Ekat liput ostettu

Ensimmäiset matkaliput on hankittu. Ja kiitos ystävien aika edulliseen hintaan.

Ruotsin laivan lippuja yritin sinnitellä tarjouksiin asti, mutta perjantaina loppui sitten usko ja ostin normaalihintaiset, tosin clubi-alennuksella 115€ B-hytti. Kyllä se hiukan harmitti, kun Turusta ois päässyt Tukholmaan 8€ nuppi, mutta matka Turkuun maksaa sen verran, ettei kannata.

Ystävät olivat seuranneet junalippujen hintoja Köpis-Munchen välille ja sainkin sitten oikein hyvään hintaan 854SEK yläcouchetin. Nyt sitten pitää vielä hankkia liput Tukholmasta Malmöhön, huikean kalliin hinnan 900SEK yritän väistää ostamalla liput huutokaupasta. Ne tulee myyntiin 48 tuntia ennen junan lähtöä, joten sitten nähdään onko niitä. Jos on, niin pitää jälleen turvautua ruotsalaistuneiden ystävien apuun, sillä huutaminen päättyy vasta 6 tuntia ennen junan lähtöä ja olemme silloin laivassa, enkä tiedä onko niissä nykyään Internet-yhteys vai ei.

Venetsian hostelli, B&B ja hotellihinnat ovat myös olleet pieni järkytys. Tosin valintaa hankaloittaa se, ettei ole aavistustakaan missä siellä olisi järkevää yöpyä. No onneks siihen on vielä kaksi viikkoa aikaa, joten ehtii tässä vielä tutkiskella juuri hankittua Italian Lonely Planet opasta ja katsella eri saittien suosituksia.

Eipä se nyt haittaa, jos yhdessä paikassa pitää maksaa vähän enemmän, kunhan kokonaisbudjetti pysyy kohtuudessa. Ja kun en ole vielä päättänyt, mikä se kohtuus on, niin voi vielä hankkia vähän paremman ja kalliimman majoituksen. Tosin eihän se hinta mitään välttämättä takaa, kun en sataa euroa yöltä meinaa kuitenkaan maksaa.

Suunnitelma lähes valmis

No niin. Kaksi viikkoa matkan alkuun ja olen ryhtynyt kirjoittamaan pakkauslistaa. Aikasemmilla reissuilla rinkka on painanut välillä yli 20 kg ja se on kyllä vähän liikaa. Tavoite on päästä 15 kiloon. Mutta tällä reissulla ei tarvitse kantaa mukana snorklauskamoja, joten pitäisi päästä johonkin 12 kiloon. Toki tällä kertaa pitää ottaa mukaan hieman lämpimimpiä vaatteita, että tarkenee tulla takasin päin marraskuussa.

Nyt on jonkinlainen suunnitelma koko reissun ajaksi. Yksityiskohdat vielä puuttuvat, mutta eiköhän ne sitten pikkuhiljaa täydenny. On sekä kivaa että pelottavaa, ettei ole sen tarkempia suunnitelmia. Ei meinaa millään osata olla ilman.

Ensin menen siis kavereiden luo Malmööhön. Laivalla yli Helsinki-Tukholma ja sieltä junalla Malmö-Centralille. Hintaa tulee tuolle reissulle jo reilut 100€. Riippuu hieman siitä, että löydetäänkö mitään hyvää alennusta siljalta tai vikingiltä. Perjantai-iltapäivällä ollaan perillä. Sitten tutustutaan paikalliseen tarjontaan ja nautitaan ystävien seurasta viikonloppu ja ehkä maanantaina piipahdetaan Köpikseen.

Tiistaina on sitten tarkoitus jatkaa matkaa. Pikaisesti läpi Saksan junalla ja vielä nopeammin läpi Sveitsin tai Itävallan kohti Venetsiaa. Tämä väli on vielä vailla pläniä. Sitten olisi tarkoitus viettää pari päivää Venetsiassa.

Venetsiasta olisi sitten suunta kohti etelää. Tämäkin väli on vielä vähän auki. Voisin piipahtaa Roomassa, mutta toisaalta olen menossa sinne myöhemmin, joten voisin pysähtyä jossain muualla. Pitää katsoa mitä mielenkiintoisia paikkoja matkan varrelta löytyy. Viikon keskivaiheilla on kuitenkin määrä olla jo ihan etelässä, Sisiliassa ja suunnata sieltä lautalla Linosan saarelle Alen vieraaksi.

Linosassa vietän reilun viikon ja lähden sieltä kun Alekin lähtee. Sitten mulla on ehkä noin viikon verran aikaa tutustua Etelä-Italiaan. Ja siinä se sitten olikin syyskuu. Toinen lokakuuta on tarkoitus olla Roomassa/Corissa, jos saamme viikon projektin käyntiin ennen vuosikokousta. Toisaalta voisin kyllä ilmoittautua vapaaehtoiseksi myös Rooman kulkukissaprojektiin, mutta voin päättää sen sitten lähempänä.

Corissa menee siis viikko ja 10.-11. päivä on vuosikokous. Toivottavasti sinne tulee taas tuttuja.
12. päivä olen suunnitellut meneväni eläintensuojelukeskukseen kolmeksi viikoksi töihin. Jos tämä vaan onnistuu. Jos se ei onnistu, niin sitten pitää keksiä jotain muuta ja menen ehkä sittenkin Kreikkaan. Mutta siihen on vielä niiiin pitkä aika, että ehtiihän sen suunnitella...

Suunnittelu jatkuu

Alkuosa suunnitelmasta alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Ensin Mälmöhön moikkaamaan kavereita, sieltä Köpiksen kautta kohti Saksaa. Saksan rautateillä on aika loistava palvelu http://www.bahn.de/international/view/en/index.shtml, josta löytyy kaikenlaista junatietoa. Hinnat vaan tuntuu edelleen vähän kovilta.

Mutta ei hätää. Rekrytöin ystävät avuksi bongailemaan halvimpia hintoja. Ruotsi kruunu on aika edullinen, joten ruottinmaalta saattais saada liput edullisesti. Toisaalta matkaa voisi ehkä tehdä myös jokea pitin paatilla.

Italiaan pitäisi päästä muutamassa päivässä. Ehkä pysähdyn menomatkalla pariksi päiväksi Venetsiaan ennen kuin matkaan ihan saappaan kärkeen, josta otan laivan tai jonkun botskin Linosan saarelle. Aleksandra kertoi, ettei projektissa ole välttämättä kauheesti hommia syyskuussa, mutta eipä tuo haittaa. Pieni loma tekee ihan terää. :)

Ekomatkan suunnittelu on alkanut!

Nyt se on alkanut! Oikean ekomatkan suunnittelu siis. Tein alunperin päätöksen, että kokeilen millaista on matkustaminen ilman lentoja ja koska seuraavan matkani on tarkoitus suuntautua Eurooppaan, pitäisi tämän onnistua ihan hyvin.

Aluksi ei ollut mitään hajua, miten se onnistuu, mutta luottamus on kova. Ostin Time Outin Flight Free Europe kirjan ja vaikka se onkin hyvin Lontoo-painotteinen, pääsin siitä hyvään alkuun. Keräsin eri matkavaihtoehdoista itselleni sopivia linkkejä ja nyt olen jo ehtinyt jonkin verran surffaillakin mm. eri maiden junayhtiöiden saiteilla ja mm. seat61.com sivulla.

Aikamoinen jäsrkytys on ollut junayhteyksien hinta. Ne eivät kyllä mitenkään pysty kilpailemaan halpalentoyhtiöiden alle 100 eurolla Italiaan tarjouksien kanssa. Mutta en ole vielä luovuttanut. Usko pysyy lujana. Olen ryhtynyt kysymään apua ja neuvoja eri maissa asuvilta ystäviltäni. Jos sittenkin löytäisin jostain loistotarjouksia ja saisin junamatkan kohtuuhintaiseksi.

Toki tässä pitää muistaa, että päivälipuilla, hitaissa junissa varmasti pääsee suhteellisen halvalla ja yöjunat taas korvaavat yhden yön hostellissa. Mutta jotenkin tästä on toistaiseksi jäänyt sellainen maku, ettei ekomatkaaminen sovellu ihan joka pennosta laskevalle.

Päätös kuitenkin pitää ja lentoja en aio hankkia. Maksoi mitä maksoi.

Karibian suunnitelmia

Olen aivan innoissani Karibian luonnonsuojeluprojektin ensimmäisen päivän suunnitelmista. Alunperin suunnitelmaan kuului noin 4 tunnin kiertoajelu ja tutustumista Grenadan luonnonsuojelun haasteisiin. Vaihdettuani muutamia sähköposteja paikallisen oppaamme kanssa, hän on kertonut tarkemmin ohjelmasta, jossa on mukana retkiä vesiputouksille uimaan, paikallista ruokaa, reaggea bändin konsertti rannalla ja vaikka mitä koko päiväksi.

Vau! Alkaa kuulostaa siltä, että saamme kunnon annoksen karibialaista elämänmenoa heti ensimmäiseen päivään.

Vapaaehtoistöissä Thaimaassa

Olenpas ollut laiska blogin kirjoittaja sitten viime kesän. Nyt pitää ryhdistäytyä ja ryhtyä jakamaan ekomatkaamisen kokemuksiani.

Maalis-huhtikuun kuukauden Thaimaan reissu meni osittain tutulla Phra Thongin saarella merikilpikonnaprojektissa ja osittain tutustumalla ensimmäistä kertaa pohjoiseen norsuprojektissa. Molemissa oli omat hyvät puolensa ja loistavat hetkensä. Merikilpikonnat eivät ikävä kyllä tänä vuonna saarella pesineet, mikä nostaa kauhukuvan mieleeni: Siinäkö se oli? Nytkö se loppui?

Yhden vuoden väliinjäänti ei välttämättä ole niin suuri katastrofi. Ainakin toivon niin. Merkilpikonnien suojelu saarella on alkanut vasta noin 13 vuotta sitten ja niillähän kestää sukukypsyyden saavuttaminen jopa 30 vuotta. Joten vasta reilun 15 vuoden jälkeen alamme nähdä mahdollisia suojelun tuottamia tuloksia. Merikilpikonnat eivät myöskään pesi joka vuosi, joten ehkä ensi vuonna taas saaren rannoilta löytyy pesiä. Pakkohan sitä on mennä katsomaan.

Paikka on edelleen hyvin lähellä paratiisisaarta, jossa ei turisteja juuri näy. On myös erittäin mielenkiintoista seurata paikallisen kylän kehittymistä ja elämänmenoa. Luonto on edelleen yhtä upea kuin aiemminkin. Tällä kertaa pääsin näkemään mystisen peuran, jonka jälkiä olemme nähneet kyllä aiempinakin vuosina, mutta emme kertaakaan aiemmin onnistuneet näkemään itse eläintä.

Norsuprojekti Pohjois-Thaimaassa oli varsin erilainen kokemus Phra Thongista. Vapaaehtoisia oli samaan aikaan useita kymmeniä ja joka päivä norsuja tuli katsomaan myös joukko vierailijoita. En tiennyt norsuista juuri mitään tätä ennen, enkä koskaan aiemmin ollut päässyt kosketusetäisyydelle.

Norsut liikkuvat uskomattoman kevyesti isosta koostaan huolimatta ja leikkimieltä piisaa vähän vanhemmillakin. Oli todella surullista kuulla, että Thaimaan luonnossa näitä upeita eläimiä on jäljellä enää noin 500. Useita tuhansia norsuja kuitenkin omistetaan ja niitä kohdellaan kuin karjaa. Mitään oikeuksia ei näillä eläimillä ole, eikä niiden huonosta kohtelusta rangaista.

Opin myös sen, että isojen kaupunkien kaduilla kulkee norsuja "huoltajineen" kerjäämässä ruokaa. Nämä norsut elävät nälässä ja niiden tarkoituksena on ainoastaan kerätä rahaa omistajilleen. Omistajia eivät ole näiden eläinten "huoltajat", jotka eivät juurikaan norsuista piittaa, vaan bisnesmiehet, jotka vuokraavat ehkä useaa kymmentä norsua kerjäämistä varten. Näiden norsujen elämä ei ole hääviä, sillä nälissään ne kuljeksivat yksinään kaduilla ja joutuvat liian usein onnettomuuksiin tai syövät niille sopimatonta ruokaa, jota ei ravinnoksi voi kutsua.

Harmittaa oikein tosissaan. Jos käyt Thaimaassa ja näet kerjääviä norsuja kaupunkien kaduilla, älä osta niiden huoltajilta niille ruokaa tai otata valokuvia niiden kanssa. Kun tästä laittomasta toiminnasta ei tule rahaa, se loppuu. En voi myöskään suositella norsuilla ratsastamista tai muita esiintymisiä. Norsujen kouluttamisessa käytetään edelleen perinteisiä koulutusmetodeja, jotka perustuvat eläimen oman tahdon murtamiseen ja suoranaiseen kiduttamiseen ja pahoinpitelyyn.

Mene mielummin katsomaan norsuja niiden suojelualueilla tai paikoissa, joissa niiden hyvinvoinnista välitetään oikeasti. Niissä et pääse ratsastamaan norsun selässä, mutta saatat nähdä jotain paljon hienompaa. Leikkiviä ja onnellisia norsuja, joilla on toivoa päästä vapauteen jonain päivänä.

Lähes paratiisi

Olen ollut kohta kolme kuukautta ekomatkaajana Carriacoun saarella Karibialla ja tehnyt työtä vapaaehtoisena kilpikonnien suojeluprojektissa. Asustan hieman eristyksissä maailman menosta, muutaman kilometrin päässä lähimmästä kylästä. Paikka, jossa olen on lähestulkoon ekomatkaajan paratiisi. Ympärillä on niin paljon kaikenlaista luontoelämää, ettei mene päivääkään ettenkö näkisi jonkin uuden lajin.

Aamuisin kävelen yleensä muutaman kilometrin lenkin läheiselle rannalle, jossa kilpikonnat käyvät pesimässä. Olen liikkeellä paljon ennen kuin rannalle tulee yhtäkään turistia ja kiivetessäni hieman vaikeakulkuista reittiä takaisin majapaikkaani, ehdin hyvin katsella ympärilleni kaikessa rauhassa. Kamera on aina mukana, sillä lähes joka aamu löydän jotain uutta ja seuraavana aamuna se voi olla jo poissa.

En ole ollut mikään viherpeukalo, joten kasvit on meikäläisellä todella huonosti hyppysissä, mutta on ollut mielenkiintoista yrittää tunnistaa kaikkia mahdollisia valkoisia kukkia, joita olen löytänyt. Käytettävissä on ollut pari kirjaa, joissa on ainakin 300 paikallista kasvia, mutta siitä huolimatta jotkut kukat ovat vielä tunnistamatta.

Myös uusia erilaisia eläintuttavuuksia tulee eteen vähän väliä. Yhtenä päivänä bongasin oksilla pienen boan, toisena ikkunalaudalla omituisen näköisen koppakuoriaisen ja meressä snorklatessa tulee eteen uusia kalalajeja lähes joka kerralla.

Toki on hienoa myös nähdä samoja tuttavuuksia aina uudelleen. Olen innostunut erityisesti paikan anolis-liskoista sekä hiilikilpikonnista. Niiden touhujen seuraaminen saa iloiselle mielelle. Tosin on sitä sitten niitäkin lajeja, joiden paikallaolosta en ole kovin iloinen; hyttyset ja hiekkakärpäset saisivat kyllä olla jossain muualla.