Odoteltuani 15 minuttia aloin jo miettiä, ettei kukaan tulekaan, mutta sitten minuutin päästä tuli aseman eteen auto, jossa oli tarrassa eläinten kuvia, joten päättelin, että se oli mun kyyti. Ja olihan se. Ja sitä ajanut nuorimies puhui englantia.
Eläintensuojelukeskus on noin 8 km Pianorosta johonkin suuntaan (?) ja maisemat olivat kauniita. Bellissima, kuten italialaiset sanoisivat. Perille päästyämme, sanoin päivää huoneessa olleille ja mulle näytettiin huone, johon majoittauduin yhdessä kahden muun vapaaehtoisen kanssa. Tilaa ei juurikan ollut tavaroille, joten päätin purkaa tavaroita sitten myöhemmin. Paikan kaikki muut vapaaehtoiset ovat italialaisia paitsi yksi saksalaistyttö. Hän on ehtinyt olla täällä jo reilut kolme viikoa ja tuntui aika iloiselta, kun ei enää ollut ainoa, joka ei ymmärrä italiaa. Tosin hän on täällä puoli vuotta, joten kyllä siinä ajassa oppii, kun on pakko.
Italiankielen taito olisi täällä kyllä eduksi. Tuntuu vähän väliä aika ulkopuoliselta, varsinkin silloin kun syödään, kun keskustelua käydään lähes ainoastaan italiaksi. En oikeastaan tykkää ruoka-ajoista yhtään juuri siksi, että on koko ajan vähän vaivautunut olo. En ymmärrä mitä puhutaan, tavat ja ruuat ovat erilaisia, eikä kukaan silloin tunnu kovin ystävälliseltä. Paikan omistaja ei puhu ollenkaan englantia ja hänen tyttärensä, joka on oikein mukava ja puhuu englantia tuntuu olevan koko ajan kiireinen ja liikenteessä. Tuntuu myös hieman omituiselta, että hän kyllä juo ruuan kanssa viiniä, mutta me vapaaehtoiset emme saa juoda viiniä. En tiedä onko se vaan minä, että tuntuu jotenkin epäkohteliaalta. No, kaikista ihmisistä ei voi pitää.
Vapaaehtoisia täällä on aika monta, mutta heistä suurin osa on siviilipalveluksessa. Italiassa on ohjelma, jolloin voi ilmoittautua vapaaehtoiseen siviilipalvelukseen ja saa 400€ kuukaudessa palkkaa. Paikat on joko organisaatioissa kuten täällä tai sitten erilaisissa laitoksissa vanhusten, lasten, vähäosaisten jne. parissa. Sittten on pari muuta vapaaehtoista, jotka tulevat tänne joka vuosi viikoksi tai kahdeksi.
Vapaaehtoisissa on pari oikein mukavaa tyyppiä ja heidän kanssaan tekee mielellään töitä. Muutama ei puhu juurikaan englantia, ja he tekevät työtä eri ryhmässä, joten kommunikaatiota ei ole ollut toistaiseksi kovinkaan paljon. Mutta työtä on mukava tehdä, kun porukka on kivaa. Nämä pari vapaaehtoista jaksavat selittää meille englanniksi asioita ja toistaa eläinten, kasvisten ja hedelmien nimiä italiaksi.
Eläimiä täällä on tosi paljon. Meitä on 8 vapaaehtoista ja teemme töitä 3-4 eri ryhmässä. Ryhmillä on aina omat eläimet ja ruokinta-aikataulut. Olen pari päivää tehnyt töitä maa-ryhmässä, jossa on välillä 1 tai 2 muutakin. Meillä on kaikki helpot ja vaarattomimmat eläimet kuten kanat, koirat, emut, varis, papukaijat, ketut, jänikset, pöllö, huuhkaja, kilpikonnat, hamsterit (ei taida olla oikea nimi guineapigille), iguana, pesukarhut, hevonen, lehmät ja aasi. Ruuan valintaan, paloitteluun ja jakamiseen sekä siivoamiseen menee noin 8 tuntia päivässä. Osa eläimistä ruokitaan kaksi kertaa päivässä ja osa vain kerran.
Muita eläimiä täällä on mm. simpanssit, apinat, leijonat, tiikerit, ferretit, jne. Varsinainen eläintarha. Ja kissoja ja koiria on joka puolella.
Ja täällä on yllättävän kylmä. Villasukat olisivat tarpeen. Viime yönä taisi olla jo pakkastakin. Onneksi aurinko sentään hieman lämmittää päivisin. Jos työ ei olisi palkitsevaa ja porukka mukavaa, niin tuskin täällä jaksaisi kolmea viikkoa olla. Mutta onneksi on ja niinpä se ei ihan hirveästi haittaa, että varpaita ja sormia palelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti