Hiljaista

Kylläpä yhtäkkiä tuli hiljaista kun viimeiset vapaaehtoiset lähtivät ja seuraavana päivänä lähti myös projektin tutkimusassari sairaustapauksen takia. Nyt olen kaksin meidän thaimaalaisvahvistuksen kanssa ja on ollut pakko hieman karsia hommia. Eilen tein 4 tuntia observation vuoroa ja tänään kävelin 10km. Huomenna on Koh Ran yhden pesän tarkistus ja seuraavana päivänä taas 10km. No eipä tule aika pitkäksi.

Eilen palaillessani illan suussa takaisin töistä, kävelin rantaa pitkin ja katselin merta ja autiota rantaa ja ajattelin taas kuinka onnellinen olen, että saan tehdä tätä työtä. Rahaa ei tule, mutta siitä huolimatta en kyllä haluaisi istua toimistossa ja kulkea aamulla pimeässä töihin ja taas illalla pimeässä kotiin. Ei tässä rikastu, mutta sielu lepää.

Kiirettä on pitänyt

 Muutama viikko projektissa on ollut niin hektistä, ettei millään ole ehtinyt kirjoittamaan päivityksiä. Nytkin annan kuvien puhua, sillä asiaa on niin paljon.

Lisää kilpikonnia maailmaan

Viime yönä saaren rannalta lähti 48 merinahkakilpikonnan poikasta kohti elämäänsä maailmalla. Poikaset kuorituivat muutamaa päivää laskettua aikaisemmin, mutta se ei haitannut yhtään. Reipas vapaaehtoisryhmä käveli illansuussa 8 kilometriä pesäpaikalle ja leiriytyi yöksi odottamaan poikasten kuoriutumista. Yön aikana poikaset päästettiin mittauksen jälkeen kipittämään kohti merta ja toivottavasti pitkää elämää. Aamulla he kaivoivat vielä pesän auki ja löysivät lisäksi vielä 5 poikasta pesästä.

Nyt odottelemme seuraavan pesän h-hetkeä, jonka pitäisi koittaa 5 päivän sisään.

pikkukilppareita

Projektin kohohta tällä viikolla oli ehdottomasti edellisenä yönä kuoriutuneet etelänbastardinkilpikonnan poikaset. Vapaaehtoiset leiriytyivät kahdeksi yöksi pesän viereen odottamaan poikasten ilmaantumista. Ensimmäisenä yönä ei tapahtunut mitään, mutta toisena yönä kaksi poikasta ilmaantui hiekasta. Vapaaehtoiset olivat todella iloisia nähtyään poikasia ja monet resortin vieraatkin tulivat ihmettelemään niitä. Nämä kaksi poikasta olivat hyviä esimerkkejä lajistaan: toisella oli 6 ja toisella 7 kilvenosaa.

wildlife

Uh, miten onkin jo kymmeneltä ihan poikki. En kyllä saanut ihan hirveän hyvin nukuttua viime yönä. Herään aina puolelta öin siihen, kun hyttysen puremat kutittaa ja on aikalailla kuuma. Olen jo turvatutunut kaikenlaisiin thaimaalaisiin rohtoihin kuten prickly heat pulveriin ja tiikeripalsamiin. Auttaahan ne vähän, mutta ei tarpeeksi.

Fillaroimme aamulla yhden suomalaisen vapaaehtoisen kanssa rannalle ja näimme matkalla aika ison käärmeen. Koirat ajoivat sitä takaa ja se meni kovaa vauhtia karkuun, joten ei nähty sen paremmin, että mitä lajia se oli. Menimme istumaan kukkulalle pariksi tunniksi seuraamaan tutkimusaluetta ja näimmekin kaikenlaista mielenkiintoista. Bob oli paikalla kuten ennenkin ja ehdimme nähdä sen moneen kertaan, ja sen lisäksi pienehkö rausku ui alueella ja todennäköisesti myös pienehkö hai. Pari isompaa kalaparvea pyöri myös alueella ja jokin muu, josta emme olleet varmoja oliko se meduusa vai jokin kala. Näkyvyys vedenalle oli heikohko.

Tänään porukkaan liittyi myös kolme uutta vapaaehtoista ja huomenna pitäisi tulla vielä yksi lisää. Aikataulun ratkaisemisesta on tullut hieman haastavaa, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Olemme miettineet, että mikä olisi paras keino saada kiinni maa- ja makeanveden kilpikonnia. Heh. Hauskinta oli, että yksi suomalaisista vapaaehtoisista näytti kuvia, kun hän oli käynyt isäntäväkensä kanssa rannalla ja oli ottanut kuvat kilpikonnasta. Harmi, ettei oltu ehditty vielä puhua sen enempää tästä osa-projektista, että hän olisi tiennyt tuoda sen meille mitattavaksi. No, toivotaan, että saamme muutamia kiinni jo tällä viikolla, kun ainakin niitä näyttää olevan maisemissa.

Haasteita

Tänä aamuna sanottiin heipat Tomille, toiselle research assistantille, jonka työurakka saarella päättyi. Iltapäivällä saatiin onneksi lisää työvoimaa, kun ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset saapuivat saareen. Ihan vielä heitä ei kuitenkaan pistetä hommiin. Annetaan heidän levätä päivän verran, että saavat kunnon yöunet ensin. Huomenna aloitetaan koulutuksella ja tutustumalla projektiin ja paikkaan ja sunnuntaina sitten alkaa työt oikein kunnolla.

Projektityö sai uuden haasteen, kun generaattorimies sanoo, että meidän tietokoneiden takia sähköt ei riitä kaikille. On aika vaikeaa tehdä kaikkia duuneja, jos ei saa käyttää sähköä. Ironisesti voin todeta tähän, että onhan se nyt paljon tärkeämpää, että kaikissa huusholleissa voidaan katsoa televisiota, kun se, että meillä pari ihmistä voisi käyttää tietokoneta töiden tekemiseen. Pitää toivoa, että ongelma ratkeaa jotenkin pikapuoliin, sillä muuten jää raportit kirjoittamatta ja data puhtaaksikirjoittamatta ja jää loppuajaksi hirveä määrä duunia. Ugh.

Hyviä ja huonoja uutisia

Hyvä ja huono uutinen on se, että lintu sitten kuoli omia aikojaan. Edellisenä aamuna menin katsomaan miten se voi ja se oli kuollut. Se oli hyvä, ettei tarvinnut pyytää ketään taittamaan siltä niskoja ja se pääsi kärsimyksistään. Parempi näin.

Kirjoitan tätä pimeässä, kun generaattori lakkasi juuri pyörimästä. Sen kanssa on ollut viikon verran ongelmia, kun vähän väliä siitä loppuu veto. Taitaa olla liian paljon käyttäjiä. Ah, nyt on taas valoa...

Tein tänään ensimmäisen haastatteluni yhdessä Porin kanssa. Haastattelimme yhtä kaupan omistajaa maa- ja makeaveden kilpikonnista. Hyvin mielenkiinoista tarinaa ja tietysti vähän murheellista myös näiden eläinten kannalta. Määrät on vähentyneet huomattavasti, mutta siitä huolimatta ihmiset edelleen tappavat niitä ruuakseen.

Vapaaehtoinen, jonka piti tulla tänne projektiin sunnuntaina on edelleen teillä tietämättömillä. Aika kurjaa, kun ei tiedä jos vaikka jotain on sattunut. No ei mahda mitään, kun meillä ei ole häneen päin juurikaan yhteystietoja. Kaikki välittäjätoimistot eivät kanssa ole parhaasta päästä.

Mutta päivän paras uutinen on se, että Monican ja Claudion poika syntyi tänä aamuna. Nelikiloinen potra miehenalku. :)


Sähköposti ei näytä oikein toimivan tänään, joten taidan lukea kirjaa. Charles Dickens ja Tale of Two Cities.