Linosan rutiinut

Linosassa aurinko paistaa ja välillä tuulee reippaasti, eikä yhteydet mantereeseen pelaa. Elämä on aika idyllistä pienessä kylässä ja meille on muodostunut omat päivärutiinit. Käymme aamukahvilla ja kroisantilla yhdessä paikallisista kahviloista, vuoronperään jokaisessa, että rahat jakaantuvat tasaisesti. Samaa systeemiä noudatetaan myös aperitiivon suhteen, tosin käymme hieman useammin Dammusossa, sillä se on ihan keskustassa ja siellä tuntuvat olevan "kaikki".

Apretitiivossa on se kiva juttu, että baari tarjoaa naposteltavaa ihan ilmaiseksi. Lasi viiniä maksaa 4 euroa ja kaupan päälle saa leipää. oliiveja, suolapähkinöitä ja pizzapaloja.

Lounasleivät pakataan usein mukaan meren ääreen, jossa loikoillaan pari tuntia auringossa ja vilvoitellaan välillä meressä. Illallinen syödään yleensä vasta yhdeksän jälkeen, joten aperitiivon naposteltavat tulevat tarpeeseen, kun seitsemän aikaan jo nälkä kurnii vatsassa. Illallinen on yleensä kohtalaisen ruhtinaallinen. Ensin syödään primo piatti pastaa ja sitten secondo piatti lihaa, kalaa tai kasviksia. Sen jälkeen on usein vielä jälkiruokaa ja sitten kahvit. Viiniä tietysti kuluu ruokajuomana. Sitten kello onkin jo yksitoista ja valmistaudutaan drinkille Dammusoon.
Siellä yleensä juodaan yksi tai max kaksi lasia viiniä tai vahvempaa, istutaan kadunvarrella ja höpistään pari tuntia.

Syömisten ja juomisten välillä tehdään töitä merikilpikonnien pelastuskeskuksessa. Aamulla siirretään poikaset ruokintakulhoihin ja annetaan niille kalaa. Isompien poikasten ruoka punnitaan ja merkitään ylös. Pienempien ruokaa ei vielä punnita, sillä ne vasta availevat suuta ja maiskuttavat yhtä pientä palaa tuntikaupalla. Ruokailun jälkeen ne siirretään vähäksi aikaa aurinkoon. Vartin välein vahditaan, ettei vesi ole liian kuumaa. Ja vähän päästä siirrämme ne taas varjoon. Kissat saavat myös aamulla ruokansa. Tosin niiden mielestä kalanpyrstöjä ei ole koskaan tarpeeksi ja ne käyvät naukumassa kalojen paloittelijan vieressä lähes koko aamun.

Isommat kilpikonnat ruokitaan joka toinen päivä iltapäivisin. Niiden ruokkiminen käy yleensä aika nopsaan, sillä isoin niistä Cleopatra pistelee poskeen kilon kalmareita tuossa tuokiossa. Suurin osa kilpikonnista on löytynyt merestä kellumasta ilman että ne pystyvät sukeltamaan. Se tarkoittaa sitä, että ne ovat syöneet muovia ja se on tukkinut niiden ruuansulatuksen. Keskuksessa niitä pidetään sen aikaa, että ne ovat kakanneet muovit pois, syövät taas reippaasti ja pystyvät sukeltamaan pohjaan. Surullisempia tapauksia ovat ne, jotka ovat nielaisseet pitkäsiiman koukun. Siitä voi olla seurauksena pahojakin vammoja, joiden hoitoon kuluu aikaa.

Yhdellä kilpikonnista on iso reikä leuassa ja siinä on lihasten lisäksi lähtenyt pala luusta, mikä alistaa sen hyvinkin pahalle tulehdukselle, joka voi johtaa kuolemaan.

Kerran viikossa puhdistetaan tankit ja tarvittaessa uima-allas. Niiden puhdistamiseen kuluu aina reippaasti aikaa, sillä likainen vesi pitää viedä putkea pitkin mereen ja sitten uutta tilalle pienen pumpun avulla.

Täällä Linosalla on myös pieni mustahiekkaranta, jossa tänä vuonna pesi kaksi valekarettikilpikonnaa. Neljästä pesästä odotamme vielä viimeistä ja huomenna on tarkoitus aloittaa ympärivuorokautinen vahti rannalla pesän vieressä. Tarkoituksena on saada mitattua kaikki kilpikonnanpoikaset ja myös seurata pärjäävätkö ne kaikki meressä alkutaipaleensa. Ne poikaset, jotka meillä on tällä hetkellä keskuksessa ovat olleet syntyessään niin heikkoja, etteivät ole pärjänneet tai sitten joku on löytänyt ne myöhemmin veneensä vierestä. Poikaset hakeutuvat mereen päästyään virtauksiin ja sitten mahdollisimman pian levälauttojen tai muiden vedessä kelluvien juttujen suojiin. Niillä riittää noin 10 päiväksi ruokaa ruskuaispussista ja sitten niiden pitää löytää ruokaa merestä.

Keskuksessa ne saavat kyllä hieman erilaista ravintoa kuin luonnossa, siellä ne tuskin saavat vielä noin pienenä kaloja tai kalmareita kiinni ja niistä palaa irti. Toivottavasti niistä tulee keskuksen hoivissa niin vahvoja, että ne pärjäävät vapauteen päästyään ja osaavat vältellä vaaroja.

Linosalla

Corin jälkeen alkoi taas reissaaminen. Lauantaiaamuna kävimme ensin kastelemassa Claudion rakkaat puut ja sen jälkeen piipahdimme lounaalla. Sitten pääsimme kyydillä Nemi-järvelle ja ihailimme järvimaisemia, josta lähdimme Hannan kanssa paikallisjunalla kohti Roomaa. Meille oli kerrottu, että liput voi ostaa junasta, mutta kun kysyin lippuja, niin meille sanottiin vain että Vabene, hyvä on. Eikä mitää lippuja myyty. :O

Perillä Roomassa löysimme Hotelli Beautifulin aika nopeasti ja saimme ihan siistin neljän hengen huoneen. Tosin se oli ekassa kerroksessa neljännen sijaan, mutta oh well. Kävimme noukkimassa Annen rautatieasemalta ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Olen jo monet kerrat Roomassa halunnut käydä Afrikkalaisessa ravintolassa, mutta aina se on ollut kiinni. Nyt ei ollut kiinni, mutta ei ollut enää yhtään vapaata pöytää. Nyyh.

Kävelimme sitten parin korttelin päähän perinteiseen pizzeriaan, jossa söimme ensin antipastit ja sitten Anne ja Hanna söivät pääruokansa. Minä jäin ilman. Tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, mitä otamme ja siitä huolimatta jäin ilman. No, saimme litran talon viinä puoleen hintaan. Ja olin sentään syönyt alkupalat.

Aamulla söimme ho(s)tellin aamiaisen, kahvin, mehun ja kuivan kroissantin, jonka jälkeen raahasimme rinkkamme säilytykseen ja ryhdyimme kiertämään nähtävyyksiä. Quirinale, Colosseum, Forum Romanum, Minervan aukio, Pantheon, Vatikaani ja viimeksi Trevin suihkulähde. Siinä se päivä vierähti ja olimme valmiit yöjunaan kohti Palermoa.

77 euron makuupaikka oli ihan siedettävä, saimme lakanan, tyynyn, peiton, vettä ja aamun lehdet sillä hinnalla. Saatiin nukuttua ihan ok, vaikka juna jonkin verran keinuttikin. Mitään ihmeempää meteliä ei kuulunut. Palermossa kävimme pikaisesti haukkaamassa aamupalaa. Hannan vege-panniinissa oli kinkkua, mutta muuten alkaa aamupalan tilaus jo sujua. :)

Agrigenton junassa meitä odotti yllätys, kun noin tunnin matkan jälkeen yksi matkustaja kertoi meille, että nyt pitää vaihtaa bussiin. Missään muualla meille ei oltu kerrottu tästä, eikä henkilökuntakaan tätä maininnut. No tietysti meitä oli enemmän kuin mitä yhteen bussiin mahtui istumaan ja sitten piti neuvotella, että voidaanko ajaa vai pitääkö odottaa toista bussia. Onneksi emme joutuneet koko matkaa seisomaan, mutta Linosan lauttaa ehtiminen alkoi tehdä tiukkaa. Kun vihdoin pääsimme Agrigenton juna-asemalle syöksyimme taksiin. Kysyin, että kuinka kauan matka kestää ja suhtauduin vastaukseen 15 minuttista hieman epäillen. Mutta iloksemme noin 15 minuuttia myöhemmin olimme satamassa ja juoksin ostamaan liput. Meillä jäi vielä 7 minuttia luppoaikaa ennen lautan lähtöä. :)

Meri oli tyyni ja matka Linosalle sujui rattoisasti jotain tyhmää taisteluelokuvaa katsellessa. Dubattuna italiaksi tietysti.

Perillä Linosalla pääsimme vihdoin laskemaan rinkat selästämme vähäksi aikaa. Talo on aikalailla täynnä porukkaa, joten jaamme huoneen neljän muun tytön kanssa. Illalla pääsimme heti katsomaan kun kolme valekarettikilpikonnaa päästettiin vapauteen ja tutustuimme peri-italialaiseen ruokaan. Pastaa ja canneloneja. Söimme noin kello 23. Jonka jälkeen porukka lähti katsomaan elokuvan tekoa ja minä menin nukkumaan. :)

Italiassa

Ugh, en kylla tykkaa tuosta lentomatkustamisesta yhtaan. Korvat oli lukossa, kun oli flunssa. Takana istuva tyyppi potki ja toni koko matkan, joten en saanut nukuttua. Niin mielellani olisin tullut junalla ja laivalla. No, ei mahda mitaan ja taalla ollaan. Kirjoitan tata pienessa kahvilassa, joten aakkoset on mita on. :)

Olimme yota paikallisessa pienessa hotellissa. 25€/yo. Aamulla lahdimme toihin auttamaan Claudiota puiden istutuskuoppien kaivamisessa ja teltan pystytyksessa maalle. Kuumaa hommaa. Olen kaynyt paikassa jo kolmena vuotena perakkain ja se on muuttunut ihan huikeasti. Sielta on kaikki risukko puhdistettu ja Claudio on istuttanut paikallisia puita. Nyt vaan on ollut hirvean kuiva kesa, joten puut kaipaavat vetta, jota menemme sitten huomenna sinne kantamaan.

Tanaan on kuitenkin aika nauttia Italialaisesta ruuasta ja viinista. Ciao!

Roomaan lentäen :(

Hirveän sisäisen taistelun jälkeen luovutin ja ostin lennon Helsingistä Roomaan. Harmitti ihan vietävästi, mutta näköjään 2 viikkoa ennen matkaa on aika mahdotonta saada kohtuuhintaisia lippuja laiva-juna-yhdistelmällä Roomaan. Jos olisin ollut lähdössä matkaan yksin, olisin saattanut siitäkin huolimatta lähteä seikkailemaan ja ostaa juna/bussiliput sitä mukaa matkalta. Aikaa olisi mennyt varmasti huomattavasti enemmän kuin suunnittelin, mutta olisin todennäköisesti päässyt Roomaan alle 300 euron. Netistä en enää saanut matkaa alle 400 euron. Lentolipun hinta yhteen suuntaan oli 140€.

No, ei mahda mitään. Sen kanssa on vaan nyt elettävä. Saavun Roomaan siis torstaina 2. syyskuuta ja menen samantien moikkaamaan tuttuja Coriin. Cori on kyllä Italian maaseutua ihan parhaimmillaan. Tykkään vanhasta kaupungista vuoren rinteestä. Sen pienistä kujista ja vanhoista kivitaloista. Siellä on myös yllättävän paljon historiallisia nähtävyyksiä. On hauskaa bongailla vanhojen temppeleiden raunioita ihmisten pihoilla ja taloissa ja eksyä kaupungin sokkeloisilla kujilla.

Paikallisissa ravintoloissa saa erinomaista ruokaa ja viiniä alle 10 eurolla ja aamun cappucinon saa eurolla. Ystävilläni on myös pieni oliivilehto ja siinä vieressä on alue, joka on ollut pitkään hylättynä, mutta nyt ystävieni organisaatio on ryhtynyt palauttamaan tälle alueelle paikallista puita ja kasveja. Mahdollisesti ehdin parin päivän aikana auttaa tässä projektissa. Vaikka suurin osa ajastani menee varmasti Thaimaan merikilpikonnaprojektin viime kauden raportin viimeistelyyn ja seuraavan kauden suunnitteluun.

Odotan innolla paluuta Coriin ja Italiaan. Ajatus saa hymyn huulilleni.

Päivä biologina -tilaisuus Nuuksiossa

Päivä biologina -tilaisuus Nuuksiossa sujui lauantaina tosi hyvin, vaikka aamupäivän sade ja ukkonen hieman hidasti tahtia.

Oli kyllä huonoa tuuria, että just eilen piti ukkostaa ja sataa aamupäivän, kun perjantaina valmistelu Nuuksiossa sujui hienossa auringonpaisteessa. Tosin parin tunnin kävely 30 asteen lämmössä olisi voinut olla aika hurjaa, joten ehkä aamun sade oli kuitenkin se parempi vaihtoehto. Se ei loppujen lopuksi haitannut hirveästi, kun muutimme aikataulua ja söimme lounaan lounastuvalla.

Meillä oli mukana 12 reipasta luonnosta ja vapaaehtoistyöstä kiinnostunutta osanottajaa, joita ukkonen ja sade ei ollut pelottanut jäämään kotiin. Yksi osanottaja oli juuri palannut Bioshperen Altain lumileopardiprojektista ja kaksi oli lähdössä pikapuoliin Hodurasiin sukeltamaan. Yksi nuori pari miettii ensi keväänä lähtöä Karibian merikilpikonnaprojektiin, yksi pari oli ensimmäistä kertaa tutustumassa Nuuksion luontoon ja pari osanottajaa ovat kehittämässä vastuullista matkailua Suomessa. Yhdistävänä tekijänä oli kaikkien kiinnostus luonnonsuojeluun.


Aamupäivän aikana kerroimme vapaaehtoisprojekteista ja tutustuimme tutkimusprojekteissa käytettävään laitteistoon. Tutuksi tulivat jäljittimet, tunnistimet, mittauslaitteet, kompassi, kiikarit, gps, kartta ja jopa myrkyn poistaja.

Iltapäivällä ohjemassa oli opastettu kävelykierros Nuuksion kansallispuistossa. Touko, meidän oppaamme, kertoi puistossa asuvista eläimistä ja ekosysteemistä. Opimme muun muassa, että Mustalamme turvemättäiden alta voi sukeltaa, liito-oravapariskunnalla voi olla 10 pesäkoloa, lehmukset Nuuksiossa ovat alueen vanhimpia puita ja että uroshirven kakkapapanat ovat eri muotoisia kuin naaraan. 

Päivän aikana ei mitenkään ehtinyt kertoa kaikkia hauskoja tarinoita Nuuksion kansallispuistosta eikä vapaaehtoisprojekteista, mutta pitäähän sitä jättää jotain myös seuraavaan kertaan. Toivottavasti osallistujat saivat päivästä kuitenkin pienen kipinän vapaaehtoisprojekteihin ja lähtevät Nuuksioon tai muihin kansallispuistoihin myös omatoimisesti.

Italian alkumatkan suunnitelma tehty

Olen surffaillut SiljaTallinkin, Finnlinesin, Deutche Bahnin, Trenitalian, Siremarin, Ferrylinesin, Alitalian, ebookersin, Meridianan ja Hotelworldin sivuilla ja vihdoin on Italian matkan ensimmäiset 2 viikkoa suunniteltu. Hinnoistakin on jokin arvio, tosin junamatkojen hinnat vaihtelevat päivittäin ja lopullisen hinnan näkee vasta varauksen tehdessään.

Onhan se harmittavaa, että ekologisempi laiva-juna vaihtoehto on paljon kalliimpi kuin nopea lento kohteeseen. Jos katsotaan pelkästään lippujen hintoja, tulee ekologiselle matkalle Helsingistä Linosan saareen Italiassa hintaa noin 376€. Aikaa matkaan kuluu lyhimmillään 4,5 päivää. Tämä siis yhteen suuntaan.

Saareen asti ei pääse lentämällä, mutta lähisaarelle Lampedusalle pääsee ja todennäköisesti vielä saman päivän aikana sieltä voi ottaa nopean veneen Linosalle. Lentojen menopaluu hinnaksi tulee noin 380€ ja venematka on noin 40€ suuntaansa, joten lentämällä pääsee yhteen suuntaan noin 166€ halvemmalla. 

Hitaasti matkustettaessa kuluu toki rahaa myös ruokaan ja juomaan. Miksi ihmeessä siis kukaan haluaa matkustaa 4-5 päivää laivalla ja junalla kun kerran lentämälläkin pääsee? Minä! Lentäminen vaan on ympäristön kannalta niin paljon huonompi vaihtoehto. Ja minun mielestäni matka alkaa siitä, kun suljen kotioven. Nautin matkustamisesta, enkä pelkästään perille pääsemisestä ja oleskelusta määränpäässä. Vaikka määränpää, Linosa, onkin erityisen mieluinen, sillä saan tehdä töitä merikilpikonnien hyväksi ja nähdä ystäviä pitkästä aikaa.

Pidän merellä olosta ja nautin maisemien katselusta junan ikkunasta. Kuka se oli, joka sanoi "hitaasti matkustettaessa sielukin ehtii mukaan"?