Hirveän sisäisen taistelun jälkeen luovutin ja ostin lennon Helsingistä Roomaan. Harmitti ihan vietävästi, mutta näköjään 2 viikkoa ennen matkaa on aika mahdotonta saada kohtuuhintaisia lippuja laiva-juna-yhdistelmällä Roomaan. Jos olisin ollut lähdössä matkaan yksin, olisin saattanut siitäkin huolimatta lähteä seikkailemaan ja ostaa juna/bussiliput sitä mukaa matkalta. Aikaa olisi mennyt varmasti huomattavasti enemmän kuin suunnittelin, mutta olisin todennäköisesti päässyt Roomaan alle 300 euron. Netistä en enää saanut matkaa alle 400 euron. Lentolipun hinta yhteen suuntaan oli 140€.
No, ei mahda mitään. Sen kanssa on vaan nyt elettävä. Saavun Roomaan siis torstaina 2. syyskuuta ja menen samantien moikkaamaan tuttuja Coriin. Cori on kyllä Italian maaseutua ihan parhaimmillaan. Tykkään vanhasta kaupungista vuoren rinteestä. Sen pienistä kujista ja vanhoista kivitaloista. Siellä on myös yllättävän paljon historiallisia nähtävyyksiä. On hauskaa bongailla vanhojen temppeleiden raunioita ihmisten pihoilla ja taloissa ja eksyä kaupungin sokkeloisilla kujilla.
Paikallisissa ravintoloissa saa erinomaista ruokaa ja viiniä alle 10 eurolla ja aamun cappucinon saa eurolla. Ystävilläni on myös pieni oliivilehto ja siinä vieressä on alue, joka on ollut pitkään hylättynä, mutta nyt ystävieni organisaatio on ryhtynyt palauttamaan tälle alueelle paikallista puita ja kasveja. Mahdollisesti ehdin parin päivän aikana auttaa tässä projektissa. Vaikka suurin osa ajastani menee varmasti Thaimaan merikilpikonnaprojektin viime kauden raportin viimeistelyyn ja seuraavan kauden suunnitteluun.
Odotan innolla paluuta Coriin ja Italiaan. Ajatus saa hymyn huulilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti