Kuvia Thaimaasta

Kun en kerran ehtinyt kirjoittaa blogia matkan aikana, on ehkä parasta antaa kuvien kertoa tarinaa reissusta.

Ensimmäinen aamukävely rannalla

Sadekausi ei selkeästikään ollut joulukuussa vielä ohi, sillä kolmosrannan katkaisivat kaksi ylimääräistä "jokea".

Ranta 1 oli ihmeen tasainen

Lainasin teleobjektiivia ja sain kerrankin kuvia myös saaren linnuista.

Tämä omituinen pallokala pyöri ihan vedenpinnassa.

Joulupäivän lentismatsi.

Koh Ran rannat katsoaksemme pitää hypätä veneestä ja uida rantaan.

Makean veden kilpikonna, jonka bongasin aamuisella pyöräilymatkalla.

Vapaaehtoisia rannalla

Taktak-kuljetus lähdössä Children's Dayn viettoon Thung Dapiin.

Auringonnousun heijastuksia taivaalla kello 6:30.

Mangrovea

Seuranta-alueella nähtyä: long tom

solmuvärjättyä sarongeja - minun tekemäni keskellä

Kaunis sininen ja ruskea lintu.

John tutustuu läheisemmin makeanveden kilpikonnaan.

Vapaaehtoiset auttavat yrttitarhan istutuksessa.

Kumpi on pelottavampi, karvainen hämähäkki vai tuo toinen ötökkä, joka tappoi hämähäkin.

Rabbitfish. Mikähän se on suomeksi jäniskala?!?

Joitain saaren eläimiä ei juuri pääse näkemään, mutta jäljistä voi päätellä, että niitä on.

Koiraystävämme Tiger, Ma, Chang ja Dodo.

Ihmetyttää aina, kun ihmiset sanovat etteivät näe saarella eläimi. Tässäkin yksi.

Hornbill

Rutiinit tutuksi

Olen ollut saaressa reilut kolme viikkoa. Aika kuluu niin nopeasti ettei meinaa millään pysyä perässä. Sitä vain joka ilta ihmettelee, että taasko on aika mennä nukkumaan ja silmät ei millään meinaa kymmenen aikaan enää pysyä auki. Joinain iltoina silmät on täynnä unihiekkaa jo kahdeksalta. Silloin on yleensä jäänyt aamutorkut väliin.

Meillä oli kahden viikon ajan kaksi vapaaehtoista auttamassa hommien teossa ja nyt meillä on pari vierasta, jotka auttavat välillä. Ensi viikon aikataulu onkin sitten aika karu. Joka aamu herätys 5:15 ja 5km tai 10km aamukävely, jonka jälkeen aamiainen rannalla. Sitten lyhyet aamutorkut - toivottavasti, ennen kuin kello 10-12 observation from the rocks. Sitten venekyyti takaisin kylään ja kello 13 lounas. Iltapäivisin on kaikenlaista puuhastelua. Pieniä projekteja, englannin kielen opetusta ja thain kielen opiskelua.

Välillä perusrutiiniin saadaan vaihtelua, kun aamulla aallot saarten välissä ovat niin korkeat ettei päästäkään veneellä eteenpäin. Onneksi tätä on sattunut kohtalaisen harvoin, sillä aikaa turhaantuu paluussa takaisin kylään, fillaroinnissa reiluun puoleen väliin matkaa ja kävellen loput ja sitten voi 10km lenkki alkaa. Jos lenkin pääsee aloittamaan vasta puoli kahdeksan maissa, se tietää kuumaa paluumatkaa aurinkoisella rannalla. Onneksi sateet ja korkea nousuvesi on pitänyt rantahiekan kovana, jolloin sitä on hieman helpompi kävellä.

Miellyttävämpää vaihtelua rutiiniin saadaan vieraista. Kylään saattaa pölähtää vieraita resortista tai mantereelta. Ja koska museomme on jotakuinkin ainoa nähtävyys kylässä, houkuttelee se vierailijoita piipahtamaan. Eikä moista PR-tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Joten eikun avaimet käteen ja museolle kertomaan projektista ja kilpikonnista.

Ensi viikon jälkeen sitten alkaakin hulina. Projekti on vähän ylibuukattu tammikuun alkupuoliskolla, joten hommia saa varmasti tehdä ihan reippaasti. Onneksi saamme henkilökuntaan silloin lisäpuhtia uudesta fieldleaderista. Lisäenergiaa tarvitaan.

Mutta ensi viikon aikana voimme vielä rentoutus ja suunnitella tulevaa kaiken puuhastelun ohessa.

Ajantaju hämärtyy

Olen ollut saaressa kuusi päivää ja jo nyt päivät alkavat sekoittua, enkä enää muista mitä tein kaksi päivää sitten. Rannan ja kylän ulkopuolisen elämän olen unohtanut jo aikaa sitten.Ehkä aamukävely rannalla on niin meditatiivista, että aivot tyhjenee kaikesta ylimääräisestä ja kun palaa rannalta takaisin kylään, ei enää muista edellisen päivän asioita ja tekemisiä.

Kilpikonnista ei vielä ole jälkiä, mutta joka aamu lähdetään rannalle toiveikkaina. Huomenna saapuu ensimmäinen vapaaehtoinen ja on pakko käydä mantereella ostoksilla. Sitten jännitetään pääseekö toinen vapaaehtoinen lähtemään Suomesta lakkoilevien emojen takia. Pidän peukkuja, sillä apu tulee tarpeeseen.

Onneksi uusi thaimaalainen tulkki/opettaja/yhteisön kontakti vaikuttaa oikein hyvältä ja aikaansaavalta ihmiseltä. Se antaa toivoa siitä, että saamme paljon aikaseksi myös yhteisössä tämän kauden aikana. Jospa vaikka saisimme aikaan englanninkielen opiskelutkin, jota viime kaudella turhaan yritettiin moneen kertaan. Ehkä ihmisten bisnesvaistot ovat heränneet ja englannin kielen taidosta on tullut haluttu ja kiinnostava.

Positiivisella mielellä, ehkä jopa yltiöpositiivisella, kohti uutta kautta, jonka virallinen aloitus on huomenna.

Bangkokissa

Bangkok ei jostain syystä ole lempikaupunkejani. Ehkä se vaan on liian iso ja meluinen. Yllättäin kyllä löysin hyvin hiljaisen majapaikan läheltä Khao San roadia. Tosin aikaerosta johtuen en nukkunut kauhean hyvin. Illalla kävin syömässä aiemmin hyväksi todetussa pikkuputiikissa lähellä majapaikkani Rambutri-kadulla. Mr. Yui tekee aivan loistavaa vihreää currya ja sen seuraksi pitää ottaa tuoreesta mangosta tehtyä mehua. Nam. Hintaa illalliselle tuli 60 bathia.

Tänään otin paikallisen bussin 53 rautatieasemalle ostamaan lippua huomiseen junaan. Ystävällisesti lipunmyyjä bussissa tuli sanomaan, että seuraavassa jäät pois. Ja advance booking onnistui hyvin. 480 bathia toisen luokan vaunussa istumapaikka Chumphoniin. Ilmastoinnilla. Toinen vaihtoehto olisi ollut tuulettimella, mutta ehkä 7 matkalla on hyvä olla ilmastointi. Sitten soitin hostelliin ja onneksi siellä oli tilaa, eikä tarvinnut ryhtyä soittelemaan useampaa läpi.

Kävelin läpi China townin takaisin ja se kävikin yllättävän nopeasti. Jotenkin matka tuntui bussissa paljon pidemmältä, mutta ehkä se kiertää jonkin verran. Nyt olen istunut kohta reilun tunnin ja yrittänyt selvittää miten saan mokkulani toimimaan täällä, kun ei ole sopimusoperaattoria. Taidan kohta luovuttaa ja hankin toisen mokkulan, jossa on oma softa tallella. Tällaiset operaattoreiden omat softat aiheuttavat vain ongelmia matkustellessa.

Kirpeä keli

Olipas kirpakka aamu tänään! Piti hakea talvitakki ja kengät vintin kätköistä, että uskalsin pistää nenäni ulos. Toivon, ettei pakkanen kiristy ihan hirveästi ennen Thaimaahan lähtöä. Muuten lämpötilaerosta toipumiseen voi mennä useita päiviä.

Thaimaan merikilpikonnien pesinnästä ei ole vielä kuulunut korviini tietoja. Toivon, että se tarkoittaa enemminkin sitä, ettei kukaan ole käynyt katsomassa rannoilla kuin sitä, ettei pesintä ole alkanut. Kohta pääsen itse katsastamaan tilanteen.

Italian ja Kreikan reissun kustannukset on nyt laskettu. Matkoihin (lennot, junat, bussit ja laivat) meni noin 1000€. Siitä noin 320€ meni lentoihin, 350€ juniin, 250€ laivoihin ja loput busseihin. Majoitukseen kului rahaa vähän yli 400€, sillä suurimman osa ajasta asuin ilmaiseksi projekteissa tai ystävien luona. Muutamina öinä nukuin junissa ja laivoissa.

Erinäisiin muihin kuluihin (puhelin, internet, laukun säilytys jne) meni vajaat 100€. Ruokiin, ostoksiin ja harrastuksiin (näyttelyt, sightseeing, museot jne.) meni noin 630€. Eli kaiken kaikkiaan 71 päivän reissuun meni 2350€. Se tekee noin 33 euroa per päivä.

Reissu on päättynyt

Olen palannut kotiin. Hieman synkkään ja kylmään Suomeen. Tuntuu aika omituiselta olla täällä ja kuulla ihmisten puhuvan kieltä, mitä ymmärrän. Jotenkin tuntuu siltä, että pitäisi seurata kaikkia keskusteluja. ;)

Ihan vielä en ole ehtinyt miettiä miten koko reissu meni ja laskea mitä reissulle tuli kaikkiaan hintaa. Päällisinpänä on tällä hetkellä ihmetys siitä, kuinka halvalla Euroopassa voi lentää verrattuna siihen minkä verran junat ja laivat maksavat.

Enkä mitenkään voi ymmärtää, että miten lentomatka lähes tyhjässä koneessa on niin paljon halvempaa kuin kolme kertaa lyhyempi matka melko täydessä junassa. Ehkä sen ymmärtämiseen tarvitaan korkeampaa matematiikkaa.

Junayhtiöt ovat usein valtioiden omistuksessa ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen hinnat ovat välillä aika uskomattomia. Ja se, että eikö voisi viimeisiä paikkoja junassa myydä halvalla ennemmin kuin hirveän kalliilla. Monta kertaa ei ole juurikaan valinnan varaa, eikä vuoroja tule lisää vaikka junat olisivat ihan täynnä. Joustavuus puuttuu. Ehkä se johtuu koko junaliikenteen organisoinnin hankaluudesta. Tai ehkä tässä olisi suuri kehittämisen paikka.

Lentomatkoissa on kovaa kilpailua ja selkeää ylitarjontaa monilla välimatkoilla ja hinnat ovat todella halpoja. Ei voi olla kannattavaa lentää 50 ihmistä noin 100€ hintaan koneessa. Ja siitäkin hinnasta puolet on veroja, jolloin lentoyhtiölle jää noin 2500€ per lento. Sillä tuskin maksetaan henkilöstön palkkoja ja lennon kustannuksia.

Kyllä jokin mättää ja pahasti tässä yhtälössä. Ei voi syyttää kansalaisia siitä, että he valitsevat lentokoneen junan tai laivan sijaan. Ympäristöystävälliseen matkailuun pitäisi kannustaa paljon enemmän. Siihen taas vaaditaan poliittista tahtoa ja päättäväsisyyttä.

Pompeii - finally

I had planned to go to Pompeii on this trip already two times before and so I decided to go in whatever weather. I took the circumvesuvius train from Naples centrale and after 30 minutes arrived to Pompeii Scavi. The old Pompeii is very short walk from the train station.

After buying a drink bottle with horrid price got my 11 euro ticket to the site. After some thought, I went back and also bought the audioguide. I usually am not a great fan of them, but this time it was better option than just a map or a guide book.

Area is big and pretty complex. Audio guide gave nice historical details as well as information for most of the open excavations. There is nearly 100 different specific sites you can visit and I nearly did all of them that were open. Some which were in the map, where not open, but then others that were not in the map were. It was a bit confusing.

I walked around for nearly 6 hours. I did not do any of the suggested tours, but made one of my own and managed to escape the big tourist growds sometimes. Even in November there were quite a few tourists and big groups. I can just imagine how it is in spring or summertime. Ugh.

I was very impressed by the site. This is one of the top Roman or Greek ruins I have seen. And I have seen a few by now. In Pompeii you can go into houses, imagine how people lived there and see their taste in decoration and furnishing. I loved the deep red painted walls and beautiful decorations. I wish I had the patience to paint my house walls similar style. I am very inspired by the colors and I am ready to go and buy the paint when I arrive home. :)

Lot of the statues and mosaics have been taken to museum in Naples, but still there is plenty to see here too. You can see the storage full of artefacts found on the site. Some of these were people living in Pompeii when the Vesuvius erupted. The city was just recovering from the earthquake and then the volcano erupted. People did not evacuate the city, but stayed and hid in their houses, which they had just been renovating.

You can see the volcano looming over the ruins. It is active volcano and can errupt any day.