ei ole palvelukulttuuria. Tämän me koimme tänään kantapään kautta.

Perillä Linosalla Alessandra ja Davide odottivat meitä auton kanssa satamassa. Linosan seikkailu oli vihdoin alkamassa!

Matkalla Linosalle ehtii kokea paljon: Catania ja Etna

Maisema hotellin ikkunasta

Matkailu avartaa - maassa maan tavalla

 

Tulivuorelta suojaava norsu

Juhannusaattoa edeltävänä iltana kaiken piti olla kunnossa. Laukut oli pakattuna. Passi ja lentoliput olivat valmiina aamun klo 07 lentoa varten.

Herkullisia 2 euron jätskejä

Briossijätski

Norwegian päätti yllättää: myöhään illalla klo 22:40 tuli tekstiviesti, jossa ilmoitettiin lentojen peruuntumisesta. Onneksi olin hereillä ja toimin ripeästi. Varasin meille korvaavat lennot Air Berliniltä - tässä vaiheessa edes tietämättä korvaako kukaan varaamaani lentoa. Pääsimme lähtemään juhannusaattona kohti Cataniaa Berliinin kautta.

Catania

Sisilian toiseksi suurin kaupunki Catania sijaitsee Etna-tulivuoren juurella. Catanian lentokentältä on lyhyt matka keskustaan. Lyhyen matkan olisi voinut kulkea paikallisbussillakin, mutta päädyimme taksiin, koska meillä oli vain yksi päivä aikaa Cataniaan tutustumiseen ja olin varannut meille ennakkoon retken, jonka alkuun oli tässä vaiheessa muutama tunti aikaa.

Hotellimme oli Via Etnealla, keskustakadulla. Keskeisen sijainnin takia pääsimme saman tien tutustumaan keskustaan ja syömään ennen retkelle lähtöä. Päädyimme syömään pizzaa - Italiassa kun ollaan.

Laava pysähtyi vuonna 1991 juuri ennen tätä taloa

Etnan retki- ainutlaatuinen elämys

Olin varannut meille ennakkoon Suomesta käsin iltaretken, "Etna Sunset tour", joka ei kuitenkaan toteutunut suunnitellulla tavalla.

Retken piti alkaa hotellimme edustalta. Puolen tunnin odottelun jälkeen päätin soittaa matkatoimistoon ja kysellä onko kukaan tulossa hakemaan meitä. Selvisi, ettei kukaan ole tulossa.Tässä vaiheessa pitää todeta, että kun suomalainen normaalisti nostaisi kamalan haloon ja kirjoittaisi reklamaatiota täällä pitää tottua siihen, että maassa toimitaan maan tavalla. Asiat järjestyvät - rauhassa ja ajan kanssa.

Kävelemässä kraaterin huipulle

Kerroin matkatoimiston edustajalle, että olemme lähdössä huomenna pois Cataniasta ja jäin odottamaan mitä hän voisi tehdä. Odotellessa vastausta kävimme syömässä välipalaksi jätskit. Ne olivat niin houkuttelevan näköisiä, ettei voinut olla ostamattakaan.

Matkatoimistolta soitettiin takaisin ja sovimme retkestä. Lähdimme retkelle puoli tuntia myöhemmin - vain minä, Päivi ja oppaamme.

Etna on eräs maailman aktiivisimmista tulivuorista: se on purkautumistilassa lähes koko ajan. Etnan tiedetään purkautuneen yli 60 kertaa nykyhistorian aikana. Merkittäviä purkauksia on ollut 1669, 1928, 1949, 1971, 1979, 1991, 2000 ja 2001–2002.

Maisemaa kraaterin huipulta katsottuna

Kuljimme omassa tahdissamme koko illan. Tutustuimme ensin alueeseen, jonne laava oli purkautunut vuonna 1991.

Sen jälkeen kävimme maistelemassa paikallisia tuotteita: hunajaa jos jonkin makuista, oliiviöljyjä ja viinejä. Mukaan päätin ostaa mansikkahunajaa, jotta ei jäisi harmittamaan, ettei ostanut mitään paikallista tuliaista.

Laavan alle jäänyt talo

Retki huipentui siihen kun lopulta kiipesimme Silvestrin kraaterin huipulle 2000 metrin korkeuteen, jossa ihastelimme auringonlaskua.  Opastekyltin mukaan huipulle kiipeäminen kestää 20 minuuttia. Saman verran pitää varata aikaa alas tulemiseen. Huipulla alkoi jo olla viileää ja takki oli tarpeen. Ilman hyviä kävelykenkiä ylös ei olisi kannattanut edes yrittää.

Etnan retki onnistui yli odotusten.Oli hienoa päästä kokemaan tämä kaikki - vaikka tämä oli vain kohde matkalla kohti päämäärää: Linosaa.

Etna

Seuraavana päivänä kävelimme keskustassa ja  maistelimme paikallista herkkua, briossijätskiä. Kävimme myös shoppailemassa paikallisilla markkinoilla (kulutimme yhteensä jopa 6,5 euroa). Kentällä ehti vielä hieman syömään ennen lentoa. Pizzaa - tietysti.

Kaikenkaikkiaan tällainen menomatka kannattaa matkalla kohti Linosaa. Matkasta pitää nauttia ja italialaiseen menoon on pakko tottua. Asiat tehdään rauhassa ja yleensä aikatauluista ollaan aina myöhässä. Tällaista matkaa ei voi varata sillä ajatuksella, että ehtii saman päivän aikana perille. Matkan tekemiseen pitää varata aikaa.

Suosittelen lentoa esim. Cataniaan, jossa voi yöpyä yhden tai kaksi yötä ja nauttia päivän Cataniasta ja halutessaan varata Etnan retken. Tällöin menomatka ei tunnu liian rankalta. Lentojen ja laivamatkojen välillä kannattaa olla useampi tunti aikaa, koska italialaisittain mikään ei lähde kellon mukaan vaan sitten joskus. Tai sitten jopa etuajassa. Jos turvatarkastajalta kysyy lähteekö lento ajallaan vastaa hän kyllä, vaikka se ei välttämättä pitäisikään paikkansa..

Meidän lennot

Meidän lennot oli alunperin varattu Norwegianilta ja Alitalialta. Peruuntuneen menolennon tilalle varasin Air Berlinin lennot.

Majoitus

Varasin hotellin San Demetrio Via Etnealta. Sijainti on loistava. Varaisin samasta paikasta myös ensi kerralla.

Juhannukseksi Italiaan merikilpikonnasairaalaan

Ehdin jo pitkään haaveilla matkasta Italiaan. Kukapa ei haluaisi mennä auttamaan merikilpikonnasairaalaan? Käsitteenä "pitkä" tarkoittaa minulle sitä, että aloitin tästä matkasta haaveilun keväällä. Sain helmikuussa kutsun tulla Linosalle syksyllä 2017, mutta enhän minä sinne asti jaksanut odottaa. Unelmat pitää toteuttaa heti!

Vapaaehtoiset pääsevät ruokkimaan

Linosan saari

Linosa on pieni saari, josta on sen takia hieman vaikea löytää tietoa. Yhdeltä italialaiselta tutultani kyselin Linosasta eikä hän tiennyt saaresta mitään. Linosa sijaitsee Välimeressä n. 160 km päässä Sisiliasta ja 30 km Lampedusan saaresta koilliseen. Saarella asuu noin 420 asukasta. Tärkeimmät elinkeinot ovat kalastus, maanviljely ja matkailu. Täältä voit lukea hieman lisää Linosan saaresta.

Vapaaehtoiset Linosalla

Ekomatkaajien kautta Linosalle on lähtenyt vapaaehtoisia jo 7 vuoden ajan. Muutamien vapaaehtoisten matkakertomuksia voit lukea täältä.

Toipuneet merikilpikonnat vapautetaan mereen, joten aina sairaalassa ei onneksi ole merikilpikonnia. Vapaaehtoisen kannalta tämä on toki sääli, mutta eläinten (ja ihmisten) käyttäytymistä ei voi ennustaa. WWF julkaisi 16.6.2017 raportin, jonka mukaan kymmeniä tuhansia uhanalaisia merikilpikonnia kuolee joka vuosi EU-maihin tuotavien katkarapujen pyynnin takia. Lue täältä Iltalehden artikkeli. Monet kilpikonnat jäävät kiinni verkkoihin ja kalastajat tuovat niitä tähänkin keskukseen. Työtä tehdään kilpikonnakeskuksessa työskentelyn lisäksi mm. veneillä, joilta käsin voi seurata merikilpikonnia ja delfiinejä. Rantaa monitoroidaan päivällä ja tarpeen mukaan öisin, jos merikilpikonna pesii kesän aikana.

Vapaaehtoiset pääsevät punnitsemaan

Suunnittelua

Lentolippuja tilatessani mietin, etten halua ottaa mukaan matkalaukkua tai rinkkaa. Laukkuja joutuu odottamaan hihnalta ja rinkkaa odotellessa ei ole koskaan varma mille hihnalle se saapuu. Aikaa menee hukkaan odotellessa ja pahimmassa tapauksessa laukku ei saavu perille lainkaan. Päädyin siihen, että pärjään lentolaukulla ja otan selkäreppuun vielä vähän tavaraa. Ainoa, mitä ostin matkaa varten oli matkapahoinvointilääkkeet. Pakkaaminen alkakoon!

Delfiinejä ihastelemassa

Huh hellettä

Olin jo pohtinut mitä pakkaan mukaan perustuen Linosan keskilämpötiloihin: vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila on kesäkuussa 26 astetta ja vuorokauden alin 19 astetta. Mieleni muuttui kun katselin seuraavan 10 vuorokauden lämpötiloja Cataniassa ja Lampedusalla (Forecan täsmäsää ei tunne Linosaa). Cataniassa sää on juhannuksena ihan mieletön: päivisin 34 astetta ja vuorokauden alin jää 24 asteeseen. Linosalla päästään päivisin 29 asteeseen ja alimmillaan lämpötila jää 24 asteeseen. Ei liene pitkähihaiselle tarvetta muualla kuin Etnalla, jonne aion mennä matkan alussa.

Lyhyt oppimäärä italiaksi

ecco = ole hyvä
andiamo = mennään
Mukaan lähtee myös ohut sanakirja. Linosalla se saattaa tulla jopa tarpeen, koska moni puhuu vain italiaa.

Matkan jälkeen kirjoitan omista kokemuksistani. Tämä on taas yksi niistä matkoista, joista jää hyvät muistot kun on auttanut uhanalaisia eläimiä taas kerran.

Haaveena kesälomamatka merikilpikonnasairaalaan

Haaveilin kevään ajan, että pääsisin Italiaan, Linosan saarelle. Ei minua pelkkä Italia kiinnostanut eikä syynä suinkaan ollut se, että pääsisi lämmittelemään, pois täältä kylmästä Suomesta. Minua Italiassa kiinnostavat merikilpikonnat, joita halusin lähteä auttamaan.

Linosa

 Linosan saarella asuu vain muutamia satoja italialaisia ja olen kuullut, että moni heistä ei puhu englantia. Olenkin jo aloittanut italian kielen opiskelun, jotta pärjäisin paikallisten kanssa.Italian kieltä tarvitsikin jo matkavarauksia tehdessä, koska mm. laivayhtiön nettisivun tekstit olivat italiaksi. Linosan projektin tavoitteena on auttaa valekarettikilpikonnia toipumaan saamistaan vammoista. Kausi alkaa kesäkuussa ja päättyy syyskuussa, joten pääsen nyt heti alkukaudesta paikalle.

Linosan saarelle ei ole yksinkertaista päästä, jos vertaa esimerkiksi Etelä-Afrikan projektiin. Keväällä Etelä-Afrikkaan mennessä lensin Johannesburgiin ja vaihdoin vain kerran konetta Istanbulissa. Johannesburgin lentokentältä projektin edustaja tuli hakemaan meidät ja ajomatka perille kesti vain 3 tuntia. Linosalle on suhteessa paljon lyhyempi matka, mutta suoria lentoja ei ole – ei myöskään edullisia. 

Kevään aikana käytin lukemattomia tunteja tutkiessani lentohintoja. Yritin löytää helppoa ja nopeaa yhteyttä, mutta myöskin edullista lentoa. Linosan vieressä sijaitsevalle Lampedusan saarelle olisi päässyt lentäen muutamalla välilaskulla, mutta lentolipun hinnaksi olisi tullut n. 1600 – 2200 euroa. Roomaan olisi löytynyt edullisia lentoja, mutta junamatka Roomasta Sisiliaan olisi kestänyt kauan. Palermoon pääsisi lentäen suhteellisen edullisesti. 

Muistiinpanojani lennoista ja hintavertailua

Päädyin siihen, että lentäisimme perheen kanssa Palermoon, jossa yöpyisimme ja jatkaisimme matkaa seuraavana päivänä. Palermosta olisi matkaa Porto Empedoclen satamaan saaren toiseen päähän kolme tuntia, jonka jälkeen olisi vielä kolmen tunnin laivamatka Linosalle. Perillä Linosan saarella olisimme yöpyneet eri paikoissa, koska vapaaehtoisten taloon ei oteta alaikäisiä. Linosalta löytyi vain isoja kalliita taloja vuokralle miehelleni ja 4-vuotiaalle pojallemme vapaaehtoistyöni ajaksi, joten päädyimme siihen, että he eivät lähde mukaan.

Palermon lento yhdistettynä bussi- ja laivamatkaan mennen tullen alkoi tuntua hieman liian pitkältä ja hankalalta, joten aloin tutkimaan muita vaihtoehtoja. Sisilian itärannikolle Cataniaan löytyi parempia lentoja ja sieltä jatkolentoja Lampedusalle. Lisäksi Cataniasta pääsisi tutustumaan Etnaan, joka houkutteli retkikohteena. Sinne ehtisi hyvin, koska Cataniassa olisi pakko yöpyä Lampedusan jatkolennon takia, joka olisi vasta seuraavana päivänä. Paluumatkalle laiva- ja lentoyhteydet löytyivät niin, että Lampedusan saaren tutustumiseen jää myös reilusti aikaa.

Tässä vielä kesäkuun lentohinnat, mitkä lopulta itse löysin matkaani varten:

Norwegian menolento 357,20 euroa
Alitalia menolento 70,84 euroa
Alitalia paluulento 66,74 euroa
Norwegian paluulento 176,10 euroa

Heinä- syyskuussa lentoja Lampedusalle löytyy Rooman kautta, joten vinkkinä muille lähtijöille annettakoon, että kesäkuussa on vaikeinta päästä perille. Itsellenikin olisi löytynyt halvammat lennot, jos olisin tehnyt varauksen aiemmin (tein varauksen 3 viikkoa ennen lähtöä). 

Miksi sitten nähdä näin paljon vaivaa perille pääsemiseksi? Eiköhän se syy ole selvä: jos perille on vähänkään vaikeampi päästä, lienee kohde jotain muuta kuin täynnä massaturismia.