Olen ollut saaressa kuusi päivää ja jo nyt päivät alkavat sekoittua, enkä enää muista mitä tein kaksi päivää sitten. Rannan ja kylän ulkopuolisen elämän olen unohtanut jo aikaa sitten.Ehkä aamukävely rannalla on niin meditatiivista, että aivot tyhjenee kaikesta ylimääräisestä ja kun palaa rannalta takaisin kylään, ei enää muista edellisen päivän asioita ja tekemisiä.
Kilpikonnista ei vielä ole jälkiä, mutta joka aamu lähdetään rannalle toiveikkaina. Huomenna saapuu ensimmäinen vapaaehtoinen ja on pakko käydä mantereella ostoksilla. Sitten jännitetään pääseekö toinen vapaaehtoinen lähtemään Suomesta lakkoilevien emojen takia. Pidän peukkuja, sillä apu tulee tarpeeseen.
Onneksi uusi thaimaalainen tulkki/opettaja/yhteisön kontakti vaikuttaa oikein hyvältä ja aikaansaavalta ihmiseltä. Se antaa toivoa siitä, että saamme paljon aikaseksi myös yhteisössä tämän kauden aikana. Jospa vaikka saisimme aikaan englanninkielen opiskelutkin, jota viime kaudella turhaan yritettiin moneen kertaan. Ehkä ihmisten bisnesvaistot ovat heränneet ja englannin kielen taidosta on tullut haluttu ja kiinnostava.
Positiivisella mielellä, ehkä jopa yltiöpositiivisella, kohti uutta kautta, jonka virallinen aloitus on huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti