Matkalla

Matka on virallisesti alkanut. Istun Helsinki-Vantaan kentällä jo. :)

Pikkasen jäi pakkaaminen viime tippaan, mutta ei tarvinnut edes juosta bussiin ja olin kentällä ihan ajoissa.

Harmittavasti kentän ainoa pankkipalvelu on poistettu ja nyt pitää rahat vaihtaa money exchangessa, jossa on jaossa vanhoja dollareita. Niiden kanssa pitää olla tosi tarkkana, sillä monessakaan maassa kuluneet setelit eivät kelpaa ja 50 dollarin seteleiden kanssa on hankaluuksia maksaa. Nytkin piti pyytää vaihtamaan pari seteliä, jossa oli jotain tahroja. Toivottavasti muut kelpaa.


Mutta hienoa täällä on se, että on ilmainen netti. Näin pitäis olla joka kentällä. Odottelu kuluu joutuisasti, kun voi tsekata meilit ja päivittää statuksen fb:hen. Ja katella mitä muille kuuluu.


Tänään lyhyt lento Lontooseen ja yöksi kaverin luo Rochesteriin. On kuulemma grillausta odotettavissa illalla ja sehän on mukavaa. Lento Englantiin hiukan kirvelee, mutta Suomesta ei pääse Grenadalle sen suorempaa. Muut reitin kiertää ja joutuu vaihtaan monella kentällä. Lontoosta sentään pääsee suoraan Grenadalle. Eikä edes kestä hirveän kauan. Huomenna illalla jo perillä.

Getting ready to roll

Okay. I am one of those people that leave things to the last minute. And so, no surprise I am getting a bit busy here. Quite a few things I could have done a bit earlier like go to the movies as discount ticket is expiring or buy things that I need for the trip.

But this time there were few surprises and last minute changes that I did not predict. Friend of a friend is in need of a place to stay and mine is free while I am gone. So need to make room for her things.

Volunteering taster day arrangements for August are still not finished, but I need to wait for an answer to my e-mails.

Testing of a new webservice, that I long time ago promised to help with, is just starting today. Oh well...

Friend wants to hear about possibilities to volunteer with a family and he just returned from holiday.

But I am not totally helpless in preparing for my trip. I have done several important things like found my passport and local sim-card among my stuff. I selected 5 books to read on this trip. I decided to take my snorkeling fins instead of the scuba-ones. I check my first-aid kit and medications needed, just in case. I printed my travel documents and checked that I have credit on my card.

And there is plenty of time left. Two days. Almost.

Meinaa tulla kiirus

Miten aina onkin niin, että pari vikaa päivää ennen reissuun lähtöä meinaavat väkisin mennä hösseliksi. Taidan olla niitä ihmisiä, jotka jättää asiat viime tippaan. Olisi jo luullut, että menisi tämä lähtö ihan rutiinilla, mutta ei. Aina tulee jotain uusia juttuja. Tällä kertaa erinäisten aikataulujen yhteensovittaminen ja pienet viimehetken käänteet tekevät tästä ja huomisesta kiireisiä.

Leffalippu umpeutuu reissun aikana, joten pitää mennä katsomaan Liisa Ihmemaassa. :)
Kaverin kaveri tarvitsee asunnon, ja kun en ollut suunnitellut tälle reissulle vielä asukasta, nyt pitää laittaa asunto sellaiseen kuntoon, että siellä voi joku toinen majailla. Mitenkään en ehdi parissa päivässä siivota kaikkia omia rojujani pois, mutta jotain on pakko siirtää vintille.
Toinen kaveri tuli juuri lomamatkalta, mutta haluaa vielä ennen mun lähtöä jutella mahdollisuudesta lähteä koko perheen voimin vapaaehtoisprojektiin. Sekin jäi sitten näille parille viimeiselle illalle.
Olin jo aikaa sitten lupautunut yhden uuden webbipalvelun testaajaksi ja sekin homma alkoi vasta tänään. Huh.
Elokuussa järjestettävän vapaaehtoisprojektien taster-päivän järjestäminen jää vähän kesken. Odottelen vielä yhtä sähköpostia tuolta metsähallituksen suunnalta. Tuskin se ehtii enää huomenna tulla. Hmm....
Pitää käydä ostamassa ekologista shampoota ja hoitoainetta. Ajattelin tällä kertaa kokeilla shampoopaloja.

Mutta mutta, ei kaikki asiat ole tekemättä. Olen etsinyt passini ja paikallisen sim-kortin. Valitsin snorklausräpylät sukellusvermeitten sijaan. Valitsin viisi kirjaa mukaan. Tarkistin lääkkeet ja muut ensiaputarpeet. Printtasin matkalipun tiedot varmuuden vuoksi. Ostin Turun sinappia ja Auran sinappia Englannin majoituspalkaksi. Otin varmuuskopioita tietokoneelta. Vein kuukauden aikana kertyneet lehdet ja muut kierrätykseen. Pistin tilatut lehdet tauolle ja katsoin että luottokortilla on katetta.

Ja onhan tässä vielä hyvin aikaa. Kaksi päivää. Melkein.

Suunnitelmia

Tuli yllättävä käänne mun Karibian reissuun, kun kävi ilmi, että Lazy Lagoon, jossa aina olen ollut yötä ei jostain syystä olekaan tänä kesänä auki. Toivotaan, ettei paikka kuitenkaan ole mennyt konkkaan, sillä se on ollut mukava paikka asua. Niin sopivassa paikassa.

No ei se mitään, sitten piti ryhtyä etsimään uutta majoitusta. Karibialla harvemmin törmää hostelleihin, eikä sellaista löytynyt Grenadaltakaan. Mutta löytyi sentään pari edullisempaa hotellia (70USD/yö) ja törmäsin myös mielenkiintoiseen webbisaittiin, jossa kerrottiin B&B vaihtoehdoista tai oikeammin kotimajoituksesta http://www.homestaysgrenada.com/

Olin oikein positiivisesti yllättynyt tällaisesta mahdollisuudesta, mutta päädyin valitsemaan majoituspaikaksi kuitenkin Caribbean Cottage Clubin. Tämä siitä syystä, että vaatii vapaaehtoiselta aika lailla rohkeutta mennä asumaan yksin johonkin taloon, jonka neipurustosta ei ole tietoa. CCC:ssä on joskus aiemminkin majoittunut vapaaehtoisia ja paikallisetkin ovat todenneet sen turvalliseksi paikaksi.

Pientä epävarmuutta matkaan tuo myös British Airwaysin henkilökunnan alkanut lakko. Tosin sen pitäisi olla jo ohi siinä vaiheessa kun on mun lennon vuoro (6.6.), mutta tiedä sitä sitten. Onneksi hyvä ystävä asuu kohtuullisen matkan päässä Lontoosta, niin voin majoittua hänen luonaan ja saan vielä kyydin kentälle. Ja pelkän Turun sinapin hinnalla. :)

Kun olen jo monet kerrat käynyt projektissa ja paikassa, niin asetan itselleni tavoitteen tehdä ja nähdä jotain uutta tällä reissulla. En ole vielä kertaakaan käynyt steelbändin harjoituksissa tai esityksessä, joten se pitää ehdottomasti nähdä. Edellisvuonna Carriacoulla oli myös arkeologiset kaivaukset menossa, mutta silloin en päässyt omista töistä irrottautumaan ja viime vuonna kaivauksia ei ollut. Nyt toivottavasti on ja ehdin piipahtaa paikalla.

Toki ohjelmaan pitää mahtua snorklausretki Tobago Caysiin ja illallinen Round Housessa. Ne on aina olleet kohokohtia reissussa. Kun on pari viikkoa syönyt omia sörsseleitään, niin kunnon ruoka maistuu oikein maukkaalta. Sitä paitsi paikan kokki on useana vuonna valittu Grenadan parhaaksi. Ja Tobago Caysin liemikilpikonnat ovat aivan mahtava näky. En ole missään muualla nähnyt niin montaa kilpikonnaa samaan aikaan, eivätkä ne ole moksiskaan meistä snorklaajista. Tai kuten yksi amerikkalainen snorklaaja totesi viime kerralla: "Amazing, they don't bother us at all!" - Niinpä niin.

Kohta Karibialle merikilpikonnaprojektiin

Pari viikkoa aikaa lähtöön kohti Karibian lämpöä ja pesiviä kilpikonnia.

Aiemmin keväällä kun mietin, että voinko taas lähteä projektiin, vaikka juuri tulin Thaimaasta, en kyennyt kuvittelemaan tilannetta, etten olisi lähtenyt. Asiaa ei varmastikaan auttanut Tomin kirjoittamat ajatukset paikasta ja videot merikilpikonnista.

Ja koiria on ikävä. Näen jo silmissäni kuinka Zhawe ja Calimero tulevat vastaan ja pyörivät innoissaan jaloissa. Vaikkeivat ne ehkä heti mua muistakaan, parin päivän päästä olemme taas ylimmät ystävät ja Zhawe ei päästäisi lähtemään mihinkään ilman, ettei hän tule mukaan.

Tietysti odotan myös tuttujen rantojen partiointia ja niitä mahtavia merinahkakilpikonnia, jotka tulevat rannalle pesimään. Unohtamatta myöskään snorklausreissuja ja kaikkea sitä mitä aiemmin ei ole nähty ja koettu. Vaikka paikka on tuttu ja monet asiat samoin kuin ennenkin, monet asiat ovat varmasti myös muuttuneet.

Toivottavasti ovat muuttuneet parempaan suuntaan, mutta siitä ei näissä projekteissa ole takeita. Ihmiset yllättävät aina käsittämättömillä teoillaan ja ajattelullaan. Vaikka monissa maissa myönnetään, että uhanalaisia eläimiä tulee suojella ja ympäristön hyvinvointi on ihmisten kannalta tärkeää, käytännön teot saattavat olla aivan päinvastaisia.

Ihailen suunnattomasti näiden suojeluprojektien vetäjiä, ihmisiä, jotka jaksavat vuosien takapakkien jälkeen tehdä suojelutyötä ja yrittävät aina uudelleen ja uudelleen saada pysyviä päätöksiä aikaiseksi. Näissä ihmisissä on jokin uskomaton voima, jonka avulla he jaksavat vuodesta toiseen.

Itse voin olla vain kiitollinen, että heitä on olemassa.

Projekti on paattynyt

Niin se sitten meni se viimeinenkin viikko. Pikkasen tuli lopussa kiire siivoamisen, inventaarion ja kaiken muun kanssa, mutta eipa se ihmetyta. En olis ollenkaan halunnut lahtea pois. Juuri kun alkoi oppia tuntemaan vahan enemman ihmisia ja muutaman sanan kieltakin. No ehka ensi vuonna uudestaan.

Koska olin jattanyt matkajarjestelyt vahan viime tippaan, paatin lahtea hitaasti kohti Bangkokia. Siella kun on talla hetkella vahan kurjat oltavat kaiken politikoinnin ja tappelujen takia. Olen ollut pari paivaa Khao Sokin kansallispuistossa ja kavin pari kertaa katselemassa nakyisiko mitaan elamaa. Ja nakyihan sita jonkin verran, mutta jotenkin KPT:lla ehti nahda jo niin paljon kaikkea, etta taalla ei paase oikein fiilikseen. Paatin kuitenkin jaada viela yhdeksi yoksi ennen kuin suuntaan Huahinin kautta Bangkokiin.

Viimeistä viedään

Viimeinen viikko projektissa on alkanut. Sateet ovat alkaneet ja välillä tulee vettä ihan reippaasti. Mikä on hyvä juttu, sillä sen jälkeen on huomattavasti viilempää ja saa kunnon yöunet.

Tänä aamuna käveltiin taas rantaa ja käytiin tarkistamassa viimeinen merinahkakilpikonnan pesä, joka on 3,8 kilometrin päässä ja siellä odotti iloinen näky. Laskin ainakin 20 jälkeä, joten tämän pesän tulos näyttää tosi hyvältä. Toivottavasti saadaan vielä muutama lisää.

Uh. Taisin jättää matkajärjestelyt vähän myöhään, ja nyt näyttää siltä, että lennot Phuketista Bangkokiin maksaa ihan liikaa. Pitänee ottaa käyttöön plan B ja matkustaa ympäristöystävällisesti bussilla. Ehkä menen matkan varrella sitten jonnekin muualle, ettei tartte ihan 13 tuntia matkustaa kerralla.